Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

tiistai 23. helmikuuta 2016

Himoitsen kalaa, kasviksia ja verta!

Niin viekotteleva katse!


Tammikuussa tein inventaariota ruokavarastoistamme. Julistin silloin meille ruuanostokiellon. Ainoastaan kalaa, hedelmiä, vihanneksia ja maitotaloustuotteita saisi ostaa.



Omien ruokavarastojen käyttämisessä on se huono puoli, että täytyy olla tosi suunnitelmallinen. Vaikka pidänkin erittäin paljon meidän ruokapöydän antimien funtsimisesta, arkena se on haastavaa! Ruoka pitää olla sellaista, että se on nopeaa pöydässä. Tämä nyt ei varmaan tullut kenellekkään uutena juttuna!

Sillileipää kahvilassa


Mutta, jos pääset töistä klo 17.30, ei enään siinä vaiheessa päivällistarpeita aleta pakastimesta sulattelemaan. Jos on unohdettu ottaa sulamaan, haetaan kaupasta!

Kalahampparia

Savulohisalaattia

Lättyjä savusilakkatahnalla

savusilakkaleipiä

Frutti di mare pizzaa, ite tehtynä.


Meidän arkiruoka koostuu usein sellaisista ruuista, joita voi syödä monta päivää. Ja minulla on tapana jatkaa ruokia. Esim. kananmunakastikkeeseen seuraavana päivän voi paistaa kalakuutioita. Näin saa kalakastiketta. Lihakeittoon voi heittää nakkeja ja lisää kasviksia. Tai soseuttaa lopun keiton ja jatkaa ruokakermalla tai sulatejuustolla. Makaronimössöstä tehdään makaronilaatikkoa, jne. Minä rakastan sitä, että tähteistä saa loidittua uuden ruuan! Ruokahävikki ja ruuan tuunaaminen on ihan oma lajinsa!


Kalakastiketta

No, ihminenhän on niin kiero otus, että kun sille antaa jonkin takaportin, niin sitähän se käyttää. Tai loikkaa sen kuuluisan aidan, matalimmasta kohtaa!

Kalakeittoa


Koska annoin luvan meille hankkia tiettyjä ruokatarpeita, niin niitähän on sitten tehnyt kokoajan mieli. Eli tässä keississä se on tarkoittanut; käy hakemassa kaupasta ruokaa!

Uunilohella aikas hampaat!


Olen jo miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa, että onko minulla jokin puutos? Television Avarassa luonnossakin, kerran norsut söivät savea joenpenkasta, kun niillä oli jokin kivennäisen puutos.
 Minä olen suorastaan tärissyt kalatiskin edessä, kun on tehnyt niin hirveästi mieli jotain kalaruokaa. Kuolatippa on suupielestäni ihan valahtanut, kun vasta puhuin Beibelle, kuinka ihanaa olisi saada mustaamakkaraa. Vessareissut ovat pitkittyneet, kun olen tuijottanut pytyllä istuessani,  Kodin Pellervo-lehdessä olevaa veripaltun kuvaa ja -ohjetta. Ja voi, kun saisi verilättyjä!



Perheriidan aihettakin oli, kun pyysin Beibeä tuomaan tehtaanmyymälästä kasvispihvejä. Saarioisten kasvispihvit ovat vaan niin hyviä! Vaikka ovatkin valmisruokaa. Aah! Voita pannulle ja pihvit siihen tirisemään, kunnes ovat rapeita ja kullanruskeita. Ei vaan ole kasvispihvejä näkynyt!
 Tyttärellekkin jo kantelin, ettei isänsä tuo minulle kasvispihvejä myymälästä. Hän totesi vaan, että voi kamalaa! Tein sitten kasvispihvejä itse himooni... tuli muuten hyviä. Laitan reseptin jossain vaiheessa blogiin!

Pähkinäiset kasvispihvit


Olenhan minä hieman pakastimia ja kaappejakin saanut tyhjennettyä. Kani on valmistettu ruuaksi ja syöty. Marjoja on mennyt rutkasti. Kesäkurpitsasoseita ja tomaattimurskia olen käyttänyt. Mutta, sikaa ja nautaa on vielä huru mykke.

Frutti di mare, taas!


Mausteet olen saanut lajiteltua, olikin samaa maustetta monta pussia. Kellarin rapusta on säilykkeitä, suolakurkkuja ja sipuleita kulunut kiitettävästi. Mutta kuiva-ainekaappi ei ole paljon tyhjentynyt. Riisit, makarooni ym. odottelevat vuoroaan. Kun ollaan syöty lisäkkeeksi ostoperunaa ja salaattia! Yhden purkin sain pois, kun kuivattu persilja siitä loppui. Mutta, sitten joku meni ja osti paketin nuudeleita ja siinä meni se tyhjä tila sitten.



En uskalla mennä enään kauppaan! Menen hakemaan vessapaperia ja ulos tullessani minulla on lohi kainalossa! Argh! Ja silakoita kassissa! Appelsiineja, greippejä, parsakaalia, kermaa, sulatejuustoja ja vaikka mitä. Ja pakastimet hurisee täynnä tavaraa! Prkl! En sentäs ole ruvennut piilottelemaan ruokia Beibeltä. Vielä...

"Rakas! Olen niin kaivannut sinua!"

"Täytän sinut sitruunalla, chilillä ja kevätsipulilla ja laitan uuniin!"


Todennäköisesti minua vaivaa vain sellainen asia, että jo olemassa olevista raaka-aineista on tylsää tehdä ruokaa. On vaan niin mukavaa selailla blogeista ja lehdistä kaikkia kivoja ruokaohjeita. Ja rakastan ruokashoppailua!
Nyt keväällä korvalla on paljon kaikkee kevyttä ja kivaa kokkailtavaa, juurikin kalasta ja kasviksista. Kaupat ovat väärällään ihania appelsiineja. Ja halvalla! Raskaat liharuuat ovat jotenkin syksyn juttuja!

"Tai paistan sinut medaljongeina!"


En aio kalan ja kasviksien himoissani kuitenkaan luovuttaa! Ainakin yläkerran arkkupakastin on saatava niin tyhjäksi, että sen mahdollinen loppusisältö, mahtuu alakerran kaappipakastimeen. Arkku on sulatettavakin. Mansikkakausi on ihan ovella!

Kalaa on yritetty pilkilläkin. Ei nypyn nyppyä!


Kyllä tää tästä! Eikös kaikissa "kohti parempa elämää-projekteissa", tai tässä tapauksessa; "kohti tyhjempää pakastinta", tuppaa tulemaan niitä takapakkeja?
 Mutta mistä ihmeestä himo veriruokiin kumpuaa? En ehkä edes halua tietää! =D


6 kommenttia:

  1. No niin, nyt minulla alkoi tehdä mieli verilettuja. Se on vaan kumma kun yhtäkkiä alkaa vaan jotain ruoka-ainetta haluta, ehkäpä elimistö on niin viisas että hoitaa näin puutteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattele; pannulle nökö voita ja paistat veriletut rapeiksi! Mmm!

      Niin, voihan se olla, että elimistö kaipaa talven jälkeen "jotain".

      Poista
  2. Jos et säiky päivänvaloa ja valkosipulia, niin ei huolta sen verenjanon kanssa, D!

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus, mukavaa ruokatietoutta. Hienosti suunnittelut ruokatalouttanne. - Söin just tänään verilettuja. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka on niin kiinnostava aihe!

      Täytyy varmaa käydä kaupassa hakemassa niitä verilättyjä! Ei kai tässä muu auta!

      Samoin sinulle, Anneli!

      Poista