Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 5. helmikuuta 2016

Viillokissa kukko muuttuu kanaksi!

Mustaherukkahyytelön, porkkanaraasteen, näkkärin ja piimän kera. Nam!


Kanaviillokki on sellainen ruoka, mistä meillä tykätään. Olen tehnyt sitä itse jo vuosia, kun sitä ei mistään saa. Tyttäremmekin on aina sitä syönyt suurella halulla. Hän kun ei ole saanut siitä kouluruokakammoa, niinkuin osa minun ikäluokkaani.
Villokki on ihan turhaan parjattu ruoka! Jos sen nimi olisi kanakastike, se uppoaisi varmaan suurimpaan osaan ihmisistä! No, toisaalta makuasioistahan ei voi kiistellä.
Olen yleensä tehnyt viillokin keittelemällä kokonaista broileria tai  maustamattomia reisikoipia, juuresten ja mausteiden kanssa. Suorinut lihat luista ja suurustanut ja maustanut liemen. Helposti ja nopeasti kanaviillokin arkena tekee valmiista br. suikaleista, paistamalla ne pannulla ja käyttämällä valmista kanalientä. Ei mene kauaa aikaa, tälläisen viillokin tekoon, ei! Ja kun vielä heittää perään purkin jotain maustettua ruokakermaa ja miksei vaikkapa pakastemaissia, viillokki jalostuu kanakastikkeeksi. Ja nirppanokkainenkin perhe on tyytyväinen! ;D
Koska teurastamistamme kukoista tuli niin paljon lihaa, tein ison kanaviillokin lopuista. Halusin käyttää kallisarvoiset raaka-aineet mahdollisimman hyvin hyödyksi, joten keitin kypsistä luista ja muista rääppeistä kanaliemen. Tai, kukkoliemen... vaikeita nämä sukupuoliasiat! =D
Runnoin 5 litran kattilaan kukkojen rangat, muut luut ja nahat. Laitoin joukkoon muutaman porkkanan, pari sipulia, pienen valkosipulin halkaistuna, 3 laakerin lehteä, kymmenisen maustepippuria, jokusen valkopippurin ja pari tuoretta rosmariinin oksaa. Jos minulla olisi ollut palsternakkaa ja juuriselleriä, olisin laittanut niitäkin. Liemi jäi mielestäni sellerin makua kaipaamaan.



Vettä laitoin niin paljon, kuin kattilaan mahtui ja sitten puuhellalle porisemaan hiljalleen pariksi tunniksi.
Siivilöin liemen ja keitin sitä vielä puolisen tuntia kokoon. Valmista lientä oli noin 2,5 litraa.



Suurustin liemen vehnäjauhosuurusteella; 3dl vettä/2 dl vehnäjauhoja. Tällä suhteella soosi jäi ehkä hieman laihaksi. Mutta mielestäni viillokkikastike ei saakkaan olla liian sakeaa. Ja Beibe tykkää siitä, että saa sössätä perunaa niin, että ne imee reilusti viillokkisoossia! Meillä kanaviillokki syödään aina perunan kanssa. Ei koskaan riisin kera. Nevö! :)



Revin kypsät kukonlihat käsin ja eikun soossiin! Maustoin reilusti curryllä ja paprikajauheella. Vielä ripaus suolaa, hieman rouhittua mustapippuria ja kurkumaa väriksi.



Tuli ihan viillokin makuista! Upposi 4-vuotiaaseen kummipoikaankin. Hänhän on niin nuori, ettei hänelle ole vielä muodostunut mielikuvia inhokkiruuista. Ja tietysti taas ihan eri sukupolveakin, kuin "me" kanaviillokin inhoajat!



Mutta tälläinen, alusta asti valmistettu ruoka, on todellista hyvän mielen ruokaa. Ainakin minulle!

8 kommenttia:

  1. Muistan hyvin elävästi koulun viillokin. Sitä oli pakko syödä, niin kuin muutakin kouluruokaa. Aina siinä oli luun tai nivelen palasia lisukkeena. Maku kumimaisen inhottava.

    Minulle ei ole vieläkään selvinnyt, miten koulussa onnistuttiin saamaan peruselintarvikkeet kuten perunat ja muut, niin pahanmakuisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistaisin, että meidän koulun viillokki olisi ollut hyvää. Vai onko aika kullannut muistot!
      Mutta ne perunat, apua! Ne oli ihan kumimaisia! Ja se oli vielä sitä vanhaa kunnon aikaa, kun kaikki ruuat vielä tehtiin kouluilla. Eikä missään suurissa keskuskeittiöissä!

      Poista
  2. On varmasti hyvää, kun on itse tehtyä alusta pitäen. - Mukavaa Runebergin päivän iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kanaviillokki on niiiiin hyvää! :P Ja noin vielä kunnon liemeen tehtynä, nam!

    VastaaPoista
  4. Ihanan kuuloinen ohje. Viilokki on varmaan taivaallista, kun se on nestettä myöden itse valmistettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä syökin ihan eri fiiliksellä, kun tietää lautasella olevan sapuskan historian! =D

      Poista