Sekavaa kerrontaan ympäriinsä haahuilusta ja viikonlopun tuohuista!

"Älä mene jäälle, kun kuulet kurjen äänen!" Näin on vanha kansa viisauksissaan sanonut. Meidän tontin yli lensi yksinäinen kurki jo viime viikolla, mutta se oli ihan hiljaa. Sen vuoksi uskaltauduinkin Beiben kanssa lauantaiaamuna vielä pilkille.
Yöllä oli ollut pakkasta ja aamullakin vielä -5 astetta. Päiväksi oli luvattu lähemmäs 10 astetta plussaa ja auringonpaistetta. Joten jäällä olisi varmasti upeat kelit. Kuhmajärvelle oli tarkoitus mennä. Sieltä saatiin edellisviikolla pikkuahventa. Josko tulisi aamutuimaan vähän isompaakin!
Liukastakin oli! Jessus sentään kun otti etureiden päälle, kun joutu silleen luistelemalla etenemään.
Jäätä oli vielä paksulti. Mutta syvänteiden kohdilla, se alkoi olemaan sellaista rakeista ja sohjon sekaista. Kyllä nyt taisi olla viimeinen pilkkireissu tälle talvelle!
Ahvenia tuli, joo. Mutta pientä oli! Vaihdettiin ahkeraan reikää ja paikkaa ja joka reijästä tuli se muutama kala ja sit syönti loppui. Kokeiltiin matalikoilta ja syvänteistä. Pystypilkillä, tasapainolla, mormuskalla. Madolla ja kalasilmällä. Mutta ei kalan koko/määrä siitä lisääntynyt. Missä ne kalat oikein lymyää, kun ei niitä mistään saa?

Beibe tiiraa!

Neljän tunnin järven kietämisen ja reijällä nypyttämisen jälkeen alkoi jo jalat olemaan ihan hapoilla. Kahviakin teki jo mieli! Sen verran kuitenkin abboree saatiin, että keitin illalla pienen kalakeiton. Tuli kuulemma juuri sellaista, kuin Beibe oli sen halunnutkin olevan! Ihan parasta palutetta, mitä voi laittamastaan ruuasta saada! <3 No, helppoahan se on ruokaa tehdä, valmiiksi peratuista kaloista!

Iltapäivällä kolme kurkea lensi tontin yli, huutaen. Totesin Beibelle, "Olipa hyvä, että kerettiin käymään siellä pilkillä, ennen kuin kuultiin kurjen huuto". Beibe kertoi, että oli kuullut kurjen huudon jo edellispäivänä. Ei vaan viitinyt kertoa mulle, etten alkais jännittämään jäälle menoa. Just!

Kevät on jo pitkällä. Muttei kuitenkaan niin pitkällä, että vois pihahommia tehdä. Radiossakin sanottiin, ettei märkää nurmikkoa saa mennä raapimaan. Lähtee nurtsi juurineen, jos ei anna sen rauhassa kuivua. Niin, ettäs tiedätte, kaikki Te hätähousut siellä!

Sain kanalaan uuden ovenkahvan! Beibe teki! <3

 No, muutenkin pitää vielä vasenta kättä lepuuttaa, mutta ainahan sitä voi jo vähän kattella. Kiertelin ympäri pihaa tutkimassa, miten mikäkin on talvesta selvinnyt ja mikä jo alkaa kevääseen heräilemään.
Raparperit alkavat jo punoittamaan. Kirveli nousee pikkuhiljaa ja ruohosipulia saa napsia ihan tuota pikaa.

ruohosipuli

Raparperi pikkusen kurkkaa, jos oikein tarkkaan kattoo!

saksankirveli

Hommattiin muutama vuosi sitten Lahden puutarhamessuilta pylväsomenapuu, 'Presidentti'. Sille on luvattu kestävyyttä IV- vyöhykkeelle saakka.
Kaksi edellistä talvea ovat olleet niin leutoja, ettei ne ole sen talvenkestävyydestä juuri mitään kertonut. Vähän on jännittänyt viime talvi, kun ne kovat pakkaset tulivat niin rajuina lumettomaan maahan.

Pressa

Mutta tuntus Pressa olevan hengissä. Kiva! Toivottavasti tekis omppojakin tänä vuonna. Toissa vuonna teki neljä ja olivat hyvän makuisia. Maku muistutti Valkeaa kuulasta. Viime vuonna kukki kovasti, mutta ei ollut pölyttäjiä ja yhtään omppua ei tullut.

Beibe puuhommissa!

Beibe raivas vähän puita. Kaatoi, karsi ja pätki rangoiksi. Helvetti, kun olis tehnyt mieli mennä vähän autteleen. Turhautuneena ja vähän tekemisen puutteesta kärsivänä, kävin hieman hauskuuttamassa metsuriani. Lähinnä itseäni taisin viihdyttää sit kuitenkin!

Ei ihme, että kättä särkee. Siinähän kasvaa kääpä!

"Kääpäkruunu!"

"Onks tolla koiralla joku patti selässä?" =D

Asiasta kukkaruukkuun, kuten sanotaan! Citymarketista löysin pari isoa rosmariinia, hintaa 1,49e. Halpoja olivat mielestäni! Minttujakin siellä oli ollut, mutta myöhästyin.

Rosmariinit vaihdoin isompiin ruukkuihin ja istutin ne oikein yrttimultaankin. Kun sais ne pysyyn hengissä edes kesään saakka. Mä niin tykkään rosmariinista!

Talitintti oli jäänyt kasvariin loukkuun. Nyyh!

Hei! Mä löysin vihdoin sille anopinjakkaralle ruukun. Mistäs muualta kuin Ikeasta! Ihan sellasen terrakottasaviruukun. Mutta kivan, pelkistetyn mallisen. Anopinjakkaran istutin siihen, oikein kaktusmultaa sai juurilleen. Pitäis olla "pallin" tyytyväinen oloonsa, mutta saas nähdä ottaako nokkiinsa ruukun vaihdosta.

Kun on vähän rajoittunut tekemään hommia, sitä huomaa, että kyllä ne päivät kuluu tekemättä oikein mitään tärkeää. Touhuilemalla kaikkea ja pyörimällä ympäriinsä. Ja käskyttämällä muita tekemään töitä, kun ei ite "voi"!

Tytär vähän siisti Lillistä!

Juomalla kahvia aina siinä välillä!

Sitten voikin jo lämmittää ulkosaunaa kissan kanssa ja saunoa iltamyöhään kullan kera!

Tää perhonen ei taida enään herätä kevääseen!

Sunnuntaina lähdin tyttären kanssa käymään Tampereella. Aamulla singahdettiin Finlaysonin alueelle ja Mansen blogikirppikselle. Oltiin siellä jo hyvissä ajoin ennen klo 11. Koettiin pienoinen järkytys, kun jonon pää tuli vastaan meitä meilkein heti, kun alueelle saavuttiin. Melkein puoli tuntia jonotettiin sisäänpääsyä pienessä tihkusateessa. Tytär ei ollut muutenkaan kauhean innostunut koko tapahtumasta, mutta urheasti hän jaksoi. Lupasin tarjota ison kupin teetä ja jotain hyvää syötävää, hyvittääkseni hänelle kärsimyksiään.

Lopulta päästiin sisälle, muttei siellä oikein jaksanut taistella pääsystä lähelle myyntipöytiä, joten kierrettiin nopeasti ja siirryttiin läheiseen kahvilaan.

Seuraava etappi oli Hevosmessut Pirkkahallissa. Messuilta ei oikein ollut meillä kummaltakaan mitään odotuksia. Ja hyvä niin, koska ei ne kauheasti yllätyksiä tarjonnutkaan. Vaatteita, kenkiä, satulahuopia ja muita tarvikkeita hevosenhoitoon.

Tällä pojalla on asennetta yrittämiseen!

En tiedä, onko minusta tullut jotenkin tylsä, mutten jaksa enään innostua mistään heppakamasta. Ainut mistä innostuin, oli ponit! Pitäisi olla sellaset Ponimessut, missä olisi vaan kaikkea pientä ja söpöä!

Ihana shettis!

Minihevosia!

Ja kenkiä niille!

Kyllä me jotain ostettiinkin; arnikageeliä meille ittellemme, kylmägeeliä vävylle, metrilakua Beibelle ja nimikyltti Lillikselle. Ja pakolliset messupehmikset!

='D

Messuilta lähtiessä käytiin vielä Ikeassa haahuilemassa. Tyttö etsii terassilleen kukkaruukkuja ja Ikeassa oli mahdollisesti ehdokkaat heille. Mutta ensi piti syödä, että jaksaa tehdä päätöksiä!

Maton tyttö osti makkariinsa ja ruukutkin olivat kelvolliset. Mutta ne haetaan sitten lähempänä kesää!
Illalla kotiin tullessani, Beibe raatoi puusavottansa kanssa. Minä vaihdoin vaatteet, otin Lilliksen uuden nimikyltin ja kävin ruuvaamassa sen karsinan oveen. Ja kas, sainhan minäkin jotain hyödyllistä aikaiseksi sitten kuitenkin!

No, likan kanssa mietittiin, että ensi vuoden Hevosmessut saa jäädä meiltä väliin.

Että tällästä tänne! Mutta ei muuta kuin oikein hyvää alkavaa viikkoa Teille kaikille!