Voi että, kuinka vuodet vierivät! Ja elukat vanhenee! Meidän kyytökuningatar Hehku, täytti 10. päivä 6 vuotta. Mäyräkoira Mauri, tänään 15. päivä, 7 vuotta.
 |
| Sisällä Mauri kiertää taloa auringon säteiden mukaan! |
 |
| Aamuisin se paistaa kirjastohuoneen yhteen nurkkaan! |
Minä pidän meidän eläimiä eläiminä, enkä lapsinani. Ja meillä eläimet ovat "se", eikä "hän". Vaikka myönnän, että ajoittain tulee äiskäteltyä ja iskäteltyä elukoillekkin. Ja jotenkin itsekin ikääntyessäni, olen alkanut höpsöttelemään enemmän niiden kanssa. Rakastan eläimiäni ja on vaikeaa ajatella elämää ilman yhtään elukkaa. Mutta kuri pitää silti olla! ;D
Eläimet ovat jotenkin niin lapsenomaisia, että ei tajua niiden vanhenevan ollenkaan! Varsinkin koirat. Ne kun on sellaisia leikkisiä ja hassuja kokoajan!
Meillä ei eläinten synttäreitä ole koskaan varsinaisesti vietetty. Mutta kyllä ne jotenkin huomioidaan. Ylimääräisellä herkulla tai jollain muulla huomion osoituksella. Ehkä se on kuitenkin enemmän sellaista omaan hyvää mieltä, kuin että eläin merkkipäiväänsä tajuaisi!
Tuppaan elukoiden synttärit vähän unohtelemaankin ja täytyy niiden papereista katsoa, minkä ikäisiä ne ovat.Tosin en muista ihmistenkään syntymäpäiviä, hyvä kun ensimmäiset nimet muistan! Syntymäkuukaudet kyllä muistan, niin elukoiden kuin ihmistenkin. Onhan sekin jo jotain!
Edellinen koiramme Tantta, oli syntynyt samana päivänä kuin minä. Vanha tammani Sara vietti synttäreitään Marketan päivänä. Ne just ja just muistin! ;D
Viime vuonna leivoin maa-artisokkakakkua elukoiden synttäreiden kunniaksi. Tänä vuonna maa on vielä niin jäässä, ettei maa-artisokkia pääse kaivelemaan. Huomasin, että viime vuotisessa postauksessani, olin ihan samanlaisten mietteiden parissa. Mutta näinhän se menee; jos ei muista syntymäpäiviäkään, ei voi muistaa, mitä on vuosi sitten kirjoittanut! Ei se mitään, mutta se maa-artisokkakakun resepti löytyy postauksesta. Sitä kannattaa kokeilla, on hyvää ja mehevää!
Tänä vuonna leipasin pienen täytekakun. Kahden munan pohjan täytin vadelmahillolla ja kerma-rahkaseoksella. Päälle tuoreita, ulkolaisia marjoja! Hyi minua, pimeä puoleni saa minut aina valtaansa aika ajoin.
 |
| Mauri sai nuolla kakkutaikinakulhon. |
No, mitäs elukat saivat lahjaksi? Hehku sai aamupalaksi liotettua leipämössöä ja ylimääräistä huomiota. Seukkasin sen kanssa pitkät tovit tarhassa sitä harjaillen ja rapsutellen. Hehkua on tosi vaikea valokuvata, kun se tuppaa ihan iholle!
Mauri aloitti aamun kakulla, niin kuin synttärisankarin pitääkin! Seiskan muotoinen maksalaatikkokakku hävisi hetkessä pötkylään. Myöhemmin se sai vielä sian sorkan.
Synttärisankarit tuntuivat olevan lahjoihinsa tyytyväisiä!
 |
| Täytyy silmä kovana vahtia! |
 |
| "Tää on mun sorkka!" |
 |
| "Joo, jatka matkaa vaan!" |
Mites Teillä? Pruukaatteko juhlistaa tai huomioida karvakavereittenne merkkipäiviä?
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
Ihana postaus:) Meillä koiralla on synttärit neljää päivää ennen minua, joten päivän muistan hyvin. Erityisiä synnttäreitä emme vietä kumpikaan. Mutta taitaa olla niin, että Rikulla vähän joka päivä on juhlaa, D!
VastaaPoistaOikeassa olet, kyllä toi koiranelämä taitaa olla jokapäiväistä juhlaa! =D
PoistaOn se vaan niin ihana tuo Hehku!! Tykkään paljon lehmistä, meillä kotonakin niitä ennen oli, huooh.. Onnea sille ja Mauri- koiralle - saivat niin maistuvaiset synttärilahjat!!
VastaaPoistaIhana postaus, tuli niin hyvälle mielelle ❤️
Hehku on ihana mussukka! Onnittelut välitetty!
PoistaOnnea paljon Hehkulle ja Maurille <3
VastaaPoistaKyllä mä kanssa muistin kissaamme aikoinaan jollakin herkulla (joka oli lahjapaketissa ja se yhdessä avattiin) tai jollakin tekohiirellä (joista se ei välittänyt, välitti vaan oikeista) synttäripäivänä.
Morfo-etanaani en nyt osaa juhlia kun en tiedä milloin se on syntynyt eikä se kyllä mistään piittaakaan kunhan saa nukkua ja välillä syödä :)
Kyllä noille elukoille, niinkuin ihmisillekkin, on parhaita muistamisia ne mitkä voi syödä!
PoistaEtanan syntymäpäiväjuhlathan ne vasta jotain olisikin! ='D
Mauri on ihana nimi mäyräkoiralle. Meidän lapset rakastivat pieninä Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira -kirjaa ja sen jälkeen kaikki mäyräkoirat ovat olleet Maureja.
VastaaPoistaJoskus meillä juhlitaan kissan synttäriä, joskus ei. Ennen tuli ostettua leikkihiiri tai jokin kissanminttulelu, kunnes laskin kaikki löytämäni kissanlelut ja lopetin uusien hankkimisen siihen. Mitä vanhemmaksi eläin tulee, sen enemmän sen vuosilla tuntuu olevan merkitystä. Kun tietää, että yhteinen taival lyhenee kiihtyvää vauhtia. Äidiksi en kissalle ole ruvennut, mutta mammaksi välillä itseäni nimitän. Kaipa se on jonkinlaista hellimistarpeen toteuttamista, varsinkin, kun ne lapset ovat jo aikusiksi kasvaneet.
Joskus käytiin koiranäyttelyissä Maurin kanssa. Oli niin koomista, kun mäyriskehässä saattoi olla tosi monta koiraa, joiden kutsumanimi oli Mauri!
PoistaKai tässä hössöttämisessä minullakin on juurikin tuota hellimistarvetta. En minä aina tälläinen ole ollut! =)
Paljon onnea synttärisankareille! ♥♥ (molemmille oma sydän)
VastaaPoistaMauri on ehkä hiukan hassu, kun on aurinkoa ottamassa naama nurkkaan päin... =D
Meidän koirille ja kissalle olen mamma. Ne on ehdottomasti mun vauvoja. ♥ En voinut ottaa lapsenlapsen tullessa itselleni kutsumanimeksi mammaa, vaikka se olis ollut kiva, kun muuten lapsi olis laitettu eläinten kanssa tasaveroiseksi - olen siis hänelle mummo. Että joku roti kuitenkin.
Mutta koirille puhun siis, että "mamma sitä ja mamma tätä" ja mies on niille mun puheissa iskä.
Joskus vietettiin ahkeramminkin koirille synttäreitä (kissalle ei, koska sen tarkkaa synttäripäivää en edes tiedä ja muutenkin kissa on vähän vähemmän mun vauva kuin koirat...). Tehtiin maksalaatikkokakku, johon laitettiin nakkeja kynttilöiksi. Mutta eipä niitä enää ole vietetty... loppujen lopuksi kuitenkin ajattelen, että ei ne mistään mitään tajua.
Tänään yksi asiakas muuten osti maksalaatikkoa ja sanoi, että se on koiralle synttärikakuksi. =)
Lisäys vielä: koitan aina muistaa onnitella kasvattejani, tekstarilla tai facessa. Siis kasvattamiani koiria... meiltä on lähtöisin 19 pentua, mutta onneksi vain neljässä satsissa. Kalenteriin on merkattuna jokaisen pentueen synttäripäivä. Sen tunnustan, että niiden kaikkien nimiä en kyllä meinaa muistaa... pitää aina siis tarkistaa, keitä pitää milloinkin onnitella.
PoistaHei, arvaa vaan kuinka mää oon saanut tälläviikolla joka aamu hyvät naurut ton nurkassa lämmittelyn ansiosta. Oon ollut iltavuorossa ja könynnyt yläkertaan katsomaan aamu-tv:stä uutisia aamupalani kanssa. Koirahan nukkuu nykyään telkkuhuoneessa, kun siellä on niin lämmin. Siitä matolta se sitten kokoilee itteensä, kun sinne meen. Aamu seitsemän jälkeen, aurinko paistaa niin, että säteet osuu kirjastohuoneen ja telkkuhuoneen ovensuuhun. Siihen se koira sitten ittsensä raahaa ja torkkuu tolleen ihme asennossa ja lämmittelee! ='D
PoistaNo, on sulla aikas muistaminen noissa kasvateissasi! Mutta tosi kiva juttu, että huomioit ne!
Olipas mukava postaus jälleen. Tästä kyllä huomaa, että pidät todella eläimistä. - Uskon, että eläimetkin tykkää siitä että saavat olla eläimiä. - Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKyllä eläminen eläinten kanssa on minulle tosi tärkeää ja osa identiteettiäni!
PoistaKiitos, tälle viikonlopulle onkin kaikenlaista touhua!
Kiitos!
VastaaPoistaEi tässä maailmassa liikaa juhlanaiheita ole! Ja vaikkei elukat juhlista muuten mitään tajua, kyllä ne aistii hyvän tunnelman!
Hehku on ihan mahtava pikku ammu! <3
VastaaPoistaSe on vaan jotenkin luontevaa olla joku äippä tai mamma elukoille. Tuntuu tyhmältä kutsua itseään nimeltä!
Elukan on hyvä olla elukkana!