Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Talon kokoisia taideteoksia, yliajettua peuraa hiillokselle, kivenkaivuuta ja sireenijuttuja!



Lokakuusta saakka meidän on pitänyt käydä Serlachius museossa Mäntässä, katsomassa Anselm Kieferin taideteoksia. Beibe niistä on puhunut, kun pari hänen työkaveriaan on näyttelyn nähnyt.
No, ei taaskaan jäänyt ihan viime tippaan; näyttely on auki enään 24:teen päivään tätä kuuta. Että ihan hyvin kerittiin!
Ennen näyttelyyn menoa  kahvihammasta kolotti, joten piti saada apua vaivaan. Alueella oli vanha pehtoorin talo, jossa oli kahvila. Otettiin kahvit ja rahkapullat. Pulla oli hyvää, kahvi hirveää tervaa. Mutta itse talo oli upea! Hienoja puuveistoksia siellä täällä!






Kieferin taideteoksista tekee erikoisia niiden koko. Ne on ihan valtavia! Toinen juttu on, että niissä on käytetty paljon lyijyä, hiekkaa, sementtiä ja kuivattuja kasveja.
Keifer on 1945, saksan sotien jälkeen syntynyt nykytaiteilija. Hän käsitteleekin paljon teoksissaan Holokaustia, elämää ja kuolemaa. Myös viittauksia Raamatun tapahtumiin, tähtitieteisiin ja kemiaan, on sisällytetty hänen taiteeseensa.
Jos en nyt ihan pötkylöitä suustani päästä, niin Kiefer on ainoa elossa oleva taiteilija, jonka teoksia on ollut Louvressa esillä.



Minuun teki vaikutuksen juurikin se teosten koko. Jos ne olisivat olleet ihan tavallisen kokoisia, olisinko vaikuttunut niistä niin paljon? Tuskin! Olen kuitenkin iloinen, että kävimme näyttelyn katsomassa, pidin siitä kovasti. Teosten synkkyys ja koko oli mieleenpainuvaa!
Näyttelystä sai ottaa kuvia yksityiskäyttöön. Koska sosiaalinen media ei ole sitä, en laita tänne kuin kuvan, jonka otin Kieferistä kertovasta kirjasta. Rikon sääntöjä toisen kuvansuhteen sen verran, että se on otettu suoraan näyttelystä. Halusin vain näyttää teosten mittasuhteita verratakseni itseeni. Anteeksi!


Tämä teos ei ollut edes niitä suurimpia!


Museossa on myös pysyviä näyttelyitä, joissa oli esim. Gallen-Kallelan maalauksia ja valokuvia Serlachiuksen kartanon elämästä.
Serlachius museot käsittävät kaksi toimipistettä, Göstan ja Gustafin. Kieferin näyttely oli Göstassa. Samalla sisäänpääsymaksulla olisi päässyt myös Gustafiin, mutta jätettiin se seuraavaan kertaan.



Olimme päättäneet käydä paluumatkalla Myllyrannassa ja siellä syömässä Cafe Herkkuhetkessä.

Beiben arvio ruuasta: "Perus suolatonta massaa ja vatsan täytettä!"


Myllyrannassa on paljon erilaisia sisustus- ja vaateputiikkeja, mutta oltiin kupattu niin kauan kulttuurin parissa, ettei keritty käymään kuin yhdessä.






Tämmöinen kotiutui meille!


Aamulla kun lähdettiin kulttuurimatkalle, Beibe kävi nakkaamassa peuranlavan, edellisiltana polttamansa risukasan hiilloksille. Peuranliha oltiin saatu jo talvella kavereiltamme, jotka olivat hakeneet auton alle jääneen peuraraukan. Lihat oli olleet vielä siinä kunnossa, että kelpasivat ihmisravinnoksi.


Nuotionpohja,

mitäs sieltä löytyykään?

Kas, peuranlapa!

Kuusi tuntia lapa muhi nuotionpohjassa ja kypsäähän se oli kotiin palatessamme. Sisälämpötila näytti 75 astetta. Tulihan testattua tämäkin, ettei aina tarvi rosvopaistille kuoppaa kaivaa!
Harmi vaan, että mahat olivat vielä niin täynnä Herkkuhetken brunssista, ettei jaksettu peuraa heti närsätä. Mutta illalla saunan jälkeen varmaan leivän päällä se maistuisi!


Ei pahaa, ei!

Tälläisessä lähi matkailussa on se hyvä puoli, ettei siihen men koko päivää. Illansuussa ehdittiin vähän pihallakin touhuamaan. Minä raksin ruusuja ja Beibe repi sireenipuskaa maasta, traktoria apuna käyttäen. Se on puisto- tai unkarinsireeni. En tiedä lajiketta sen kummemmin. Se oli täällä, kun ostimme paikan.



Sireeni sai lähtöpassit, kun se talven jää- ja lumikuorman alla murtuili ja lakosi pitkin pihaa. Olen ottanut siitä muutamia oksia. Olen laittanut niistä pistokkaita multaan ja oksia maljakkoon. Katsotaan nyt, juurtuuko niistä yksikään. Hengissä ovat molemmat kokeilut. Luin vaan nimittäin jostain, että sireenin pistokkaat pitäisi ottaa kesällä, ennekuin uusi oksan kasvu on puutunut. Luotan siihen, että sireeni on sellainen rikkakasvi, ettei sitä tapa mikään!




Tänään laiton vielä sireenin juurelta kolme hyvin irronnutta taimea multaan kasvamaan. Voi olla, että meillä on joko ihan pirusti sireenin taimia tai sitten ei yhtään.



Niinkuin kaikki muutkin pensaat täällä, sireenikin oli istutettu ison kiven juureen. Beibehän on perinyt isältään jonkinlaisen kivenpyörittäjän geenin. Harmi, etten ole enemmän ottanut kuvia siitä, kuinka paljon kiviä hän on kaivanut pihastamme ylös. Tämänkin hän aikoi siirtää, minä en uskonut sen onnistuvan. Mutta niin hän vain sai taaskin jättikiven ylös, traktorin avustuksella. Onneksi olin  ruusupuskissa, etten ollut tapahtumaa kauhistelemassa!



Että tälläinen, ihan peruslauantai! Nyt täytyy lopettaa, Beibe tuli hakemaan minua saunaan!

8 kommenttia:

  1. Jopas mahtui yhteen lauantaihin paljon kaikkea! Tuo kulttuurikokemus on jäänyt väliin vaikka aikomuksia on ollut enemmän!

    Ihana traktori Teillä! Toivottavasti sireenisi kasvavat ja kukkivat joskus sitten aikanaan! Teilläkin riittää kiviä, niin meilläkin, jääkausi suli sopivasti ja järkäleitä riittää! Meillä muutama vuosi sitten kaivettiin kiveä, kun se kolahti ikävästi lumikolaan aina, no mukana lapioiden lisäksi oli telaketjukaivuri ja pyörökuormaaja, töitä tehtiin ainakin 4 tuntia ja kivi saatiin ylös, aika iso oli! Kivihommat ovat niin mukavia, mutta se ei ole mukavaa että aina kun lapion iskee maahan, se kolahtaa kiveen!

    Olipa teillä hyvät herkut!

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä ehtii, kun aamusta yömyöhään touhuaa!

      Joku kultturijamppa sanoi televisiossa lauantaiaamuna, että ihmisten pitäisi ottaa tavaksi kerran kuukaudessa jokin kulttuurikokemus. Konsertti, teatteri, taidenäyttely tms. Ei varmaan huono ehdotus!

      Traktori ostettiin viime syksynä ja se on 65:nen Massikka. Meillä on sellainen pieni 35:nenkin, mutta se on niin huono lähteen käyntiin, että Beibe hankki tämän isomman tilalle. Ja ei toi kivi olisi sillä pienellä noussutkaan!

      Tää seutu on kanssa sitä jäänreunaa! Kiveä riittää!

      Supermessuilua olisi tiedossa tähän sateiseen sunnuntaihin!

      Poista
  2. Teillähän on ollut aktiivinen lauantai. Kiva kun postasit tuosta Serlachius-museosta, olisi tosi kiva käydä siellä. Ehkäpä ensi kesänä. - Mukavaa, aktiivista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aateltiin aamulla, kun reissuun lähdettiin, ettei mitään sitten illalla ehditä tekeen. Mutta onneksi on niin valoisaa myöhään iltaan!

      Mietittiin myös uudelleen käyntiä kesällä. Gösta museo on niin upealla paikallakin järven rannassa, että!

      Messuille kohta lähdetään Tampereelle! =D

      Poista
  3. Mojovanmukava lauantai siellä teillä. Syreenin taimet näyttä olevan vankasti kiinni elämäs. taimista saatkin vaikka mitä rajauksia puutarhaan!!Kiviä meidänkin mäjellä riittää mut saahan niistä tehtyä vaikka mitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoinkin Beibelle, että voisi alkaa kanssa miettimään sireeniaidan paikkaa, jos vaikka kaikki taimet jäävätkin henkiin! ='D

      Kivee riittää, mutta kun ne on aina väärän kokoisia! Liian isoja tai pieniä! Beibe on kyllä niitä halkonutkin kukkapenkin reunuksiksi kivikiiloilla. Tykkään niistä tosi paljon! Mutta kyllä niiden tekemisessäkin oli niin kova homma, että selkää ja käsiä aina vihlaisee, kun kukkapenkkejäni lähestyn! ='D

      Poista
  4. Kiinnostavalta museolta näyttää ja kuulostaa. En ole koskaan siellä käynyt.

    Paljon olette ehtineet tekemään. Minulta lauantai kului Tammisaaressa ja Snappertunassa käydessä ja kuvaillessa.

    VastaaPoista
  5. Tänään ollaankin messuilemassa Tampereella. Puutarhapuoli lähinnä kiinnostaa.
    Kyllä nää viikonloput tuppaa menemään aika haipakkaa, oli menoja tai ei!

    VastaaPoista