Saksankirvelin ja lipstikan siirto!

Saksankirveli

Lipstikka

Oon jo parin kesän ajan suunnitellut siirtäväni isoiksi kasvaneet kirvelin ja lipstikan etupihalta, alas kasvimaalle. Ne vievät etupihalta liian paljon tilaa ja minulla on uusia suunnitelmia alueelle. Ja niihin suunnitelmiin nämä kyseiset kasvit eivät kuulu. Häätöuhan alla on myös raparperit ja vadelmat. Niille koittaa myös muutto alapellon kasvimaalle.
Minä vain olen tälläinen asioiden suunnittelija, enkä saa mitään aikaiseksi. Minulla on tälläisiä 5 vuotissuunnitelmia! Jotenkin aina epäilyttää, onko suunnitelmani sittenkään hyvä juttu. Vai kadunko tekemisiäni myöhemmin? Vaikeaa! Olen kuitenkin vuosien varrella tehnyt tyhmiäkin ratkaisuja kasvien suhteen, joten...

Joskus sitä toivoisi, että olisi pieni piha. Eipä olisi sitten paljon vaihtoehtoja kasveille.
Tietysti yksi syyn epäröinnilleni on ollut se, että huonosti sijoiteltuna nämä isot yrtit saattavat levitä holtittomasti. Lipsikasta en ole niinkään huolissani, mutta toi saksankirveli lisääntyy kyllä siemenistä. Kukinnot täytyisi muistaa leikata pois ennen siementen kehittymistä. Tähän asti ollaan muistettu joten kuten. Mutta muistetaanko, kun se on tuolla pellolla? No, se on sitten sen ajan murhe, koska NYT kasvit saivat luvan siirtyä!
Eihän tämäkään operaatio ihan niitä helpoimpia ollut! Vuosia samalla paikalla kasvaneet jättiyrtit olivat tehneet niin valtavan juurakon, että meinasi emäntä ja Fiskars ihan ryytyä kesken urakan. Todellakin pelkäsin, että selkäni ja lapion ponsi ritsahtavat ennenkuin juurakot nousevat maasta.

Tää kirveli yrittää juurtua Kiinaan saakka!

Mutta koska Fiskars tekee vankkoja lapioita ja minäkin olen ilmeisesti kovempaa tekoa kuin uskoin, sain juurakot maasta. Kirveli nousi osissa, mutta lipstikan sain isona kökkönä.

Luulis jonkun edes näin vankoista juurakoista selviävän hengissä muutosta!

Ei lipstikan juurakko järeydessään toiseksi jää!

 Muutamia pikkualkuja molemmista laitoin purkkeihin, jos vaikka joku sellaisen haluaisi itselleen.

Toinen syy epäröinnilleni yrttien siirron suhteen oli se, että alapellon kasvimaahan on ihan sinistä savea. Kun taas etupiha ihanaa, muhevaa multaa. Kuolisiko ne pellolla? Se siis jäisi nähtäväksi!

Muhevasta mullasta...

... tönkköön saveen.

Parhaani kuitenkin tein, jotta ne selviäisivät uudessa kasvupaikassaan. Kottikärrykaupalla vein multaa ja hiekkaa kaivamiini istutuskuoppiin. Koska meidän talo on mäen päällä ja etupihasta alapellolle on matkaa noin 100 metriä, vuoroin ala- ja ylämäkeä, jalat ja pakarat huusivat hoosiannaa ja peräsuoli oli kyllä aikas pitkällä! Kyllä taas tuli mieleen, että onko tässä, jumalauta, mitään järkeä!
Toisaalta, kuka tarvii kuntosalia, kun omistaa ison puutarhan!

Onneksi matkan varrella on kauniita sinivuokkoja.

Hyvä syy levähtää välillä niitä ihailemaan!

Viisi tuntia meni aikaa tässä kahden yrtin siirrossa. Että ihan pikku-urakka! Voi jeesus, en varmaan olisi siihen ryhtynyt, jos olisin homman rankkuuden arvannut!

Kirveli uudessa kodissa.

Ja lipstikka! Onnea ja menestystä selviytymiseen!

Illalla parin tunnin saunassa rentoutumisen jälkeen, olin niin väsynyt, että olisin halunnut kaatua saunan lattialle ja jäädä siihen makaamaan. Onneksi Beibe sai rohkaistua minua keräämään viimeisetkin voimanrippeeni ja pääsin kuin pääsinkin saunalta talolle ja sänkyyn nukkumaan.
Yhdeksän tunnin yöunien jälkeen, olinkin yllättävän hyvässä kunnossa. Selkää tuikki yöllä moneen otteeseen ja siihen heräilinkin. Mutta aamulla kroppani ei ollutkaan niin kipeä, kuin olin luullut. Hyvä, koska uusia projekteja oli mielessä!

Sillä välin, kun minä painin juurakoiden kanssa ja taapersin kottareiden kanssa mäkeä ylös ja alas, Beibe rakensi meidän botskille telinettä. Se on sellainen, jonka saa sitten peräkärryynkin, että saadaan vene kesällä vesille. Beibe on niin taitava!

Siitä kirvelistä vielä sen verran; olen kuullut, että niitä juuria voisi syödä höyrytettynä tai jotenkin. Siinä siirtourakan aikana oli ihan pakko vähän maistaa, kun ne tuoksuivatkin niin ihanasti anikselle. Ihan hyvältä maistui, hieman ehkä säikeistä suutuntumaltaan.

Ei se nyt ihan noin pahaa ollut!

En kuitenkaan jaksanut innostua kokeilemaan ruokaa niistä. Ehkä joku toinen kerta sitten, nyt ylimääräiset juurenpalaset menevät Hehkun syötäväksi. Eivät ainakaan lähde kasvamaan sitten missään ei toivotussa paikassa!

Hehkulle herkkua moneksi päiväksi!