Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Saksankirvelin ja lipstikan siirto!

Saksankirveli

Lipstikka


Oon jo parin kesän ajan suunnitellut siirtäväni isoiksi kasvaneet kirvelin ja lipstikan etupihalta, alas kasvimaalle. Ne vievät etupihalta liian paljon tilaa ja minulla on uusia suunnitelmia alueelle. Ja niihin suunnitelmiin nämä kyseiset kasvit eivät kuulu. Häätöuhan alla on myös raparperit ja vadelmat. Niille koittaa myös muutto alapellon kasvimaalle.
Minä vain olen tälläinen asioiden suunnittelija, enkä saa mitään aikaiseksi. Minulla on tälläisiä 5 vuotissuunnitelmia! Jotenkin aina epäilyttää, onko suunnitelmani sittenkään hyvä juttu. Vai kadunko tekemisiäni myöhemmin? Vaikeaa! Olen kuitenkin vuosien varrella tehnyt tyhmiäkin ratkaisuja kasvien suhteen, joten...



Joskus sitä toivoisi, että olisi pieni piha. Eipä olisi sitten paljon vaihtoehtoja kasveille.
Tietysti yksi syyn epäröinnilleni on ollut se, että huonosti sijoiteltuna nämä isot yrtit saattavat levitä holtittomasti. Lipsikasta en ole niinkään huolissani, mutta toi saksankirveli lisääntyy kyllä siemenistä. Kukinnot täytyisi muistaa leikata pois ennen siementen kehittymistä. Tähän asti ollaan muistettu joten kuten. Mutta muistetaanko, kun se on tuolla pellolla? No, se on sitten sen ajan murhe, koska NYT kasvit saivat luvan siirtyä!
Eihän tämäkään operaatio ihan niitä helpoimpia ollut! Vuosia samalla paikalla kasvaneet jättiyrtit olivat tehneet niin valtavan juurakon, että meinasi emäntä ja Fiskars ihan ryytyä kesken urakan. Todellakin pelkäsin, että selkäni ja lapion ponsi ritsahtavat ennenkuin juurakot nousevat maasta.


Tää kirveli yrittää juurtua Kiinaan saakka!

Mutta koska Fiskars tekee vankkoja lapioita ja minäkin olen ilmeisesti kovempaa tekoa kuin uskoin, sain juurakot maasta. Kirveli nousi osissa, mutta lipstikan sain isona kökkönä.

Luulis jonkun edes näin vankoista juurakoista selviävän hengissä muutosta!

Ei lipstikan juurakko järeydessään toiseksi jää!


 Muutamia pikkualkuja molemmista laitoin purkkeihin, jos vaikka joku sellaisen haluaisi itselleen.




Toinen syy epäröinnilleni yrttien siirron suhteen oli se, että alapellon kasvimaahan on ihan sinistä savea. Kun taas etupiha ihanaa, muhevaa multaa. Kuolisiko ne pellolla? Se siis jäisi nähtäväksi!


Muhevasta mullasta...
... tönkköön saveen.

Parhaani kuitenkin tein, jotta ne selviäisivät uudessa kasvupaikassaan. Kottikärrykaupalla vein multaa ja hiekkaa kaivamiini istutuskuoppiin. Koska meidän talo on mäen päällä ja etupihasta alapellolle on matkaa noin 100 metriä, vuoroin ala- ja ylämäkeä, jalat ja pakarat huusivat hoosiannaa ja peräsuoli oli kyllä aikas pitkällä! Kyllä taas tuli mieleen, että onko tässä, jumalauta, mitään järkeä!
Toisaalta, kuka tarvii kuntosalia, kun omistaa ison puutarhan!

Onneksi matkan varrella on kauniita sinivuokkoja.

Hyvä syy levähtää välillä niitä ihailemaan!


Viisi tuntia meni aikaa tässä kahden yrtin siirrossa. Että ihan pikku-urakka! Voi jeesus, en varmaan olisi siihen ryhtynyt, jos olisin homman rankkuuden arvannut!


Kirveli uudessa kodissa.

Ja lipstikka! Onnea ja menestystä selviytymiseen!

Illalla parin tunnin saunassa rentoutumisen jälkeen, olin niin väsynyt, että olisin halunnut kaatua saunan lattialle ja jäädä siihen makaamaan. Onneksi Beibe sai rohkaistua minua keräämään viimeisetkin voimanrippeeni ja pääsin kuin pääsinkin saunalta talolle ja sänkyyn nukkumaan.
Yhdeksän tunnin yöunien jälkeen, olinkin yllättävän hyvässä kunnossa. Selkää tuikki yöllä moneen otteeseen ja siihen heräilinkin. Mutta aamulla kroppani ei ollutkaan niin kipeä, kuin olin luullut. Hyvä, koska uusia projekteja oli mielessä!

Sillä välin, kun minä painin juurakoiden kanssa ja taapersin kottareiden kanssa mäkeä ylös ja alas, Beibe rakensi meidän botskille telinettä. Se on sellainen, jonka saa sitten peräkärryynkin, että saadaan vene kesällä vesille. Beibe on niin taitava!




Siitä kirvelistä vielä sen verran; olen kuullut, että niitä juuria voisi syödä höyrytettynä tai jotenkin. Siinä siirtourakan aikana oli ihan pakko vähän maistaa, kun ne tuoksuivatkin niin ihanasti anikselle. Ihan hyvältä maistui, hieman ehkä säikeistä suutuntumaltaan.

Ei se nyt ihan noin pahaa ollut!


En kuitenkaan jaksanut innostua kokeilemaan ruokaa niistä. Ehkä joku toinen kerta sitten, nyt ylimääräiset juurenpalaset menevät Hehkun syötäväksi. Eivät ainakaan lähde kasvamaan sitten missään ei toivotussa paikassa!

Hehkulle herkkua moneksi päiväksi!


12 kommenttia:

  1. Onhan ollut kova urakka! Luulisin ettei lipstikkaa saa mitenkään hävitettyä. Ainakin mulla se levisi kyllä itsestäänkin. Aika kaukaakin pensaasta putkahti. Mulla kun on jäänyt ne törröttämään talveksi ne varret, niin siemenet lentää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulis, että ainakin toi iso juurakko jäisi henkiin. Minä en ole siementaimia meiltä löytänyt lipstikasta. Kirvelistä kylläkin sellaisten kesien jälkeen, kun ei olla muistettu siemeniä poistaa.
      Täytyy muistaa vahtia noita kahta!

      Poista
  2. Lipstikka on kyllä kova kasvamaan. Ostin pari vuotta sitten pienen taimen ja nyt se on parhaimmillaan korkeampi kuin kasvihuone, jonka nurkalla (ulkopuolella) kasvaa. Itse sain jaettua sitä viime kesänä useampaan kotiin kun sattui tulemaan puheeksi ja kutsuin jengin kaivamaan itselleen palasen. Jospa se olis nyt vähän pienempi.... (tietty kasvattanut juurakkoa koko talven..)
    Minkälainen mauste on kirveli? Mihin käytät? En ole tutustunut.

    Ihanaa jumppaa tuollainen kotsujen lykkiminen eestaas. Tekee pyöreän ja nätin pyllyn. =)
    Saunanlauteet on just oiva paikka rojahtaa ja levätä urakan päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi suuri kokohan olikin yksi syy, miksi lipstikka sai etupihalta lähteä. Olen itse saanut lipstikkani pikkutaimena ja olen sitä ahkerasti jakanut. Tuntuu vain tykkäävän siitä!

      Saksankirveli on sellainen anikselle maistuva, rehevä ja pensasmainen. Kukkii valkoisin, röyhymäisin kukin. Vähän sellainen koiranputkimainen kasvi.
      Oon tosi vähän käyttänyt sitä, kun en oikein osaa. Ranskankerman sekaan olen silpunnut ja kalan kanssa tarjonnut. Nuoria lehtiä ihan salaattiin ja sitten olen vesikannuun makua antamaan olen laittanut.

      Joo, kyllä mää yritin tsempata itteeni ajattelemalla, että tämä raataminen tekee vain hyvää kropalle! Välillä meinas vain usko loppua!

      Sauna on kyllä ihan paras paikka rentoutumiselle ja kipeiden lihasten hellimiselle!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kyllä oli, mutta nyt on tyytyväinen mieli, kun se hoidettu!

      Viikko kun alkaa sateisena, voikin lepuuttaa kipeitä lihaksiaan!

      Poista
  4. Lipstikka on kova kasvi. Meillä se on levinnyt paikkaan, jossa ei uskoisi minkään kasvavan. Sitä ja rakuunaa riittää aina meillä koko vuodeksi.

    Kirveli on uusi tuttavuus, pitäisi varmaan kokeilla.

    VastaaPoista
  5. Lipstikkakeitto on aivan ihana herkku! Sitä täytyy tehdä heti kun yrtti alkaa lehteä pukkaamaan. Siis, jos jää henkiin! ;)

    Kirvelin käyttöön kaipaisin myös lisää vinkkejä. En oikein tiedä mihin kaikkeen sitä voisi laittaa!

    VastaaPoista
  6. Voi minkä homman olet tehnyt..mulla lipstikan siirto myös edessä.
    Kirvelistä teen usein levitettä.Maustan voin kirvelin silpulla ja ripaus valkosipulia ja mustaa pippuria.

    VastaaPoista
  7. Heh heh! Kävinkin lukemassa suunnitelmistasi!

    Täytyykin kokeilla kirvelireseptiäsi, vaikuttaa herkulliselta!

    VastaaPoista
  8. Olen siirtänyt kerran saksankirvelin ja nyt yritän joka kevät vähän rusikoida juuristoa kapeammaksi, että pysyy jotenkin aisoissa. Lipstikkakin kasvaa ihan oudossa paikassa, mutta sitä en ole viitsinyt ryhtyä kaivamaan kun ei ole Kiinan viisumiakaan. Tämän postauksesi jälkeen en edes yritä lähteä lipstikan kimppuun :)

    VastaaPoista
  9. Komeita jättiyrttejä ovat molemmat, haluan ne pitää pihassamme. Mutta nuorena ja naivina ne tuli istutettua ihan väärään paikkaan. Kukaan ei kertonut, enkä ottanut selvää siitä, millaisia kasveja nää todellisuudessa olivatkaan.
    Jos nyt jotain lipstikan puolustukseksi voin sanoa; sen juuret eivät olleet ihan niin syvällä kuin kirvelin! ;D

    VastaaPoista