Kana-aitauksen kukkapenkit!

Kukkapenkin pintamaa poistettuna viime syksyltä!

Taas olisi yksi projekti valmis. Lähes yhtä kauan, kuin itse kanalan valmistuminen kesti, on kestänyt aitauksen ympärille suunnittelmieni kolmen kukkapenkkin valmistuminen. Koska melkein kaikki prokkikset ovat jotenkin sidoksissa toisiinsa, yksi ei valmistu, ennenkuin toinen valmis. Kanalahan valmistui myöhään syksyllä ja hieman ehdin mallailemaan kukkapenkkien paikkoja. Mutta talvi painoi päälle ja aika ja innostuskin hieman loppui sen myötä. Suunnitelmat olivat kuitenkin selvät, joten heti kun maa suli, pääsin tämän homman kimppuun.

Ei oikein meinaa lapio upota!

Sunnuntaina aamulla täytyi hieman kuulostella kroppaa, kun olin lauantaina siirtänyt lipstikan ja kirvelin ja se oli aikas kova homma. Onneksi olin vielä toimintakuntoinen!
Ei nämä kukkapenkit minua yhtään sen helpommalla päästäneet, kuin nuo jättiyrtitkään. Kanala on tehty entisen hevostarhan paikalle. Pohjana vuosien varrella erittäin hyvin tamppaantunut soramurske. Sinänsä hyvä ja läpäisevä pohja kanalalle ja kukille. Mutta pikkaisen se vaati habaa, että sai murskeen lapioitua tulevien penkkien paikoilta. Oli heiluteltava sorkkarautaa, että sai pehmennettyä maata, jotta siihen lapio uppoisi. Kyllä taas sai kroppa liikuntaa!

Periksi...

... en...

.... anna ...

.... prkl!

Kun kerran olen niin päättänyt!

 Sitten se murske piti kärrätä noin 100 metrin matka meidän pihatielle. No, tulipahan sekin hyötykäytettyä monttujen täytteeksi!
Kun minä kaivoin, Beibe teki sillä välin painekyllästetystä laudasta reunakehikot kukkapenkkeihin. Häneltä meni siihen aikaa ehkä puoli tuntia. Minulla koko päivä pelkkään kaivamiseen!
Täytyy ne reunukset joskus myöhemmin käsitellä, koska ne ovat niin märkiä vielä.

Ei sopinut ihan heittämällä!

Kätköistä löytyi käytettyä suodatinkangasta, millä mää vuorasin monttujen reunat, jottei perennojen juuret lähtisi kauheasti leviämään.

Toisenkin prokkiksen sain tässä samalla tehtyä; nimittäin kompostien tyhjentämisen. Ne on odotellutkin kukkapenkkien tekoa. Monta kottarillista sainkin multaa niistä. Vaikka meillä ei kovin paljon kompostiin kotitalousjätettä tulekkaan. Mutta muistaakseni en viime kesänä niitä tyhjentänytkään. Joka tapauksessa en tarvinnut lisäksi kuin pari säkkiä ostomultaa.

Koko päivä taas tämänkin homman parissa meni. Mutta kyllä oli hyvä fiilis, kun sai valmiiksi jotain, minkä ei ollut luullut koskaan valmistuvan.
Kukkapenkkeihin olisi tarkoitus siirtää suopayrttiä, kultapalloa, päivänliljaa, kiinankärhö ja auringontähti. Ehkä ostan vielä kiinanlaikkuköynnöksen! Kuitenkin niin, että kaikki kukat olisivat keltaisia ja vaaleanpunaisia, jotta erottuisivat hyvin punaruskeaa lautaa vasten. Köynnöksille kehikot vain ja valmista on!

Tähän tulee suopayrttiä ja ehkä se kiinanlaikkuköynnös oven pieleen!

Mietiskelen vielä aitauksen vierustan kiveämistä ja sen sellaista, mutta kukkien istuttamista se ei estä. Toisaalta on hyvä että sataa, koska penkkeihin kärräämäni multa painuu ja nään tarvitaanko sitä lisää.

Penkit kukkia vailla. Ihanaa, että on valmista vihdoin!

Vapun säätä on varovaisesti ennusteltu lämpimäksi ja vähäsateiseksi. Into piukeena odottelen viikonloppua, jotta pääsen kaivelemaan perennat ja siirtämään ne penkkeihin. Kultapallo nimittäin kasvaa sellaisella paikalla, että se on seuraavan prokkiksen tiellä. Uusi kasvilava pitäisi tehdä kasvarin eteen ja laudat siihen on jo hankittu. Ihanaa, että on hommia tiedossa!