sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Miksi rosollia syödään vain jouluna? Ja mitäs sitten syödään, jos ei tykkää rosollista?



Minun, melkein "yksi yli muiden", jouluherkku on rosolli. Olen pitänyt siitä ihan pikkasesta saakka. En tiedä mikä siitä on tehnyt niin mieluisen, mutta rakastan sitä!
Tiettyjä juttuja rosollissani en kuitenkaan siedä! Niitä ovat peruna, silli ja säilötty punajuuri. Muistan lapsuudestani sellaisen joulun, kun mummu meni ja laittoi perunaa rosolliin. Trauma jäi! Se kamala jauhoinen, vetistynyt peruna rosollin joukossa oli jotain aivan hirveetä! Ja kun elettiin aikaa, jolloin ruuasta ei saanut purnata, syötävä oli mitä lautaselleen oli ottanut. Tämän kamalan keissin jälkeen olen aina tarkistanut, onko rosollissa perunaa!



No, sillisalaatti ja rosollihan ovat ihan eri asiat, mutta olen jossain pitopöydässä törmännyt rosolliin, jossa oli kyltti: "Sisältää kalaa". Se on sillisalaattia, ei rosollia! Kun oikealla nimellä laitetaan tarjolle, ei tarvi tollasia lappuja laittaa.
Sillistä kyllä pidän ihan hirveästi, mutta jostain syystä se ei maistu minulle sillisalaatin muodossa. Rosolli ja silli erikseen, jos minulta kysytään.
Minun rosollissani punajuuren täytyy olla keitettyä. En jostain kumman syystä pidä etikkapunajuuresta rosollista, vaikka muuten siitä tykkään kovasti. Nää on näitä ihmismielen outouksia! =D



 Meidän molempien työpaikoilta saisi edullisesti hankittua valmisrosollia. Kerran pari olen siihen sortunut, kiirettä tekosyynä käyttäen. Ja katunut karvaasti! Ei valmisrosollia meidän pöytään enään, kiitos! Vaikkei siinä mitään vikaa ole, mutta on jotenkin vetisen makuista minun mielestäni. Sori vaan!
Minä ryhdyn rosollintekoon yleensä jo hyvissä ajoin loppukesästä. Heti kun punajuurisatoa alkaa saamaan... kaupasta, koska oma sato on aina surkea. Joka tapauksessa, teen rosollia pitkin syksyä. Beibe ei siitä niin välitä, joten olen opetellut tekemään sitä kohtuullisen satsin, ettei minun tarvitse sitä urakalla syödä!



 Rosollihan on mitä parhain sadonkorjuuajan ruoka. Kaikki ainekset tyliin "suoraan maasta"! Punajuuret, porkkanat ja sipulit. Kurkkujakin on jo yleensä säilöttynä juuresten nosto aikaan.



 Punajuurenkasvatus on yksi minun heikkouksiani. En kertakaikkiaan saa niitä kasvamaan! Olen yrittänyt savimaassamme, kasvilavoissa monessa eri paikkaa. Olen lannoittanut ja en ole lannoittanut. Kylvänyt aikaisin ja kylvänyt myöhään. On ollut pitkää, pyöreää, litteää, keltaista, vaaleanpunaista ja raidallista. Kastellut paljon ja vähän vähemmän. Ja lopputulos on ollut aina sama eli HUONO!

Viime kesän koko punajuurisato! ='D


Mummuloissa ja mökilläkin lapsena punajuuret kasvoivat ihan itsestään ja satoa tuli ihan riesaksi asti. Lajike oli varmaan ihan se perus egyptiläinen. No, punajuuren kasvatustaitoa meikä ei ole näköjään saanut verenperintönä! Mutta se ettei osaa ja saa onnistumaan, ei tarkoita luovuttamista. Not me! Joka vuosi leuka maassa kohti uusia pettymyksiä ja surkeita punajuurisatoja! ='D



Rosollini teen aina saman kaavan mukaan, näin sitä tehtiin kotonakin. Saman verran porkkanaa ja punajuurta. Sanotaan nyt vaikka kilo molempia. Ensin punajuuret kiehumaan ja kun ne alkavat olemaan kypsiä, laitan porkkanat samaan kattilaan. Punajuurissahan menee koosta riippuen reilu tuntikin, mutta porkkanat tulevat noin 15-20 minuutissa.



Sipulina käytän ihan tavallista keltasipulia. Olen joskus punasipuliakin laittanut. Mutta kun keltasipulin silppuaa niin pieneksi kuin vaan saa, sen maku kyllä pyöristyy kivasti rosollissa. Sipulia laitan yhden ihan peruskokoisen sipulin, eli aikas reilusti. Makuasioita nämä!



Mauste/suolakurkkua laitan reilusti! Rakastan suolakurkkuja! <3 2-3 isoa ja kiinteätä suolakurkkua ja vielä yksi varmuuden vuoksi ja toinen suoraan suuhun napsittavaksi! ='D Kurkut palastelen niin pieniksi kuutioiksi, että joka suullisessa rosollia on varmasti kurkkua!
Sitten vaan kuorin jäähtyneet punajuuret ja porkkanat, kuutioin ne ja yhdistän sipulisilpun ja suolakurkkukuutioiden kanssa. Pikkuliraus rypsiöljyä ja pari hyppysellista suolaa. Öljy tekee rosolliin ihanan kiillon ja suola terävöittää makuja vieden mahdollista vetisyyttä pois. Nami nami!



Lapsuudessani rosolli tehtiin kotona aina samaan kulhoon. Valkoista lasia oleva, hieman haljennut kulho, jossa oli tummanpunainen ruusu. Porkkanat ja punajuuret laitettiin kulhoon ja veitsellä viilleltiin niitä kulhossa silpuksi. Muistan elävästi kirskunan, jonka veitsi piti kulhon pohjaa raapiessaan. Siihen aikaan ei paljon veitsiä ja kulhoja säästelty! Tämä kulho on kuitenkin vielä tallessa ja se on isälläni. Viime jouluna isäni kysyi, että saisiko hän tehdä jouluksi rosollin. Hän tekee ihan yhtä hyvän rosollin kuin minäkin. Ihan silmäkulma kostui, kun hän toi rosollin meille juurikin tässä perinteisessä ruusukulhossa!
Kun juurekset olivat tarpeeksi silppuna, laitettiin sipulisilppu ja suolakurkut sekaan. Muistan aina, että olisin halunnut niiden olevan pienemmän kokoisia. Tapana oli laittaa ne aikas isoina lohkoina, sipulikin!
Kuitenkin rakastin tätä rosollia yli kaiken. Usein söin sitä suoraan kulhosta ja niin teen yhä edelleen. Kun saan rosollini valmiiksi, otan lusikan ja alan lappaamaan!

Siinä sitä lapataan, rosollia naamaan! Nukke seuraa vieressä tarkkana!


On kuitenkin ihmisiä jotka ei rosollista pidä, vaikka punajuuresta tykkääkin. Silloin voi tehdä vaikkapa punajuuri-fetapaistosta. Yksinkertaista ja tosi herkkua tämäkin. Ja kannattaa tehdä heti isompi satsi, koska tätä tulee syötyä reippaasti.



PUNAJUURI-FETAPAISTOS

  • kilo punajuuria kuorittuna
  • 100g fetaa
  • loraus öljyä
  • turaus juoksevaa hunajaa
  • hipsaus suolaa
  • pari rouhaisua mustapippuria myllystä
  • jotain yrttiä kuivattuna, esim. rosmariinia tai timjamia

Lohko kuoritut punajuuret ja laita ne voideltuun uunivuokaan. Lorauta öljyä ja hunajaa punajuurille ja sekoittele ne hyvin. Lisää mausteet ja sekoita vielä.



Laita vuoka uuniin 175 asteeseen ja kypsennä välillä sekoittaen noin 40 min tai kunnes punajuuret ovat pehmenneet.
Murenna feta punajuurille ja anna gratinoitua vielä niin, että juusto saa väriä. Tarjoile ihan minkä kanssa vaan tai syö sellaisenaan. Sopii varmasti vaikka joulupöytäänkin!

Tässä seurana mustatorvisienirisottoa ja ahvenfilettä.



14 kommenttia:

  1. Minun jouluuni rosolli on aina kuulunut, joskin äitini kutsuu sitä sallatiksi. Ei siis salaatiksi. Ja ainekset pilkotaan petkeleellä. Sallattua/rosollia ei todellakaan voi tehdä etikkapunajuurista. Niistäkin tykkään, mutta ei rosollissa. Enkä myöskään laita silliä rosolliin. Jännä, miten sama ruoka taipuu moneen muotoon ja miten erilaisista versioista itse kukin tykkää. Mukavaa, että rosollinkin saa syödä juuri sellaisena, kuin itse haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillähän järeä rosollinainesten pilkkomisvälin on! =D

      Rosolli tosiaan taipuu monenlaiseen muotoon. Varmaan eri maakunnissa on omat variaationsa, mitkä on sitten perinteinä siirtyneet joulupöydästä toiseen.

      Poista
  2. Tykkään todella paljon tästä otsikoinnista! Olen itse saanut oitis kielteistä palautetta, jos otsikossa on enemmän kuin kaksi sanaa, mutta tästä sinun otsikostasi näkee heti, mistä on kysymys, ja se herättää mielenkiinnon paljon paremmin kuin joku tylsä "ajatuksia rosollista"! Aivan täydellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Keskeneräinen! =D Samaa mieltä kanssasi; pitkissä otsikoissa ei ole mitään vikaa!

      Poista
  3. Oon tehnyt aina rosollin etikkapunajuurista! Joko itsetehdyistä tai ostetuista. En yhtään tykkää etikasta (missään, paitsi siivouksessa) niin ite laitan mahdollisimman vähän säilykkeisiin etikkaa. Mutta nyt ostin raakoja punajuuria, vaihteeksi, kokeilen. Käytän yleensä vain yhden punajuuren, porkkanan, sipulin, omenan jne. Sillit saa jokainen laittaa itse omalle lautaselleen jos haluaa. Siitä tulee jo tarpeeksi iso annos.
    Palat pitää olla samankokoisia max 5 mm kokoisia. Laitan ne lasikippoon (aina samaan)raidoiksi, jotka sitten sekottuvat kyllä kun otetaan, päälle öljykastike jossa suolaa+pippuria. Punajuurella värjätty ja maustettu kermaviilikastike eri kuppiin.
    Kiva kuulla että tästäkin on niin monia eri tapoja. Tähän tapaan talouskoulussa neuvottiin joskus -70 luvulla. Silloin tais olla kastikkeena vispattua kermaa, nyt oon laiska, kun on kermaviiliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ripsauttaa hieman suolaa rosolliin, kun teet sen keitetyistä punajuurista. Tuo makuja esiin ja poistaa vetisyyttä.

      En muistanutkaan, että jotkut laittaa myös omenaa rosolliin. Minun rosolliin sekään ei kuulu, yllätys, yllätys! ='D

      Toi raidoiksi asettelu on hyvä idea, jokainen saa ottaa mitä haluaa ja onhan se juhlavan näköistä!

      Tytär halusi aina rosollin kanssa vaaleanpunaista kermavaahtoa. Minä en siitä(kään) pidä, mutta tuo kermaviilistä tehty vois ollakkin hyvää. Täytyy kokeilla. Lapsuuteni kodissa rosollin kanssa ei ollut mitään kastiketta.

      Poista
  4. Mäkin tykkään rosollista. Niissäkin on eroja...äiskän tekemä rosolli on hyvää, "mehukasta"...tänään töissä jouluaterialla oleva rosolli oli semmosta kuivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta rosollin täytyy olla juurikin sellaista mehevää. Valmisrosollit ovat yleensä kuivia ja niitähän on usein työpaikoilla juurikin tarjolla!

      Poista
  5. Joopas, Mun joulupöydässä ei välttämättä tarvis olla muuta kuin itse tehty rosolli ja itse paistettu kinkku. No lihapullat, ne pitää olla itsetehtyjä. Loorat kun jää itseltä maistelematta, niin aivan sama mistä ne on kotoisin... Ihanan itsekästä. Mun rosollissa on kyllä etikkapunajuuret, keitetyt on mun mielestä kamalia. Ja ne tulee alimmaisiksi hyvin valutettuina, sitten tulee keitetyt porkkanat ja sipulit pilkottuna, sitten maustekurkut. Ehdottomasti ei saa värjääntyä mikään, siks ne punajuuret on alla :) Sillit sitten erikseen, kaveriksi keitettyjä puolitettuja kananmunia. Mutta rosolli on kyllä sellanen, että jää joulun jälkeen mulla joksikin aikaa ruokavalioon! Jos vaan muistas niin pitäs kokeilla joskus kesällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikä vetää kyllä laatikoitakin, ihan kaikkia! Tänä jouluna meillä oli myös kurpitsalaatikkoakin kokeilussa ja bataattilooraa on ollut useana vuonna. Lanttu on ihan mun suosikkini.
      Mutta aikuisena olossa on juurikin niin kivaa se, että saa syödä itsekkäästi!

      Minun lapsuuteni rosolli oli juurikin sellaista värjääntynyttä. ='D Itse sekoitan kyllä rosollin valmiiksi, mutta kun kaikki on pilkottu huolella erikseen, ne ei niin herkästi sekoitettunakaan värjäänny. Ja kun käyttää sitä keitettyä punajuurta, niin se ei värjää samallalailla kuin etikkaan säilötty.
      Kananmuniakaan en syö rosollini kanssa. Olenpas rajoittunut tässä rosolli-asiassa! ='D

      Loppukesästä, tuoreista aineksista tehty rosolli on aivan taivaallista!

      Poista
    2. Pitäisi koittaa muistaa tuo tuoreista tehty, en ymmärrä miksi ylipäätään muistan koko rosollin vasta joulunalla! Yhden tosi tärkeän ainesosan unohdin ja se on omena, sitä pitää rosollissa olla myös!

      Poista
    3. Minä alan tekemään rosollia aina loppukesästä, kun uusia punajuuria alkaa saamaan. Toi syksy on niin runsaan yltäkylläisyyden aikaan, että juuresherkus usein unohtuvat!

      Ei, ei, ei kuulu omppu minun rosolliin! =D

      Poista