Vuosi vaihtui, ehkä hieman räiskyvämmin kuin oltiin ajateltu. Saatiin seuraa ystäväperheestä rakettien ampumiseen ja olikin aikasmoinen ilotulitus!
Sää suosi, tähtikirkas taivas ja tyyni keli loivat hyvät puitteet uuden vuoden aloittamiseen. Ja tietysti hyvä seura!
No, vuoden ensimmäinen päivä onkin mennyt sitten tosi hissukseen. Olen selaillut blogistani vuoden 2016 postauksia ja lueskellut muiden tilinpäätöksiä menneestä vuodesta.
En ollut ajatellut itse tehdä yhteenvetopostausta vuodesta -16, koska minusta tuntui, etteihän meille ole tapahtunut ihan hirveästi mitään ihmeellistä.
Mutta voi, kuinka väärässä olinkaan! Vuosi 2016 on ollut täynnä ihan kaikkea; elukoita, messuja, ruokaa reseptikokeilujen ja ravintolasyömisten muodossa, museoita, taidenäyttelyitä, elokuvia, konsertteja...
... ulkoilua, pieniä reissuja kotimaassa ja vähän ulkomaillekkin. Unohtamatta nurkkakuntien tapahtumia!
Onneksi on tämä blogi, johon voi kirjata muistiin tapahtuneita asioita. Eihän niitä kukaan muuten muista!
Paljon oli onnistumisia kasvimaalla ja vielä enemmän epäonnistumisia siellä samaisessa paikassa!
Huomasin kuvia ja postauksia selatessani sellaisen asian, että me tehdään aikaslailla samoja asioita joka vuosi! Aika hämmentävää!
Käydään samoilla messuilla vuodesta toiseen, rampataan taidenäyttelyissä, yritetään viljellä savimaatamme ja pyöritään elukoittemme kanssa.
Tulin myös siihen tulokseen, ettei se ole suinkaan mitenkään huono asia, että toistaa itseään ja elämäänsä. Miksi sitä nyt elämäänsä tuhlaa sellaiseen, mistä ei saa mitään?
Ajattelin, että jatketaan samaan malliin tämä vuosi. Ja toivotaan, että tää elämä pysyisi juuri tälläisenä samanlaisena, itseään toistavana. Onnellisena, ihanana, rakkauden täyteisenä, puuhakkaana ja mukavana peruselämänä.
Elämä menee odottaessa jotakin; odotetaan lunta, kevättä, kesää, syksyä, talvea, juhannusta, joulua, aurinkoa, sadetta, lottovoittoa, uutta työpaikkaa jne., jne.. Sitten vielä odotetaan jotain ihmettä tapahtuvaksi, jotain parempaa. Eikä huomata kuinka hyvin asiat ovat... ne on jo paremmin!
Toisaalta se odottaminen kuuluu elämään. Sykleissä eteneminen tuo eteppeja elämänpolulle. Yhden saavutettuaan, alkaa jo odottamaan seuraavaa.
Tänä vuonna aioin tavoistani poiketen tehdä yhden uudenvuodenlupauksen: Lupaan olla armollisempi itselleni ja nauttia elämästä!
Saa käyttää samaa lupausta ihan vapaasti!
Totta maar teillä tapahtuu vaikka mitä vuoden mittaan!! Mun mielestä olet todella aktiivinen ja puuhaat monenlaista, kotona ja muuallakin. Mä en esimerkiksi käy juurikaan missään kultturellissa harrasteessa koskaan, kun taas sä oot käynyt messuja ja vaikka mitä konsertteja ja taidenäyttelyitä vaikka miten paljon. Puhumattakaan siitä miten mahdottomasti sä saat aikaiseksi puutarhan ja vaikka ruoanlaitonkin saralla. Hitsi, musta tuntuu että mä vaan istun persiilläni ja luen blogeja sillä aikaa, kun sä teet kaikenlaista!!
VastaaPoistaMä kun tein tota omaa katsaustani, niin totesin että on kiva koota yhteen postaukseen vuoden asioita. Oon tehnyt sillä lailla jo vissiin useamman kerran, ja on aina kiva siitä koosteesta nopeesti katsella, mitä omaan vuoteen onkaan mahtunut. Ei kauheesti mitään järin aktiivista tosin mun elämässä oo, mutta kyllä siitä sellasen yleiskäsityksen kuitenkin saa omista fiiliksistä ja tekemisistä.
Ihan mahtavaa uutta vuotta sulle, Marketta!! ♥
PS. Miten teidän eläimet suhtautui raketteihin? Esim poni ja lehmä? Taikka Mauri? Meillä on etenkin toinen koira aivan paniikissa, omassa pihassa ei voi kuvitellakaan että raketteja paukuttais... kaukaa kuuluvatkin paukut saa sen kulkemaan lähes maata myöten.
Joo-o, tapahtunut on! Varmaan vähän liikaakin yhteen elämään, koska olen välillä tosi väsynyt! Mutta kun on niin pirun kiinnostunut kaikesta ja haluaisin kokeilla ja nähdä kaikkee. Ei vaan pysty repeen jokapaikkaan ja sitten sekin harmitta ja ressaa ja väsyttää. Sillä olenkin ajatellut hieman edes rauhoittua, ainakin yritän... Minä olen ihan tyystin unohtanut tuon persiillään istumisen taidon ja alan opettelemaan sitä!
PoistaBlogin hyvä puoli on juurikin tuo, että kirjaa niitä itselleen vuoden kohokohtia. Ja huomaa, että kyllä sitä elämässä tapahtuukin paljon asioita!
Meillä elukat ei juurikaan stressaa paukuttelusta. Lillis-poni ja Hehku-lehmä vietiin ajoissa sisälle, ennenkuin alkoi paukkua. Poni oli hieman säpsynä yöllä tallissa, kun kävin katsomassa, mutta ei mitään hikoilua tms. Heinää turvan eteen, niin se rauhoittaa. Hehku ei välitä mistään mitään! =D
Mauri ei myöskään välitä. Saattaa kuunnella ja vähän haukahtaa, mutta siinä se sitten on. Se on joskus ollut ulkona meidän kanssa paukuttelemassakin. Nyt se oli ollut päivän Beiben kanssa jänistämässä ja oli niin väsynyt, että nukkui sisällä kun me ilakoitiin.
Kissa oli ulkona rakettien ampumisen aikaan. Tuli sitten aamun pikkutunneilla sisälle ja nukkumaan.
Meillä on hyvä tilanne nykyisten elukoiden kanssa. Aina ei ole ollut näin. Hevoset ovat olleet ihan vauhkoina rakettien välkkeestä ja tallin ikkunoita on teipattu umpeen, ettei näy sisälle. Ne on vetänyt karsinaderpyä kyljet vaahdossa.
Radiota on huudatettu sisälle, ettei meidän spanieli kuullut pauketta. Silti se pasko joka paikan ja sitä piti pitää pesuhuoneessa koko uusi vuosi. Että tyytyväinen pitää olla nykyiseen tilanteeseen! =D
Mukavaa, ihanaa ja omanlaista uutta vuotta sinulle, Heli! <3
Sullahan tapahtui vaikka mitä! Onnellista uutta vuotta 2017!
VastaaPoistaVuosi on pitkä aika ja siihen mahtuu paljon, kun sitä alkaa näin taakseppäin katsomaan!
PoistaOnnea sinunkin vuoteesi!
Vuosi on niin turvallinen, kun aina mennään melkein samoja polkuja...no joskus vähän seikkaillaan, mutta taas sama polku jatkuu. En valita, olen niin tyytyväinen ja onnellinen, en varmaan mitään vuoristorataa kestäisikään.
VastaaPoistaTeillä on ollut hieno vuosi! Tuo palsternakkakuva saa niin hyvälle mielelle!
Ihanaa uutta alkavaa vuotta...nautiskellaan ja joskus yllätetään itsemme ja herraseura jollain tosi mukavalla!
Sinä se Saila, osaat aina niin hyvin pukea ajatuksia sanoiksi! =D
PoistaMeillä on ollut hyvä vuosi, vaikka on siihen sisältynyt ikävämpiäkin asioita. Lähinnä tämä minun surkea, kipuileva kroppani. Ja on Beibelläkin omat kremppansa.
Yritetään kuitenkin mennä positiivisuus edellä tässä elämässä!
Monta uutta juttua olisi mielessä tällekkin uudelle vuodelle. Nähtäväksi jää, että miten kaikkea ehtii/jaksaa tehdä!
Mäkin haluan sen normaalin perusarjen takaisin työ- ja rahahuolineen kaikkineen.
VastaaPoistaElämä heittelee, mutta kyllä se siitä tasaantuu! =) <3
Poista