Meidän kulttuurivuosi startattu vahvasti; parit leffat elokuvateatterissa, yksi keikka ja muutamia museokäyntejä!

Blogia seuranneet tietävät meidän harrastavan lähimatkailua. Tykkäämme tehdä nopeita päiväreissuja, ihan olosuhteiden pakostakin. Jos reissu kestää kauemmin kuin työpäivän, tarvitsemme elukka- ja talonvahdin. Eli tyttären ja vävyn! 😊
Yleensä poikkeamme Tampereella elokuvissa, mutta myös taidenäyttelyissä tai jossain muissa mielenkiintoisissa näyttelyissä tai tapahtumissa.
Taiteesta ja sen suuntauksista emme mitään ymmärrä ja täytyy myöntää, että osa taiteesta menee kyllä yli hilseen. Mutta taiteessa on paljon kaunista ja mielenkiintoista, ei sitä mielestämme sen enempää tarvi analysoida. Jos jokin näyttely kiinnostaa ja siitä saa hyvää mieltä, ei siinä sen enempää tarvitse!
Musiikki on myös meidän sydämenasia. Olisi mahtavaa käydä konserteissa ja keikoilla enemmänkin. Mutta taas ne välimatkat ja ajanpuute... No, ehkä kun niissä käy harvemmin, live musiikki sykähdyttää sitten enemmän.

Keikalle lähdössä!

Viime kuun loppupuolella kävimme Tapahtumakeskus Huipussa Aikakoneen keikalla. Oltiin ihan silleen "minä ajan ja Beibe nauttii pari olutta" -tyylillä.
Plussaa siitä ravintoloille, että niistä saa nykyään lähes aina alkoholitonta olutta. Minä en niin tuota limppaa halua juoda ja pidän oluen mausta. Ja tuohan olut nyt jotenkin paremmin tunnelmaa, vaikkei siitä huppeliin tulisikaan! 😉

Aikakone esitti uusia biisejään ja joitain vanhoja, ei niin hittejä, ja ne eivät oikein purreet yleisöön. Mutta... sitten tulivat nämä takuuvarmat tamppausbiisit, kuten 'Odota' ja 'Nti Groove', niin jopas alkoi lämpiämään. Kyllä ne vaan toimivat yhä edelleen!

Sani, Alex ja Maki!

Me lähdettiin kotiin heti keikan jälkeen ja aamulla olinkin "hieman" kateellinen kun kuulin kaverini saaneen bändin poikien nimmarit ja päässeen heidän kanssaan yhteiskuvaan. Argh! 😝

Leffateatteririntamalla on ollut vähän vaisua. Ei ole jotenkin ollut ohjelmistossa niin mielenkiintoisia leffoja ja ne vähäisetkin on olleet ohjelmistossa niin mahdottomaan aikaan, ettei työssä käyvä niihin kerkiä. Toki ollaan kotosalla leffoja kattottu senkin edestä!
Toisaalta, meillä on ollut vähän sellainen periaate, että kerran kuussa yritetään leffassa käydä. Ja todellakin arkisin, koska emme halua viikonloppujamme pakosta kellottaa. Näin ollen, olemmekin ihan hyvin "aikataulussa" tässä harrastuksessa!

Tammikuussa olimme menossa katsomaan 'Idän pikajunan arvoitusta'. Ihan vain syystä, ettei sieltä oikein muutakaan mielenkiintoista tullut. Emme ole mitään Agatha Christie- eikä Hercule Poirot -faneja.
Mutta tämä emäntä katsoi teatterin väärin ja menimmekin sitten katsomaan 'Solsidanin'. Se olikin ihan perushauska! Hieman sellaisen tavallisen tv-jakson pidempi versio, mutta tosi viihdyttävä kuitenkin. Ihan hyvä moka sitten kuitenkin!

Vakioeväs; popparit!

Viime viikolla tuli ensi-iltaan minua kovasti kiinnostanut elokuva. The shape of water oli mielestäni kauniin taiteellinen rakkauselokuva erilaisuuden hyväksymisestä. Hieman hämmentäväkin ja raakakin joiltain osin. Mutta ei missään nimessä kauhuelokuva!

Nää maustetut popparit olivat mielestämme kamalia! 😡

Tällä viikolla on tulossa taas pari mielenkiintoista leffaa ensi-iltaan. Katsotaan nyt, jos vaikka lähtisi niitä katsomaan!

Museoissakin on tullut käytyä. Tampereella kävimme tammikuussa katsomassa näyttelyt 'Kansan asialla' ja 'Miälentilat - ITEtaidetta ja hengenheimolaisia'. Ne ovat esillä Tampereen taidemuseossa vielä 25.02.2018 saakka, joten vielä ehtiin niitä katsomaan.

Meitä kiinnosti lähinnä tuo itetaiteilijoiden näyttely, koska siellä oli esillä yhden tutun ja entisen työkaverin teos ja esittelyä hänestä itsestään. Tästä ITEtaiteilijasta voit käydä lukemassa täältä .

Mutta myös tuo 'Kansan asialla' -näyttely osoittautui kiinnostavaksi. Teksti suoraan taidemuseon nettisivulta: "Tampereen taidemuseo tarttuu itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna näyttelyllä ja julkaisulla teemaan, joka on puhuttanut kiihkeästi mediassa ja somessa: taiteen ja taidemaailman ja kansan, ns. tavallisen ihmisen, suhde molempiin suuntiin. Millaisena kuvataide on nähnyt ja näyttänyt kansan, mikä on ollut toivottavaa ja ihannoitua ja mikä ongelmallista ja jopa kauhistuttavaa? Mitä on eri aikoina ja eri maailmankatsomuksissa ollut kansa? Miten taidetta on haluttu tuoda kansalle ja opettaa sille oikea, hyvä maku (ja usein samalla oikea, hyvä elämä)?"

Hyviä näyttelyitä molemmat, käykäähän tutustumassa!

Meillähän alkoi nyt talviloma. Jippii! Minä aloitin jo viikolla sairaslomalla, koska käteni ja niskani ovat aikas huonona. Siitä johtuen en ole postannutkaan omaan tiheään tahtiin täällä. Kädet puutuu, niitä särkee, menevät ihan kylmiksi ja huimaa.  On kiputiloja, tenniskyynärpää, jännetupintulehdusta ja kiertäjäkalvon oireyhtymää. Onhan siinä yhteen muijaan!

No, ei niistä sen enempää, mutta olin suunnitellut päiväreissua "etelään" talviloman alkajaisiksi ja hieman huoletti, että onnistuuko se tällä huippaamisella.

Lähdettiin kuitenkin eukon pyörtyilemisen uhallakin matkaan. Meillähän se tarkoittaa sitä, että ylös on noustava tosi aikaisin, hoidettava elukat, ajettava omalla autolla tyttärelle Kangasalle, siitä kyydillä Tampereelle ja sieltä sitten junalla sinne "etelään" eli Helsinkiin.
Haluttiin mennä junalla matkustusmukavuuden takia. Beibe on pitkä mies ja busseissa on pienet jalkatilat.
Omalla autolla meno ei ollut vaihtoehto tällä kertaa, koska tosiaan olimme vain päivän ja katsoimme matkan olevan sujuvampaa kyydityksillä ja julkisilla.
Eikä se omalla autolla pääkaupukiin menokaan mitään ilmaista ole bensoineen ja pysäköinteineen. Vaikka kyllä junalla matkustaminenkin ihan hinnoissaan oli. Emme varanneet lippuja etukäteen, koska tämä minun terveystilanteeni oli vähän tälläinen.

Hesanreissun tavoitteena oli käydä Ateneumissa . Siellä kiinnosti erityisesti von Wrightin veljesten näyttely.

Olimme lukeneet juttuja näyttelystä ja monta tuttavaakin oli sen käynyt katsomassa. Näyttely on nähtävillä vielä Helsingissä 25.02.2018 asti.

Kyllähän nämä veljekset ovat olleet taitavia! Jotkin piirrokset eläimistä olivat niin pieniä, että niiden viereen oli laitettu suurennuslasi katselua varten. Ihan uskomatonta, että pystyy piirtämään ja maalaamaan jotain niin pientä ja silti yksityiskohtaista!

Näyttelyssä oli paljon maalauksia kuolleista eläimistä ja linnuista. Olimmekin lukeneet muistaakseni Metsästäjä lehdestä, että taiteilijat olivat ensin surmanneet maalaamansa eläimet. Näyttelyssä tästä kerrottiinkin.  He olivat usein myös täyttäneet esim. linnut ja näin tutkineet niitä.

Huomasimme myös sellaisen seikan näyttelyssä, että monissa eri tauluissa oli linnut ihan samoissa asennoissa. Ihan kuin sama lintu olisi esiintynyt monessa eri taulussa.
Myös taulujen taustamaisemat olivat jotkin ihan eri, missä lintu olisi oikeasti luonnossa ollut. Esimerkiksi riekkoja oli tiheässä kuusikossa. Tätä kyllä selitettiinkin näyttelyssä. Asiakkaat olivat halunneet jonkin tietyn linnun johonkin lempimaisemaansa.

No, nyt on nähtynä tämäkin!

Von Wrightien teosten lisäksi, Ateneumissa oli myös näyttelyt 'Suomen taiteen tarina' ja 'Ankallisgallerian aarteita'.

'Haavoittunut enkeli'

Kyllähän oli mielenkiintoista! Kaikki ne klassikkoteokset, mistä on koko elämästä nähnyt vain kuvia!
Minua välillä hirvitti, että mua alkaa huippaamaan ja kaadun jonkin korvaamattoman kalliin teoksen päälle ja tuhoan sen. Mutta selvittiin pahemmilta pyörrytyksiltä!

Tuleva klassikko, "Selfie"! 😋

Täällä näyttelyssä tuli myös vastaan pari sellaista teosta, jotka ollaan nähty aiemminkin. Havahduttiin tosiasiaan, että ilmeisesti ollaan käyty aikas paljon erilaisia näyttelyitä sitten kuitenkin katsomassa!

Tämä on nähty aiemminkin laitumia ja perinnemaisemia esittelevässä näyttelyssä.

Meihin hyvin purevaa huumoria oli edustettuna 'Ankallisgallerian aarteita' -näyttelyssä. Ankkalinnalaiset "taiteilijat" olivat maalanneet näitä klassikkoteoksia, kuten 'Poika ja varis' oli 'Ankanpoika ja varis' ja 'Taistelevat metsot' oli 'Taistelevat ankat'.

Aku Ankka ja Hannu Hanhi taistelevat Iines Ankasta!

Ankallisgallerian teokset ja taiteilijat olivat esitelty ihan "tosissaan". Teksti suoraan Ateneumin nettisivuilta: "Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella! Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi. Ankallistaiteen helmiä nähdään Ateneumin teosten rinnalla Suomen taiteen tarina -näyttelyssä."

Näyttely oli koottu hauskasti, teokset olivat niiden esikuvien vieressä tai läheisyydessä. Joten niiden yhteneväisyyksiä pääsi vertailemaan hyvin. Tosi kivaa ja oiva esimerkki siitä, että vakavakin taide voidaan tuoda esille huumorin kautta.

Ateneumin näyttelyt olivat tosi laajat ja meillä meni kolme tuntia niiden kiertämiseen. Nälkä oli jo kova ja päätimme syödä lounaan museon ravintolassa. Valitsimme bufeeruokailun, joka sisälsi lohikeittoa, salaattia ja leipää.

Todella hyvä valinta; keitto oli maittavaa ja focaccia taivaallista! Nami nami!

Olimme päättäneet vielä käydä Luonnontieteellisessä museossa. Minä olen käynyt siellä tyttären kanssa muutama vuosi sitten. Mutta Beibe ei ole käynyt vuosiin ja ei ole näyttelyä tässä nykyisessä muodossaan nähnyt.

Meillä oli reilu pari tuntia aikaa kierrellä näyttelyitä läpi ja se kyllä riitti meille ihan hyvin. "Luuranko" -näyttely oli kiinnostava ja upeita kalloja oli esillä.

Merilehmä

Beibe ja lahtivalaan kallo

Mursu

Nää sarvet ei edes mahtuisi meille!

Tottakai näyttely Suomen luonnosta kiinnosti kovin. Mutta naurettiinkin kun katseltiin kauriita, peuroja, rusakoita ja kettuja, että se oli kuin meidän pellolle kattelis.

Saukko

Ja taas metsot taistelee. Kolmas kerta saman päivän aikana tämä näky!

Sai kokeilla miltä linnusta tuntuu rengastettuna!

Minua, sisä- ja järvi-Suomen kasvattia, on aina kiehtonut valaat ja hait. Olen koulussa tehnyt niistä esitelmiä ja haaveeni olisi joskus nähdä valas tai hai meressä. Silleen turvallisesti... 😨

Tää oli joku esihistoriallinen hai.

Mun haaveammatti oli joskus pyöriäistarkkailija , mutta toisin kävi ammatin valinnassa!

Pyöriäinen

Megalodon eli suurihammashai ja mä!

Tiikerihai. Ja huomatkaa kyllästynyt Beibe ovensuussa! 😆

Vasarahai ja saukko

Täällä luonnontieteellisessä museossa mulla oli vähän haasteita huippaamisen kanssa. Museossahan on paljon katseltavaa ihan joka puolella. Seinillä, katossa ja lattioilla. Muutaman kerran alkoi silmissä tummenemaan, kun katseli pitkään katonrajaan ja sitten nopeasti siirsi katseen alas. Välillä oli ihan pakko vaan seistä hetki ja pitää seinästä kiinni.

Ylös...

... alas...

... ja taas ylös!

Onneksi Beibe nappas välillä kiinni tukevasti! <3

Luonnotieteellisessä museossa on paljon mielenkiintoista katseltavaa ihan vauvasta vaariin!

Kaksipäinen vasikka

Olimme kiertäneet jo koko museon, kun minua muistutettiin eräästä asiasta. Museon myrkkyhämähäkeistä . Argh!
Minähän kammoan hämähäkkejä ja onneksi en muistanut koko asiaa. Nämä hämiksethän liikkuvat vain pimeällä ja niin edelleen. Mutta en olisi varmaan pysytynyt rentoutumaan koko kierroksen aikana, jos olisin muistanut nämä kahdeksanjalkaiset inhokkini.

Hörpättiin vielä pullakahvit kierroksen päätteeksi ja ostettiin synttärilahja eräälle tärkeälle pikkuhenkilölle, jolla synttärit ihan kohta ja joka tykkää dinosauruksista.

Meillä oli tosi mukava reissu ja kesti aikas tasalleen 12 tuntia. Aamulla hieman ennen kahdeksaa lähdettiin kotoa ja illalla kasin aikaan oltiin takaisin. Eikä olo ollut yhtään reissaantunut, kun ei itse tarvinnut ajaa kuin kotoa Kangasalle ja takaisin. Oli hyvä ratkaisu mennä junalla!

Paluumatkalle meillä ei ollut myöskään junaan lippuja valmiina, vaan ostettiin ne automaatista asemalta. Juna oli niin täysi, ettei saatu vierekkäisiä paikkoja. Kyllä maalaisia pelotti, kun jouduttiin erilleen. Mutta oltiin sentään samassa vaunussa ja junassa!

Mun ilme, kun jouduin 2 tunniksi Beibestä eroon! 😄

Mutta selvittiin tästäkin "erosta" ja löydettiin toisemme junan käytävältä sitten Tampereen asemalla!

Talviloma jatkuu kotoilun ja ihan rauhallisen elelyn merkeissä. Pari kivaa näyttelyä olisi lähistöllä, pilkille tekisi mieli mennä ja ehkäpä sinne elokuviinkin vielä loppuviikosta. Katsotaan nyt, mihin lomaviikko vie. Saunan aion ainakin tänään lämmittää! Josko noi kireät niskat vähän pehmenisi siellä!

Mukavaa viikonalkua teille kaikille!