Viikkonäkymiä 7/52 ja pilkkireissu ilman kalaonnea!

Kelit ovat olleet enemmän kuin suotuisat meidän talviloman aikana. Kerrassaan loistavia ulkoilukelejä!
Pakkasta on ollut päivisin ihan nollakeleistä -10 asteeseen. Lunta on ollut ilmassa lähes päivittäin ja se on pitänyt huolta siitä, että hanget ovat pysyneet puhtaan valkoisina.
Aurinko on hieman pilkahdellut, mutta pääasiassa on ollut sellaisia tyyniä, pilvisiä tai puolipilvisiä pakkaspäiviä.

VIIKKO 7

Lauantai 17.02.2018, klo n. 15.00, pilvistä, tyyntä, lunta ilmassa, -4 astetta.

Näkymät ovat samanlaiset, kuin edellisinäkin viikkoina. Lunta on se puolisenmetriä pihassa ja pelloilla. Ensi viikoksi on luvattu kovia yöpakkasia, mutta päiviksi kuulemma hieman lauhtuu. Ne alkavatkin olemaan sellaisia normaaleja maaliskuun kelejä. Kovat yöpakkaset ja lauhemmat päivälämpötilat. Kohtahan se maaliskuu jo vaihtuukin!

Torstaina lähdettiin Beiben kanssa Pajulanjärvelle pilkille. Aamulla oli -12 astetta pakkasta, mutta aivan tyyntä ja aurinko yritti paistaa sumun läpi.
Jäällä oli tosi mystisen oloista. Lunta oli jään päällä 20 cm ja se oli sellaista puuterilunta, mikä teki liikkumisesta haastavaa. Lumikengät ovat hyödyttömät tälläisellä lumella, koska ne humahtavat siitä läpi. Joten lähdettiin liikkeelle ihan jalkapatikassa ja lumi kyllä lipsui jalan alla, liukkaan jään pinnalla. Ei edes nastat kengissä olisi näissä olosuhteissa auttaneet.

Hanki jäällä oli kyllä ihan neitseellinen. Siellä ei ollut liikkunut ei sitten kukaan tai mikään! Oli ihan hiljaista ja tuli kyllä tunne, että olisi jossain ihan erämaassa.

Beiben kanssa muisteltiin, kuinka parikytvuotta sitten, Pajulan järven jäällä oli pilkkijöitä aina viikonloppuisin tosi paljon. Ihan autoilla porukkaa tuli pilkille kauempaakin. Nykyään siellä ei käy juuri kukaan!

Jää oli noin 20 cm paksua ja helppoa kairata!

Tosin, ei se meitä juurikaan haittaa! Kyllähän sitä ihmisen mieli ja sielu lepää tälläisessä paikassa. Ei mitään ääniä, edes luonnonääniä. Ei ristin sielua missään. Ei tarvitse olla sosiaalinen!

Kokeiltiin kalaonnea matalikolta, mutta taisi olla liian aikaista. Kalat ovat vielä syvällä ennen kutupuuhia.
Vaikka ei ne kyllä syvänteissäkään olleet. Ei niitä ollut missään! Beibellä oli mukana kaikuluotain ja se ei kyllä kalaparvia näyttänyt missään.
Montaa eri paikkaa kokeiltiin ja minä sain yhden nippa nappa tulitikkuaskin kokoisen affenen. Muuten ei tullut nypyn nyppyä. No, mikäs siellä olisi nyppinyt, kun kalat olivat ihan kadonneet!

Mutta onneksi oli taas varauduttu siihen, että eväät olivat kunnossa! Saimme kaveripariskunnalta paketin peuramakkaraa ja sitä käristettiin notskilla. Hyvää oli!
Meillä on usein nuotioleipiä pilkkireissuilla ja ne on tosi hyviä! Ruispalan tai vastaavan väliin jotain leikkelettä (meillä on usein metukkaa) ja paaaljon juustoa. Sitten vaan nuotioritilälle tai halsterin väliin ja käännellään ahkerasti, jottei leipä pala. Ja sitten varotaan, ettei suu pala sulassa juustossa! 😝

Kalaonnea ei siis ollut, mutta roppakaupalla muuta onnea! Ihanaa yhdessäoloa, kauniita maisemia, roppakaupalla raitista ilmaa, mukavaa ulkoilua ja hyvät eväät. Onnellista elämää! 💕