Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kalloprojekteja!

TÄSSÄ POSTAUKSESSA ON KUVIA HALKAISTUSTA PEURAN PÄÄSTÄ, ENNEN KUIN SE ON SIISTI SISUSTUSELEMENTTI. JOS EPÄILET NIISTÄ JÄRKKYVÄSI, ÄLÄ SELAA POSTAUSTA ENEMPÄÄ!



Beibe harrastaa pienimuotoisesti kallotrofeiden tekoa. Hän ei itse metsästä hirvieläimiä, joten saamme päitä ystäviltä ja tuttavilta.

Tosin, suurin osa meidän seiniltä löytyvistä kalloista ei ole tullut metsästyksen kautta, vaan  liikenteenuhreina, jonkin pedon surmaamana tai ihan vaan kuolleena löytyneeltä eläimeltä.

Olenkin postannut aiemminkin meidän sisustuskalloista ja niiden tekemisestä. Kaikki kallopostaukset löytyvät  pääkallo-tunnisteen takaa. Niissä postauksissa osassa on kuvia pään työstämisestä ja kuolleen eläimen päistä. Joten, jos sellainen ällöttää tai kauhistuttaa, kannattaa harkita postausten selaamista!



Päät mitä meille tuodaan, ovat peurojen ja kauriiden. Meidän kallokattilaan ei isompaa mahdu keittymään ja muutenkin me pidämme näiden kallojen muodoista ja koosta
.
Joitakin viikkoja sitten, Beibe sai peuranpään työstettäväksi kaveriltaan. Tämä kallo ei jää meille, vaan sen ampunut metsästäjä haluaisi sen muistoksi seinälleen.

Usein Beibe tekee kallot sellaisena kokonaisena. Mutta tämä haluttiin sahattuna. Eli pää sahattiin ennen keittämistä, nylkemisen jälkeen, pituussuunnassa halki. Tämä onnistuikin hyvin.


Kallon alapuoli ei toki mene hukkaan, vaan Maurille ruuaksi!

Sitten laitettiin kallo keittymään ja lähdettiin lumikenkäilemään. Kallo kiehui parisen tuntia ja sen jälkeen sitä puhdistettiin varovaisesti mekaanisesti raaputellen ja pesten.



Sen jälkeen puhdistettu kallo käärittiin vetyperoksidilla kyllästettyihin riepuihin ja kelmuun valkaistumaan. Tämä vaihe kestää noin pari päivää. Sitä voi välillä kurkkia ja lisäpuhdistaa tarvittaessa.


Trofeelaudan Beibe teki ihan liimapuulevystä. Piirsi mallin, sahasi, jyrsi reunoihin vähän koristeuraa, hioi ja maalasi spraymaalilla.


Kallon voi kiinnittää eri tavoin lautaan. Tämä kallo on ruuvattu levyn takapuolelta kahdella ruuvilla levyyn. Levyyn porattiin ihan vain reikä seinään kiinnitystä varten, josta sen voi ripustaa naulaan seinään. Näin kallo pysyy hyvin tasapainossa seinällä ja tämä riittää hyvin, koska kallo sarvineen ei kuitenkaan paina paljoakaan.


Tästä trofeesta tuli minun mielestäni tosi hieno! Saas nähdä, mitä sen saaja siitä tykkää. Uskon, että tykkää. Jos ei, kyllä tälle ottajia löytyy ja seinäpaikka kyllä ihan meiltäkin!




Kallossa on hienoja uurteita!


Beibe keitteli ja valkaisi minullekkin yhden kallon. Minulla on ollut ajatus peuran tai kauriin kallon tuunaamisesta ja siihen kelpaisi sellainen, millä ei ole mitenkään komeita sarvia.


Seuraan Instassa montaa "kallotiliä", koska pidän pääkalloista ihan kaikessa; vaatteissa, sisustuksessa ja sun muissa.
Näin kerran kuvan, missä oli tehty "ihmisenkallosta" sellainen pienoisluonto. Kallo oli kuin luonto ja metsä olisi sen vallannut takaisin. Silmästä valui vesiputous ja puita kasvoi sen päälaella. Kuvassa oli sellainen sademetsä- ja Amazon -tunnelma.
Mittasuhteet kuvassa olivat sellaiset mielikuvitukselliset. Kallon olisi tarvinnut olla aivan valtava, jos siinä oikein puita olisi kasvanut.
Mutta kuva on kummitellut mielessäni ja minulle tuli siitä jotenkin mieleen Indiana Jones elokuvat, tai sellainen löytöretkeilijä-fiilis. Jotenkin siinä oli sellaista mystiikkaa, jota minun on vaikea selittää.

Ihmisenkallo nyt olisi ollut hieman kyseenalainen askartelumateriaali 😱 ja ehkä hieman haastava hankkia! 😆 Sarvellinen peurankallo sopi muutenkin paremmin minun päässäni muodostuneeseen kuvaan siitä, millaisen kallosta halusin.
Unohdin näkemäni kuvan sademetsäfiiliksen ja halusin muodostaa enemmänkin sellaisen ihan kotoisemman luonnon valtaaman kallon.

Materiaaleja hommasin tähän kalloprojektiini jo syksyllä Pienoisrautatiemessuilta , jossa kävin Suomen Kädentaidot messujen yhteydessä.

Kallosta on sahattu sarvet irti ja "kasaaminen" alkakoot!


Ostin messuilta pari muovipuuta, tekohiekkaa ja -nurmea. Sain myös pienoisrautatieharrastajilta neuvoa siihen mitä liimaa kannattaisi käyttää. Erikeeper kuulemma olisi hyvää ja sitähän minä sitten käytin matskujen liimaamiseen kallon pintaan.

Kallon sisään liimasin tekohiekkaa.

Ihan selkeätä kuvaa minulla ei päässäni kallon lopputuloksesta ollut, vaan suunnitelmat muuttuivat homman edetessä.
Olin kuitenkin suunnitellut laittavani kallon sisään tekohiekkaa niille alueille, jotka näkyisivät kallon reijistä sen ollessa laudassa kiinni.


Alun alkaen olin ajatellut päällystäväni kallon ihan kokonaan tekonurmella. Mutta homman edetessä, minusta alkoi näyttämään siltä, että kallo näyttäisi paremmalta vain osittain päällystettynä.



Olin myös suunnitellut liimaavani puut sarvien tilalle kaksikomponenttiliimalla, mutta Beibe ehdotti niiden ruuvaamista. Hyvä olikin idea!



Sarventynkään porattiin reikä, ruuvista katkaistiin kanta pois ja se ruuvattiin reikään. Muovipuun runkoon porattiin reikä ja se väännettiin sitten ruuviin ja sarventynkään kiinni. Väliin hieman liimaa ja liitoskohtaan tekosoraa peittämään saumaa. Tuli hyvä kuin mikä!


Koko syksyn ja talven olin metsäreissuillani tsiikaillut, jos löytäisin kalloprojektilleni jotain hyvää taustaa. Sellainen iso, irronnut puunkuori tai vastaava joku keloontunut puunkappale olisi ollut luonnollinen tausta kallolle. Olisi tullut sellainen tunnelma, että kallo olisi jäänyt maahan ja alkanut siitä sulautumaan luontoon.



Mutta enhän minä sellaista löytänyt. Onneksi meillä oli vielä palanen kavereilta saatua vanhaa ladonseinälautaa ja Beibe minulle siitä sahasi taustalevyn. Ei paha ollut tämäkään ratkaisu!




Olen oikein tyytyväinen kalloon! Se onnistui mielestäni hyvin ja se on kaunis. Sain siihen juuri sellaisen tunnelman, kuin hainkin.



Yllätyin itsekin, kuinka hyvin se onnistui. Ja kuinka siistiä jälkeä sain aikaiseksi! En ole mielestäni mitenkään taiteellinen ja näppärä käsistäni. Minulla on paljon kaikkia ideoita päässäni, mutta yleensä taidot niiden toteuttamiseen ovat vajavaiset. Tuli mukava tunne, kun sai kerrankin jonkin ideansa toteutettua ja onnistumaan! 😃
Tämä antoi kyllä virtaa uusien suunnitelmien toteuttamiseen. Minulla on pari uutta ideaa kallojen suhteen. Materiaaleja niihin ei vielä ole ja voi olla että uusien kallojen saamista pitää odotella seuraavaan metsästyskauteen. Mutta ei se haittaa, koska ideat ehtivät hyvin jalostumaan odotellessa!


Kallotrofeet ja eläinten sarvet ovat suosittuja sisutuselementtejä. Mutta kuinka moni ajattelee kotinsa seinällä olevan kallon olevan eläin? Ja mitä ajatuksia teissä herää lukea tälläisestä kallojen tuunaamisesta? Olisi kiva kuulla teidän mietteitä asiasta!

14 kommenttia:

  1. En kyllä itse pystyisi niitä tuunailemaan, sen verran hurjalta näyttää tuo alkukäsittely. Mutta varmasti kallokoristeet kiinnostavat ihmisiä, näyttäviähän nuo ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän se nylkeminen ja kaiken päänsisäisen tavaran poistaminen luonnetta vaatiin!

      Poista
  2. Hieno kallotuunaus. Minulla on paljon kalloja, mutta kaikki, yhtä lukuunottamatta on löydetty luonnosta, ei siis metsästettyjä eläimiä. Tai aina ei tiedä mihin eläin on kuollut, harvoin vain metsästäjä jättää saaliinsa. Yhden peuranpään sain lajaksi, juurikin noin lihoineen. Ilman mitään kokemusta puhdistin sen ja hyvä tuli. En kyllä enää halua ryhtyä kalloja keittelemään, oli se sen verran työlästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! =D

      Me ei kumpikaan olla löydetty ikinä metsästä yhtään kalloa. Sinulla on kyllä käynyt hyvä tsägä!

      Kyllä tossa kallossa on aikas kova homma, kun sen alusta saakka tekee. Ei ole ihan yhden päivän homma se!

      Poista
  3. On nuo trofeet hienon näköisiä.
    Ei olisi minustakaan kallojen tuunaajaksi. Kaikkea kyllä oppii katsomaan. Tytär on pariin kertaan leikellyt hevosen jalkoja meidän kellarin ruuvipenkissä. Kengittäjänä hän haluaa tietää ja tuntea hevosen jalan rakenteen viimeistä piirtoa myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne!

      Joo, oikeassa olet; kaikkeen tottuu! Olen myös nähnyt kengittäjällä sellaisen hevosenjalan, joka on halkaistu pituussuunnassa. Pakkohan se on autenttisesti nähdä ja oppia jalan anatomia, jotta tietää miten ne kengät kavioon laitellaan.

      Poista
  4. On noiden kallojen työstämisessä kova homma! Tuosta sinun "luontokallo" tuunauksesta tuli oikein hieno, kiva on se tunne kun saa sellaisen kun oli ajatellutkin! Mukavaa keskiviikko iltaa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Jos kalloista pitää ja niitä halvalla kirppiksiltä löytää, kannattaa kyllä ostaa!

      Joo, kyllä saa mukavaa mieltä, kun saa jotain onnistumaan!

      Kipakkoja pakkaspäiviä sinulle!

      Poista
  5. Mielenkiintoinen juttu en ole koskaan lukenut miten tällainen tapahtuu ,mutta nähnyt olen valmiita töitä. En oikein innostunut mutta kiinnostuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin tulee ajateltua, monistakin asioista, että minkälainen prosessi siinä on, kun joku asia on siinä loppupisteessään.

      Poista
  6. Aika päheä!!! Wau!!

    Meillä on yksi peurankallo trofeena. Sellainen, kun mies oli kerran elämässään kaverin kanssa jahdissa ja sattui juuri naamakkain peuran kanssa, kun se kaadettiin. Saatiin sitten juuri SE kallo nätisti trofeeksi laitettuna.

    VastaaPoista
  7. Eikö! =D

    Sellainen trofee onkin paras, millä on tarina!

    VastaaPoista
  8. Onpa hieno idea ja persoonallinen tuunaus kallolle! :D Tavispestyt ja seinään laitetut onkin vähän tylsiä, tuommosille tuunauskalloille olisi tilaa monessakin pitäjässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen kyllä itsekin tyytyväinen tulokseen! =D

      Poista