Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 7. toukokuuta 2018

Askeleemme omavaraistelussa 5/2018. Mitä kehittää ja mitä tästä saadaan?

Ruohosipuli on aloittanut satokautensa!


Jotenkin taas tuntuu siltä, että kevään eteneminen meinaa karata käsistä! Kylmää ja sateista on ollut, mutta nyt on luvattu lämpenevää. Joten... kyllä luonto varmasti rehahtaa kasvuun ja sitten tulee kiire!

Aika maltilla on edetty, johtuen ehkä siitäkin, että Kuukuna on ollut meillä paljon. Samoin tyttären perheen koira. Mutta tämä on nyt tätä vaihetta elämästä ja me niin nautitaan tästä!
Nyt on vaan elettävä tätä "vauva-arkea" ja oltava onnellisia siitä, että saamme olla niin tiiviisti siinä mukana. Ja ensi kesänähän Kuukunan voi jo ottaa kasvimaa- ja elukkahommiin ihan täysillä mukaan!

Kuukunan munat!


Mutta ei täällä kuitenkaan ihan vaan vauvanhajua ole haisteltu ja koirien kanssa ulkoiltu! Beibe aloitti tallinparven laudoituksen ennen vappua ja se on melkein valmis.
Aloimme puhumaan siitä, että ennen navetan purkua, tarvittaisiin paikka, mihin siellä olevia romuja saataisiin säilöön.



Onhan tuosta tallinparven kattamisesta ollut puhetta yli kymmennen vuotta ja tallin kattoa tehdessä, se tehtiin valmiiksi niin vankaksi, että kestää kävelyä ja painoa. Mutta kun on niin paljon kaikkea ja koko ajan! Ja onhan se hyvä, että projektia on suunniteltu se kymmenen vuotta. On sitten nopeampi toteuttaa! 😉

Beibe rakensi ensin portaat parvelle. Niiden sijoittamista puimalaan piti miettiä ja mallata, koska puimala toimii myös kahden traktorin tallina. Ei sitten ole kiva huomata, että ne ei enään mahdu tallinsa. Tai että portaita aina kolhii talliin peruuttaessa!




Portaat ovat vielä kaidetta vailla ja jonkilaiset irroitettavat aitaelementit tuonne ylös suunnitellaan. Ne täytyy olla sellaiset, että estävät parvelta putoamisen, mutta saadaan irroitettua tavaroiden siirtelyä varten.

Mietin, kuinka saan ehkä tuolla parvella pysymään kerput ja sen sellaiset hyvinä elukoille. Olen monena vuonna kuivannut pajukerppuja ja nokkosvihtoja elukoille ja aina ne on syksyllä homehtuneet. Nämä nykyajan syksyt ovat niin kosteita, että hyvin kuivatut kerput ovat kostuneet ilmankosteudesta. Tuolla parvella on niin ilmavaa, että jos siellä ei säily, ei sitten missään!
Mutta hei, jos teillä on hyviä vinkkejä kerppujen tekoon ja säilytykseen, otetaan niitä ilolla vastaan!

Kymmeniä neliöitä lisätilaa!


Chilin- ja paprikoiden taimet ovat kasvaneet ihan jees. 'Red skin' -paprikoissa on jo pienet nuput! Tämä oli sellainen lajike, mitä kokeilin ensi kertaa viime vuonna ja onnistuivat meidän lasihuoneessa tosi hyvin. Vaikkakin oli kylmä kesä. Joten toiveikkaina ollaan!




Bataattiahan laitoin taas kokeiluun ja olen ottanut niistä pistokkaita. Pistokkaissa on hyvät juuret ja ne pitäisi istuttaa multiin. Ja lisää pistokkaita saan vielä mukuloista. Mukulathan istutan myös maahan. Olisikohan nyt se kuuluisa "Neljäs kerta bataatinviljelyssä toden sanoo?" Vai mitenkäs se nyt menikään?!?




Tämähän ei nyt ole omavaraistelun kannalta mitenkään merkittävä asia, mutta aina pitää peruskasvisten lisäksi olla jotain haastetta. Ihan niinkuin noissa perusjutuissa ei sitä olisi tarpeeksi...
Mutta edelliset bataatinkasvatuskokeiluni löydät bataatti -tunnisteen alta. Ne ovat olleet yksiä blogini luetuimpia postauksia, vaikka kertovatkin lähinnä epäonnistumisista. Mutta sehän on sitä realismia, ainakin minulle!


Kananmunissa ollaan pysytty taas useampi viikko. Meillähän on kanoina 4 orpingtonia ja kaksi vanhaa kääpiö-kotchia. Kaksi orpeistahan on myös vanhoja, Fatness- tytöt, ja ne munivat kanssa satunnaisesti. Mutta tuollainen 2-3 munaa päivässä piisaa meidän pikkuperheelle hyvin.


Tilaamani hautomakone saapui ja laitoin heti omien kanojen munia koneeseen. Viikon sisällä pitäisi alkaa kuotiutumaan. Itävyys oli hyvä, 11/16. Katotaan nyt, kuinka monta tipuksi saakka kehittyy.


Mutta sitten siihen, mitä aiotaan kehittää vielä enemmän tänä vuonna ja jatkossakin? Se on kasvimaa. Sen laajentaminen, kehittäminen ja syyskylvöön enenevissä määrin panostaminen.


Tätä pienviljelyn "kurjuutta" lisää se, että meidän rachin 1,77 hehtaarin ala on sinistä savea suurimmalta osin. Melkein kaikki muu maa on kalliota.
Vuosia yritettiin maata parantaa muokkaamalla ja kattamalla, mutta ei tuolla savessa juurikaan mikään kasvanut.
Ajatella, että tällä kemällä on elänyt 4 lapsinen perhe, muutaman lehmän kera. Kai he jotenkin ovat elantonsa tästä rääpineet, mutta ei se varmasti helppoa ole ollut!

Viinisuolaheinä on talvehtinut monta talvea lavassa.


Me luovutiin maassa viljelystä ja olemme tehneet ja hankkineet kaikenlaisia kasvilavoja. Ja niihin panostetaan jatkossakin rakentaen ja ostaen niitä lisää.

Valkosipulitkin tekevät satoa hyvin lavoissa.
Olen ollut myös iloisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin syyskyvöt ovat talvehtineet kasvilavoissa. Olen kylvänyt monena vuonna persiljaa, persiljajuurta, palsternakkaa ja porkkanaa syksyllä. Ne ovat tehneet aikas hyvin satoa. Varsinkin yhdessä kannellisessa lavassani, mutta myös kylmälavoissa.

Tänä vuonna lämpölavasta löytyy retiisiä, mustajuurta, kaurajuurta ja naurista.

Palsternakkahan ei ole meillä kevätkylvettynä ehtinyt koskaan tekemään kunnon juurta, mutta syyskylvettynä on joskus kasvanut vähän liiankin isoiksi.

Jotsin sieltä nousee!


Olen laajentanut syyskylvöjäni joihinkin salaattilajikkeisiin, retiisiin, pinaattiin, tilliin ja nauriiseen. Nyt on kokeilussa myös kaura- ja mustajuuri. Olen niitä joskus kevätkylvänytkin ja jonkin moisen sadon saanut. Mutta nämä nyt on vähän sellaista "kurmeeta"!

Kohta syödään retiisiä!

Viime kesänä saatiin huikea sato syyskylvetystä pinaatista. Se kasvoi tuossa katetussa lämpölavassa. Viime syksynä kylvin pinaattia kannettomaan lavakauluslavaan. Aikas hyvin se on sielläkin lähtenyt kasvuun!

Ei huonot alut!

Ja onhan tuossa syyskylvössä se etukin olemassa, että keväällä säästyy aikaa, kun suurinosa on jo valmiiksi kylvettynä. Keväällä sitten istutellaan taimia, tehdään paikkauskylvöksiä ja kylvetään sellaisia, mitä syksyllä ei voi kylvää.
Syyskylvö -tunnisteen alta voit käydä lukemassa lisää postauksia aiheesta. Löytyy ihan vertailua joistain lajikkeista, syyskylvö vs. kevätkylvö.

Kohta saadaan piirakkaa ja kiisseliä!

Viime syksynä löysin yhden kukkineen purjon. Kukintoon oli jo muodostunut pieniä taimia. Ajattelin, että mikä ettei, kokeillaan talvehtiiko taimet lämpölavassa. Ja tattadataa... talvehtihan ne!

Uskomatonta!!!

Lavan sisällä ei ollut lunta, ainoastaan ympärillä ja kannen päällä. Pakkastahan oli pahimmillaan kolmisenkymmentä astetta. Että onhan se aikas uskomatonta, että tuollaiset "heinät" ovat jäätymättä selvinneet!

On niitä siinä useampi ja monessa rivissä!

Tässä tullaan nyt niin sanotusti "purjon vartta pitkin" siihen kysymykseen, että mitä tämä tälläinen työntäyteinen ja paikkaan sitova omavaraistelu meille antaa?
Tietysti saamme tästä "materiaalista hyötyä" eli sitä ruokaa itsellemme ja esimerkiksi polttopuita. Mutta omavaraistelun myötä saa myös yllätyksiä, iloa, luonnon ihmeellisyyttä, jatkuvaa uuden oppimista, luovuuden kehittymistä ja onnistumisen tunnetta.
Ja koska me ei tällä pelkästään eletä ja ollaan ansiotyössä muualla, epäonnistumiset, surut ja murheet sadon mennessä pieleen, eläimien jäädessä tiinehtymättä tai sairastuessa ja luonnon ollessa välillä ankara meitä ja meidän pikku tilaamme kohtaan,  omavaraistelu kasvattaa meitä ihmisinä kohtaamaan elämän realiteetit. Ja samalla jäämme kuitenkin henkiin, emmekä kuole nälkään tai palellu pirttiimme!
Voimme jakaa kokemuksiamme onnistumisistamme ja epäonnistumisistamme toisille niistä kiinnostuneille. Jaamme kyllä niitä, vaikkei ketään kiinnostaisikaan!

Karhunlaukasta en raaski vielä satoa kerätä!

Maalla asuminen ja omavaraisteleva elämä kasvimaineen ja elukoineen saa pidettyä ainakin meikäläisen liikkeessä ja ulkona. Ilman tälläistä elämäntapaa en liikkuisi näin paljon, kuin nyt teen.
Tämän omalla tontilla touhuamisen lisäksi tulee hyödynnettyä lähimetsien anteja. Käydään marjastamassa ja sienestämässä ajan ja jaksamisen sallimissa rajoissa. Beibe käy jänismetsällä ja lähden minäkin aina välillä mukaan.
Kalassa käydään silloin tällöin, lähinnä virvelillä heittelemässä. Se on sellaista rentoutumista, kun tuijottelee järvenselkää ja onhan se plussaa jos kala nappaa.

Jonkin verran keräillään villiyrttejä. Vaikka olen käynyt villiyrttikerääjäkurssin, niitä tulee hyödynnettyä tosi vähän. Mutta ajan puute on ehkä päällimmäinen syy tähän. Niiden kerääminen ja käsittely vie sen oman aikansa.

Nokkosta pukkaa jo pitkin kemää!


Vaikkakin työterveydessä kerran minulle sanottiin, ettei tälläisellä "puuhastelulla" ole kunnon kannalta mitään hyötyä. Pitäisi kuulemma käydä kuntosalilla ja lenkillä vielä lisäksi. Ja niinhän minä teenkin... talvella. Kevät, kesä ja syksy menee kyllä ihan muissa merkeissä!

Mutta olen monta kertaa sanonut, että jos näin ei elettäisi, olisi ehkä nuppi ryytynyt tähän nykyelämään ja sen vaatimuksiin. Jotenkin tässä pysyy elämässä kiinni, kun näkee ja kokee kaikenlaista, mihin ihminen ei pysty vaikuttamaan. Ja kai tällä tälläisellä työnteolla on kuitenkin jotain merkitystä kehollekkin.

Ja parisuhde... se jos mikä kukoistaa! On ihanaa puuhastella yhdessä kaikenlaista ja kokea, että sillä puuhastelulla on jotain merkitystä, kun sitä tekee yhteiseksi hyväksi.
Ensimmäinen postaukseni koskikin pitkälti tätä asiaa ja voit käydä lukemassa sen täältä . Allekirjoitan edelleen joka sanan!

Paljonhan me tehdään täällä tontilla "omia" juttuja, mutta on ihanaa tietää toisen olevan "tuolla jossain". Kuulla toisen työn äänet ja huhuilla häntä syömään tai kahville. Kiittää ruuasta, antaa pusu kahvikupposen jälkeen ja hajaantua taas omiin touhuihin.

Suurista suurin rakkauden osoitus toista kohtaan on käydä auttamassa hommissa. Pitää lautaa, kun toinen sahaa sitä tai kaivaa kuoppa maahan, kun toinen on istuttamassa jotain.

Asioita puretaan ja suunnitellaan sitten saunanlauteilla. Tai vaan istutaan hiljaa. Mutta ollaan kuitenkin yhdessä ja samassa paikassa. Ei siihen sen kummempia sanoja tarvita. Kyllä me silti joka päivä toisillemme "ne sanat" sanotaan. Vaikka toinen sen tietääkin!

Nokkoskeittoa ja omien kanojen munia!

Tälläisiä touhuja Leppämäessä, ajatusten ja mietteiden kera. Käykääpä lukemassa muidenkin omavaraistelijoiden puuhista!

https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/05/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

16 kommenttia:

  1. Oho mitä kaikkea, olette te vaan ahkeria..hyvä te:)♥ Hienosti siellä on jo lähtenyt taimet kasvuun! Minä laitoin tänä vuonna pari pikkuista lavaa pystyyn, ajatuksena oli josko saisin vähän yrttejä, kukkia ja mansikoita kasvatettua..nam:) Kyllä vaan tuollainen omavaraistelu on sitten huippua! Kaunista alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, yrtit ja mansikat kuulostavat hyvältä suunnitelmalta! Minä en ole saanut mansikoita onnistumaan. Niihin on tullut aina joku mato kannan alle. Tosin meillä on kaksi mansikkatilaa ihan tässä kylällä ja niistä saa makoisia mantsuja kohtuu hintaan. Joten en ole ihan hirvittävästi mansikan kasvatukseen energiaa tuhlannutkaan.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Se rakkaan kanssa yhdessä tekeminen on meilläkin arjen romantiikkaa. Se, että molemmat tykkää puhaltaa yhteiseen hiileen ja työn lomassa, kun toiselta kysyy, että mitä jos keittäisin kahvit? <3 Illalla saunan lauteilla tulee juteltua päivän asioista ja naurettua kommelluksille. Ihan parasta. :)
    Kiitos nokkoskeittokuvasta! Nyt tiedän mistä villiyrtteilyni aloitan. :) Pinaattikeitto on suosikkini ja nyt kokeillaan nokkoskeittoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, arjen romantiikka on parasta!

      Nokkoskeitto on hyvää! Muista vain, että nokkonen on voimakkaamman makuista kuin pinaatti. Sitä ei tarvitse laittaa niin paljon. Liikana alkaa mielestäni maistumaan liian "vihreälle"!

      Poista
  3. Ihana rakkaudentäyteinen kirjoitus <3

    VastaaPoista
  4. Kaunis valo tuolla uudessa tilassa ja vielä niin avara. Kyllä tämä kevät tulee pitämään meidät kaikki vielä kiireisinä. Laiskotellaan vielä jos vain saadaan kohta kesäkin on jo ohi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tulee ihan mieleen sellaiset amerikkalaiset ladot! <3

      Kyllä tässä jo eilen tuli mieleen, että voi kun olisi jo talvi kun oltiin niin väsyneitä illalla! ='D

      Poista
  5. Tuollainen heinän- ja kerppujen kuivatukseen sopiva parvi olisi kyllä unelma :) Meillä on joku parviviritys pihavarastossa, mutta se on entisten asukkaiden puutavaraa niin väärällään, ettei sinne mahdu kerpun kerppua. Ehkä vielä jonain kauniina päivänä... Heh, pisti hymähdyttämään tuo työterveydestä saamasi palaute, ettei tällainen elämäntapa kuntosalin korvikkeesta käy. Ehkäpä sun olisi pitänyt kutsua työterveysihminen teille muutamaksi päiväksi, vaikka näin keväisen sesongin aikaan, teille vähän puuhastelemaan ja kokeilemaan :D

    Ihanaa kevättä sinne teidän ranchille, hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se ihmeelliseltä tuntuu, ettei tälläistä hyötyliikuntaa arvosteta minkäänlaisena kunnon kannalta.

      Hei, mukavaa kevättä teillekkin!

      Poista
  6. Meillä on ihan samat aatokset yhdessä touhuamisesta! Ja se on totta, että parisuhde kukoistaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan meillä omatkin juttumme ja niitäkin arvostetaan. Mutta kyllä sellainen yhdessä touhuaminen on ihanaa!

      Poista
  7. Siellähän on tehty vaikka mitä!

    Savimaalla viljely on ssen verran hankalaa, että minustakin kasvilavat tai kohopenkit ovat paras ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä meikäläisten taidoilla, tämä on helpompi ratkaisu.

      Poista
  8. Paljon sielä on tapahtunut taas <3 Ihana, että maltatte kuitenkin nauttia myös vauva-ajasta. Se menee niin kamalan nopeasti ohi kuitenkin. Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmänkin pitäisi tapahtua, kun kevät etenee taas aivan liian vilkkaasti. Mutta Kuukunan kanssa on niin ihana olla, että kaikki muu tuntuu toissijaiselta! <3

      Kivaa ja touhukasta viikonloppua teille!

      Poista