Puiden upeaa kukintaa ja kaikenlaisia ötököitä!

Viime viikonloppuna alkoi meidän keittiön ikkunan alla oleva vanha omppupuu kukkimaan. En muista, että se olisi koskaan kukkinut noin runsaasti!

Omenapuu oli monta vuotta kaatouhan alla, koska se ei kukkinut ja tehnyt hedelmää ollenkaan. Mutta koska se muuten oli ihan terve puu, oli jotenkin sääli sitä kaataa. Se ei edes ollut mitenkään tiellä tai muuten haittana meidän elämälle, niin sen kaataminen jäi.

Yhtenä keväänä innostuin sitten hieman leikkaamaan sitä. En todellakaan tiedä mitä  tein, koska se on kukkinut ja tehnyt hedelmää enemmän tai vähemmän siitä asti joka vuosi.

Ei se mikään herkkuomena ole, mutta ihan syötävä. Elukathan syö vähän huonompiakin omenia, eivätkä ole niin nirsoja maun suhteen.

Nyt kun tämä puuvanhus kukkii "kuin viimeistä päivää", olen ihan sika onnellinen, ettei meillä silloin aikanaan ollut aikaa puuta hävittää.  Onhan tuo nyt aivan ihana!

Ulkosaunan edessä meillä on kaksi vanhaa luumupuuta. Ne eivät ole kovin hyväkuntoisia, mutta ovat nekin sellaisella paikalla, ettei siinä oikein muutakaan käyttöä ole ja näin ovat saaneet jäädä niille sijoilleen.

Kyllä puut välillä ovat ihan hyvää satoakin tehneet ja olemme luumut syöneet ihan tuoreeltaan. Hedelmät ovat sellaisia violetinkeltaisia ja hedelmäliha irtoaa kivestä hyvin. Ovat oikein maukkaita ja mehukkaita luumuja!

Nyt luumupuissakin on runsaasti kukkaa, mutta pörriäisiä ei ole kauheasti näkynyt niitä pölyttämässä. En toisaan tiedä, mitä lajiketta nämä puut ovat ja sitä, ovatko tuuli- vaiko hyönteispölytteisiä.
Näiden luumupuiden kukinta on aina tosi lyhytkestoinen ja varsinkin nyt, kun on ollut näin lämmintä.  Lauantaina alkoivat kukkimaan ja nyt jo maa on täynnä pudonneita terälehtiä. Tosin, nyt ne putoilevat ihan omia aikojaan. Usein tuuli tai sade on kukat pieksänyt maahan.

Saunan vieressä on muutaman isohkon pihlajan ryhmä. Ne ovat myös availemassa nuppujaan. Ei nyt ainakaan vielä näyttäisi mitenkään valtavasti kukkia tulevan. Mutta katsotaan nyt, tuolla varjon puolelelta en ole käynyt nupputilannetta tsekkaamassa.

Pihlaja on myös todella kaunis kukkiessaan ja tuo puuryhmä on silleen kivasti, että ilta-aurinko niihin osuu. Näytävät ihan siltä, että niissä olisi valot päällä!

Joku vuosi sitten leikkasimme pihasyreenit alas, koska olivat niin huonokuntoisia ja kaatuilivat pitkin pihaa. Moneksi vuodeksi menetimme kukinnan, mutta nyt syreenit ovat kasvaneet niin, että jaksavat kukkia taas. Ihanaa saada taas syreenintuoksua pihaan!

Meillä on hieman valkoistakin pihasyreeniä ja pidän siitä tosi paljon. Se on myös tosi kaunis iltaisin, kun valkoiset kukat ovat tummaa metsää vasten.

Talon päädyssä kalliolla, paviljongin vieressä, on vanha kirsikkapuu. Tai pensas se on paremminkin ja kasvaa varmaan aivan liian pimeässä paikassa. Mutta emme ole sitä uskaltaneet lähteä siirtämään mihinkään ja melkein joka vuosi se kukkii kyllä runsaasti.

Lajikkeesta ei ole tämänkään suhteen mitään tietoa ja kerran se on tehnyt kohtalaisen kirsikkasadon. Taisin kerätä siitä kirsikoita muutamia desilitroja ja keitin niistä hilloa.

Vanha ja rakas Antonovka vasta aloittelee kukintaansa. Minulla on jotenkin helliä tunteita tätä puuta kohtaan ja hieman jo surutyötä teen sen suhteen. Se ei ole enään parhaassa mahdollisessa kunnossa ja sen rungossa kasvaa jo kääpiä. Joten lahovauriota on tullut vuosien varrella.

Tämä puu tekee valtavan kokoisia omenia ja ne säilyvät pitkälle talveen kellarissa. Omenoista tulee maailman parasta hilloa!

Vuorenkilpihän ei tietysti ole puu, mutta oli pakko niistäkin kuvia ottaa, kun kukkivat niin kauniisti. Minusta vuorenkilpi on ihan turhaan väheksytty koristekasvi. Paljon helppohoitoisempaa kasvia pihaansa saa etsiä. Sen kukat ovat todella kauniit, varsinkin kun niitä katsoo aivan läheltä.

Jos pihassanne on vuorenkilpiä...

... ihailkaa niitä ihan läheltä. Rakastutte ihan varmasti!

Yhtenä iltana katselin, että mitä ihmeen ryyniä meidän ulkorappusten tolpassa on. Lähempi tarkastelu osoitti, että siinähän oli "miljoona" hämähäkinpoikasta. Kiva!

Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen päässyt todistamaan hämähäkkien kuoriutumista juurikin tuossa meidän ulkorappusilla. Silloin joku hämis raahasi munapussinsa minun eteeni, kun istuin rappusilla kahvilla. Ja siinä ne pikku hämikset alkoivat pussista vipeltämään pitkin rappua.

Nyt en päässyt näkemään, minkä näköinen ( tai kokoinen!) hämppi oli näiden pienten vanhempi. Nyt tähän oli kudottu vähän seittiäkin, joten osa poikasista näytti leijuvan ilmassa.

Toivottavasti näistä ei kasva kauhean isoja...

Meillähän on lampi ihan kasvimaan vieressä alapellolla. Siitä me nostetaan ämpärillä kasteluvettä ryytimaalle.
Lammessahan asustelee kaikenlaisia öttiäisiä. On liskoja, sammakoita, sukeltajia, vesimittareita ja ihan kaikkea mahdollista pieneliötä.

Nostaessani ämpäriä ylös lammesta, näin siellä vilahtavan jokin mustan otuksen. Kaadoin vettä varovasti kastelukannuun ja pohjalta paljastui karmea peto.
Minullahan ei vaaraa tästä pedosta ollut, mutta nuijapäät ja muut lammen pienet asukkaat saavat kyllä tätä otusta varoa.

Mikäs se siellä luuraa?

Kyseessähän on sudenkorennon toukka. Tai jokin sen kehityksen asteista. Minun mielestäni tämä on nyt se "kaveri", joka sitten aikanaan kiipeää johonkin korteen ja josta aikuinen sudenkorento kuoriutuu. Viime vuonna pääsimme todistamaan tälläistä sudenkorennon kuoriutumista toukasta. Siitä voit käydä lukemassa täältä ja käydä katsomassa kuvia tapahtumassa.

Vähän pelotti, että se hyökkää, kun otin läheltä kuvaa!

Nyt päästin ötökän kuvaamisen jälkeen jatkamaan saalistamistaan lammen syvyyksiin. Toivottavasti taas syssymmällä nähdään, kuinka siitä ja sen kavereista kuoriutuu upeita korentoja.

Vaikka tämä alkukesä on ollut kelien puolesta aivan mieletön, jotenkin olen kuitenkin kaivannut viime kesää. Ihan siitä syystä, että viime kesänä ei ollut hyttysiä. Nyt niitä on niin v...sti!
Koira on ihan paukamilla koko ajan ja me ihmisetkin joudumme leikkimään ikiliikkujaa. Koska, jos sekunnin sadasosaksikin pysähtyy, hyttysiä on tuhatmäärin kimpussa!

Minä olen vieläpä allerginen hyttysenpistoille ja joidenkin lajikkeiden pistot turpoavat, tulehtuvat ja alkavat märkimään. Joskus joudun hakemaan antibiootteja pistoihin ja olempa joskus ollut niin tikattu, että olen joutunut sairauslomalle.
Nyt pistojäljet ovat pysyneet ihan kohtuu hillittyinä, mutta pientä turvotusta on ollut havaittavissa. No, kuivaa on ollut, joten josko seuraava hyttyssukupolvi jäisi hieman nykyistä pienemmäksi. Ja yritän ajatella, että linnuille on nyt ruokaa näistä inisiöistä!

Ei nyt kauheasti ole turvonnut, eikä valu visvaa!

Eihän se ole kesä eikä mikään, jos ei jotain vitsausta olisi!