Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Pienelle miehelle, pieni mansikkamaa ovenkarmeihin!



Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi hommia muutenkin, niin sitten mummun täytyy saada päähänsä ajatus pienestä mansikkamaasta Kuukunalle. Kaiken lisäksi, poikahan ei syö mansikoita tuolleen kokonaisina! Hänellähän ei ole vielä makukokemusta kuin noista kirpeistä, kovista ja mauttomista ulkolaisista mansikoista. Tämä mummu on kuitenkin ihan varma, että kun pojan saa kotimaista mansikkaa maistamaan, paluuta ei ole!

Lajikkeeksi valikoitui 'Polka'. Ihan siitä syystä, että muuta ei ollut tarjolla!

Minulla on ollut kasvimaalla muutaman vuoden kaksi ovenkarmia. Olen kasvatellut niissä sipuleita ja ne ovatkin olleet oivalliset siihen touhuun.
Beibe teki kuitenkin navetan hirsistä keväällä ison kasvilavan niiden paikalle ja ovenkarmit jäivät "työttömiksi".
Beibe oli jo viemässä niitä polttoroviolle, mutta minä sanoin ei. Olin varma, että keksin niille jotain käyttöä.

Siihen se tulee... mansikkamaa!

Ja niinhän se idea sitten mansikkamaasta tulikin eräänä iltana. Eihän tälläinen maalaismummula ole mummula eikä mikään, jos täällä ei pojalle mansikkaa kasva! Ja jos poika ei näitä koskaan syö, eiköhän ne mummun ja papankin suuhun maistu hyvältä.

Karmit on maata vasten ja niiden alla on olki, jonka alla on paksua pahvia.
Laitoin vielä kostutettua sanomalehteä oljen päälle.

Ostin 20 mansikantaimea, 10 taimea/ovenkarmi. Istutusalustaksi tuli ihan turvetta ja luomumultaa.

Karmit taimia vailla!

Taimiruukuissa olikin muutama taimi ylimääräistä, joten molempiin karmeihin tulikin 23 mansikantainta kasvamaan.

Nättiä!

Laitoin vielä olkikatetta taimien juurelle, jottei rikkaruohot niin herkästi siemennä kasvualustaan. Ja olipahan osassa taimista jo raakileitakin. Nehän pitäisi kaikkien oppien mukaan poistaa. Mutta minähän en niin tee, vaan annan niiden kasvaa ja kypsyä!


Satoa odotellessa!

Sinänsä on toisaalta aika turhaa tänne Leppämäkeen mansikkaa istuttaa. Mehän asumme kahden ison mansikkatilan läheisyydessä, mistä olemme mansikkamme näinä vuosina hankkineet. Olisinhan voinut Kuukunan viedä jommalle kummalle tilalle mansikoita poimimaan.
Mutta jotenkin vaan tuntui siltä, että pojasta voisi olla kivaa poimia mansikoita ihan mummun ja papan kasvimaalta. Ja eipä tämä nyt niin kovatöinen ja hintavakaan projekti ollut!

Valmista tuli!

Naureskelinkin Beibelle, että kaikki muut kiireellisemmät hommat jäivät seisomaan tämän pienen mansikkaamaan takia. Kun idea tulee, se on päästävä heti toteuttamaan, vaikka olisi mitä kesken. 



Ja sitä paitsi, asiat tärkeysjärjestykseen. Ainakin silloin kun on kysymyksessä mummun ja papan muru! 

Tälläinen kaveri ajautui kastelukannuuni. Onneksi huomasin sen mansikkamaassa,
jotta sain palautettua sen lampeen.

Blogi on saanut pari uutta seuraajaakin. Olette sydämellisesti tervetulleet seuraamaan elämäämm rakkaudesta ja maan antimista!

6 kommenttia:

  1. Hienot mansikkamaat ja ihana projekti :-)

    VastaaPoista
  2. Selväähän se, että oman mummun pihassa pitää mansikkamaa olla. Lapsille on ilo tehdä kaikenlaista ja mansikkamaa jää taatusti pienen pojan muistoihin hänen kasvaessaan isoksi.
    Olen huomannut saman eli kun joku idea päähän pälkähtää, sitä on alettava mahdollisimman pian toteuttamaan. Mieluummin tietenkin heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se ihanaa, jos poika jotain positiivisia lapsuuden muistoja mummulasta saa. Jotenkin ihanaa tehdä asioita lapsenlasta ajatellen!

      Beiben kanssa usein nauretaankin, että kun on jotain tekemässä ja tuleekin uutta mieleen, edellinen homma jää ns. kuin koiralta paska, kun pitää singahtaa uutta ideaa toteuttamaan! =D

      Poista
  3. Ovenkarmeista tuli ovenavaus makujen maailmaan kuukunalle <3

    VastaaPoista