lauantai 1. elokuuta 2015

Lehtikaalipizzat


Lehtikaali. Tuo, jo toista kesää, kaikkien "huulilla" oleva vihannes. Se on terveellistä, muodikasta superruokaa. Siinä on rautaa, c-vitamiinia, karoteenia, kalsiumia, proteiineja ja vaikka mitä. Lehtikaali on vihannesten jumala. Se melkein parantaa sinut ja lähes antaa syntisikin anteeksi. Mutta, onko se hyvää?
Minusta ei! Okei, sylkekää päälleni! Mutta uskallan olla erimieltä kuin "kaikki" muut! Minä, joka olen aina rakastanut kaaliruokia, olen ollut tähän hittikaaliin pettynyt. Se on kovaa, sitkeää ja mautonta! Oli kuinka terveellistä hyvänsä, minun elimistöni vaatii makua!
Mielipiteestäni huolimatta, toista kesää sitä kasvattelen. Siihen on montakin syytä; helposti kasvatettava, kivan näköinen, kestää pikku pakkasia, ollen näin kanoille hyvää ruokaa syksyllä ja, mikä tärkeintä, haluan tietää mistä muut puhuvat.
Koska omaan anteeksiantavaisen luonteen, haluan antaa toisen, jos kolmannenkin mahdollisuuden, myös lehtikaalille. Mauttomana, sitä on helppo tunkea, vaikkapa niihin trendismoothieihin. Ja jos sen pilkkoo tarpeeksi pieneksi, sen sitkeyttä ei huomaa ja sitä voi ujuttaa, ruokaan kuin ruokaan.
Viime kesänä tein siitä sosekeittoa(YÖK!), keittoa chorizo-makkaran kera(menetteli), laitoin sitä wokkeihin ja tein, niitä kuuluisia, lehtikaalisipsejä(no joo!?!).
Viikolla tuli uusi Yhteishyvä-lehti. Sen mukana tulleessa ruoka-liitteessä, oli muutama lehtikaaliresepti. Iskin silmäni heti lehtikaalipizzan ohjeeseen. Hmmm! Pisti miettimään... Ja päätin kokeilla!
Lehden ohjeesta puuttui lehtikaaleihin lisättävä öljy. Siinä ei myöskään mainittu, missä vaiheessa basilika lisättäisiin. Laitettaisiinko se kenties lehtinä vai silputtuna pitsan päälle? Ennen vai jälkeen paiston? Vai kenties sekoitettaisiin ranskankerman joukkoon? Minä laitoin lehdet pizzan päälle ennen paistoa. Ja minä lisäksi ripsautin valmiin pitsan päälle hieman sormisuolaa, terästämään makuja. Mutta joo! Hyvää oli ja teen tätä uudestaankin! Siltikin, vaikka lehtikaali on yhä edelleen sitkeää!


LEHTIKAALIPIZZAT   4 kappaletta
  • 2dl vettä
  • 1/2tl suolaa
  • 1rkl öljyä
  • 4dl durumvehnäjauhoja
  • 1/2ps kuivahiivaa
  • 50g lehtikaalia
  • 1rkl öljyä
  • 1/2tl suolaa
  • 1 1/2dl ranskankermaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1tl oreganoa
  • 2dl juustoraastetta(minä käytin emmental-mozzarellasekoitusta)
  • 8 minitomaattia
  • mustapippuria
  • 20 basilikan lehteä
  • sormisuolaa
Sekoita reilusti kädenlämpöiseen veteen suola ja öljy. Lisää jauhot ja kuivahiiva. Alusta taikina kimmoisaksi. Anna kohota puoli tuntia.
Poista lehtikaalista paksut ruodit, revi kaali paloiksi ja ryöppää kiehuvassa vedessä. Valuta ja kääntele kevyesti öljyssä ja mausta ripauksella suolaa.
Mausta ranskankerma suolalla, oreganolla ja murskatulla valkosipulilla.
Jaa taikina neljään osaan ja kauli ne pizzapohjiksi.
Levitä pohjille ranskankerma, lisää päälle juustoraaste, tomaatit viipaloituina/puolitettuina, lehtikaalin palat ja basilikan lehdet.
Paista 225- asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Sydämellistä pizzaa!

Juusto ja ranskankerma kumoavat tässä pizzassa lehtikaalin terveysominaisuudet. Ja eihän pizza ole, kai koskaan, terveysruokaa.


Varsinkin, jos sen huuhtelee alas isolla tuopilla, tummaa olutta!

14 kommenttia:

  1. "Se melkein parantaa sinut ja lähes antaa syntisikin anteeksi."
    =D Olet sä kyllä hauska!!! =D

    No mutta, todellakin sitkeää toi lehtikaali. Olin kesän alussa muutaman hetken (eli en loppuun asti..) sillä PH-dieetillä, ja siinä oli yhtenä lounasruokana lehtikaalia plus jotain muuta, en enää muista... kuitenkin se kaalin määrä oli aivan tajuton, ja koska mä vaan koitin sitä wokata (eli oikeemmin vaan paistaa pannulla...) aika isoina paloina niin johan oli kittiä syötäväksi... ei toivoakaan, että olis sen koko setin voinu syödä ja mä kieltämättä kyllä ihmettelin sitä määrää ohjeessa (se oli siis enemmän kuin mitä sellanen yksi myytävä pussillinen edes on!!).

    Ennen tota kuurin tekelettä käytin lehtikaalia lähinnä niin, että heitin pakkaseen ja sieltä sitten rutistelin sen pakastuneena pirtelön joukkoon. Tai johonkin ruuan joukkoon. Pakastettuna se on tosi helppo vaan rusennella pieneksi silpuksi, paljon helpompi taatusti niin kuin että alkais veitsen kanssa heilumaan ja tuoretta pilkkomaan.

    En tiedä miten isoa osaa mun valtavista, kivuliaista vatsavaivoista esitti lehtikaali tai muu erittäin vihreä, mitä talvella into piukeena käytin terveysbuumissani. Joka tapauksessa sitten, kun heitin terveelliset jutut sikseen, helpotti kivut ja kestoripulitkin.

    Minä muuten tein kerran niitä sipsejä, kun mä kans tykkään kovasti kaalista ja tietenkin olin kovin vaikuttunut niiden terveysvaikutuksista ja muutenkin siitä mielettömästä buumista. Olin to-del-la pettynyt... sipsit sipsinä ja kaalit kaalina, sanon minä.

    Oli miten oli, jos jotain kasvimaata tässä joskus saan aikaiseksi, niin kyllä mä sitä lehtikaalia sinne kuitenkin tahtoisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hö! Niinhän sitä melkein meille markkinoidaan! =)

      Ei yhtään ihme, jos oot mahas kipeeksi siitä saanut. Kaaliruuat ovat muutenkin aikas "kovaa" tavaraa. Ei kaikkien mahat meinaa sitä kestää, pienissäkään määrissä. Varsinkin jos on sappivaivoja.

      Tykkään kyllä käyttää kaikkea terveellistä ruuan laitossani. Vaikka yleensä tuhoan terveyvaikutukset, käyttämällä rasvaisia maitotuotteita ja voita. Mutta kuitenkin!

      Toi lehtikaalin pakastaminen on hyvä idis! Sitä kokeilen!

      Mulla on ainaskin onnistunut toi lehtikaalin kasvatus, ilman mitään ihme juttuja. Oon ostanut valmiit taimet ja maahan vaan. Oon tosin kasvattanut samettikukkaa ja sipuleita samassa penkissä. Ei ole ollut tuholaisia.

      Poista
  2. Ihan uskallan olla samaa mieltä kanssasi, vaikkapa olisi kyseessä miten ylistetty trendikasvi hyvänsä! Olen itse kasvattanut lehtikaalia jo viime vuosituhannen puolella, tietämättä olleeni mitenkään aikaani edellä. Tiesin toki nuo hyvät terveysvaikutukset, mutta kasviin sinänsä en mitenkään isosti ihastunut, enkä keksinyt sille mitään ylivoimaista käyttötapaa.
    Taisipa meilläkin mennä kananruoaksi plus lopulta vuosikausia kuivattuna säilytetyt superfoodit kompostiin... Toisinaan tuntuu, että hypetys näiden trendijuttujen ympärillä menee aikalailla yli - kunnes koko rehu pian unohtuu, ja tulee jotain uutta tilalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, hyvä! Lisää rohkeita naisia löytyy!! ;)

      Minä en edes muista, mistä tämä lehtikaalivillitys lähti. Muistaako joku?

      Mikähän on seuraa vihannesvillitys? :)

      Poista
    2. Eipä ole mullakaan käsitystä tuosta villityksen lähtöpisteestä, tuolta jenkkilästähän nämä taitavat enimmäkseen tulla... ja rantautuvat meille sitten joskus myöhemmin.
      Seuraavaksi voisin veikata kasvia, joka ainakin jokin aika sitten oli maailmalla kovassa nousussa, nimittäin bataattia. Ellei sitten käy niin, että se jotenkin sivuuttaa Suomenmaamme.
      Bataatin suosio lähti kai siitä, että sitä käytetään paljon Japanissa Okinawa-saarella, missä ihmiset elävät todella pitkäikäisiksi.

      Poista
    3. Meillä ainakin tytär ja vävy bataattia käyttävät paljon. Ja muutenkin tuntuu, että se on nuorison suosiossa.
      Onpahan minullakin bataatinkasvatuskokeilu menellään. Tosin, menestys taitaa olla huonoa!

      Poista
  3. Mä en pysty syämää tota vihreet..menee maha ihan kuralle!
    Kaalista tykkään, mutt tää ei sovi mun makuhermoill.
    Muoti tulee ja menee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o! Ei kannata syödä sellasta, mistä menee maha vikkelälle. Vaikka olis kuinka muodikasta!

      Poista
  4. No mutta rehellinen pitää olla! :D Hyvä että löytyi joku ruoka jossa lehtikaalikin menee muun mukana - kun se kerran on niin terveellistäkin! ;)

    Mä olen murustellut kuivattua lehtikaalia keittoihin ja kastikkeisiin ihan pieneksi, sillä tavalla saan ujutettua sitä lastenkin lautasille suht huomaamattomasti. :) Kaaliruokiin lisään välillä osan lehtikaalia, siihenkin se on sujahtanut aika helposti (kunhan vaan leikkaa tarpeeksi pieneksi, hehe)

    Sipsejä en ole kokeillut, en vaan oikeen osaa kuvitella että oisivat hyviä..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rehellisyys maan perii! Heh heh!
      Lapset on tässä asiassa niin ihania, kun ne sanoo suoraan, mitä mieltä ovat. Aikuiset taas nyökyttelevät hyväksyvästi! :)

      Kyllä mää taidan kuitenkin vähän sitä, pakastamisen lisäksi, kuivatakin. Jos ei ite tuu syötyä, niin annan vaikka elukoille.

      No, en nyt tiedä, onko ne edes kokeilemisen arvoisia...

      Poista
  5. Hauskasti kirjoitit! :) Lehtikaali on minusta hyvää joissain ruuissa, mutta ei kyllä kaikissa. Fetan kanssa toimii aina ja pieneksi silputtuna myös. Monesti pakastan lehdet, rusennan pakastuneet pieniksi ja käytän sitten. Tästä lehtikaalipiirakasta olen tykännyt. :) http://luomulaakso.fi/lehtikaalipiirakka-fetalla/

    VastaaPoista
  6. Kiva että viihdyit! =)

    En tiedä montaakaan ruokaa, joka ei putoisi fetan kera!
    Kiitos piirakkavinkistä, kävin kurkkaamassa ohjetta ja hyvältä vaikutti! Kokeilen ilman muuta.

    VastaaPoista
  7. Hih, Ihana, että joku kertoo totuuden. Tuota pitsaan voisin kokeilla, mutta muuten tuo kaali on minulta jäänyt viljelemättä ja ostamatta juuri maun vuoksi. Vähän sama juttu kuin kiinankaalin kanssa, lapsuudessa/nuoruudessa sitä oli koulusalaateissa, resepteissä, ravintoloissa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tullaankohan minut muistamaan "lehtikaalivastarintaliikkeen" perustajana? Vuosien päästä myydään t-paitoja, joissa on minun kuvani jne. ;)
      Ei vaan, ihan kiva rehu se on. Sitä täytyy opetella vaan käyttämään. :)

      Poista