Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivämietteitä!



Tänä aamuna moni äiti on joutunut makaamaan sängyssä paikat puutuneina ja hirvittävässä pissahädässä. Lapset, ehkä iskän avustuksella, valmistelevat äipälle aamiaista. Ilma on sakeanaan jännitystä ja itkukin saattaa muksuilta tirahtaa. Kun se äiti nyt vaan ei heräisi ja tulisi keittiöön!
Vihdoin se tarjotin täynnä herkkuja, kannetaan "yllättyneelle" ja "juuri heränneelle" äidille. Valkovuokkoja on käyty metsästä hakemassa. Äidille ojennetaan hellyyttävä, päiväkodissa tai koulussa arkarreltu lahja tai kortti. Lapsen jännitys on kova; pitääkö äiti siitä? Ja äitihän pitää, oli se sitten minkälainen tahansa! Äidin täytyy myös näytellä nauttivansa siitä, että aamiaisen syöminen vuoteessa on ihaninta ikinä. Vaikka todellisuudessahan se on kaikkein kamalin paikka maailmassa aamupalaa nauttia!

Näin hienon itsetehdyn rintakorun olen joskus saanut! <3


Itselläni kun ei ole kuin yksi lapsi, joka on ollut hyvin aamu-uninen, en ole ihan joka äitienpäivä kahvia sänkyyn saanut. Eikä ole yhtään haitannut! Mutta olen minäkin joskus päässyt nauttimaan siitä, että sen itsetehdyn lahjan kanssa on tultu herättämään!
Tämä äitienpäivä on minulle taas hieman erilainen, tytär ei enään asu kotona. Hän ja vävy tulevat kyllä syömään ja kahville. Heillä vaan on monta paikkaa käytävänään tänään, anoppila ja vävyn molemmat mummulat. Minun ja Beiben äidit ovat jo edesmenneet.


Vuonna -96 sain ensimmäisen äitienpäivälahjan; Sysmän ristin!

Olen sitäkin miettinyt, että jos minusta joskus tulee mummu, haluan käydä sitten vuorostani tyttärelläni. Jotta hän saa sitten "nauttia" äitinä olemisestaan ihan rauhassa. Toivottavasti näin käy joskus.

Kevään ensimmäinen raparperipiirakka äitienpäiväkahville!


Beibe teki meille aamupalaa tänään. Hän kyllä sanoi, että vähän arkistahan tämä on, koska hän yleensä tekee meille aamupalan. En silti pidä sitä itsestäänselvyytenä, arvostan kovasti ja kyllä minäkin joskus ne leivät voitelen!
Koska ilmahan on jo aamusta aivan ihana, uloshan aamupalaa piti mennä nauttimaan. Ulkona minua odotti lahja! Beibe oli ostanut minulle Huvimaja-kirsikkapuun. Olinkin sellaisen hankkimisesta puhunut. Tosin Beibe oli ostanut puun jo ennenkuin asiasta hänelle puhuin. Ja piilotellut puuta metsässä! Kyllä me naurettiin aamulla, kun ajateltiin, että joku sen olisi sieltä löytänyt!

Minun äitienpäivälook ja Huvimaja!


Minun yksi kuolemansynneistänihän on se, että olen tosi perso lahjoille. En silti vedä palkokasvia sieraimeen, vaikken mitään saisikaan. Se, että minulla on hyvä suhde läheisiini, on paljon lahjoja tärkeämpää!
Mutta olen kyllä tehnyt kauppareissulla selväksi mitä haluaisin. Tyttäreni tokaisikin minulle erään liikkeen puutarhaosastolla, että: "Yritä nyt muistaa, että äitienpäivä on vaan kerran vuodessa!" .  Täytyy vaan yrittää elää mahdollisimman pitkään. Ja onneksi minulla on nimpparitkin kesällä! Heh heh!

Monta näistä alppiruusuista olen saanut Beibeltä ja tyttäreltä!


Isäni auto ei mennyt katsastuksesta läpi. Jarrukengät olivat ihan loppu. Beibe lupasi ne vaihtaa ja pyysinkin isää tulemaan äitienpäivänä syömään. Voitaisiin samalla ne jarrut hoitaa kuntoon. Isäni mielestä se ei olisi soveliasta, rempata hänen autoaan äitienpäivänä. Kysyin Beibeltä, että oltaisiinko minua viemässä johonkin. Ei kuulemma oltu, joten ilmoitin isälleni, etten aio istua koko päivää juhlittavana, vaan tehdä pihahommia sellaista. Että ihan hyvin voidaan ne jarrutkin hoitaa, vaikka onkin äitienpäivä!

Sillä ei ole väliä, kuka ne ruuat tekee. Yhdessäolo vain on tärkeää!


Täytyy muistaa, ettei tämä päivä ole kaikille juhlapäivä. Lapsettomuudesta kärsiville, tämä voi olla vuoden pahin päivä. Joillakin saattaa olla niin kipeä äitisuhde, että päivä ahdistaa ja muistuttaa vain ikävistä asioista. Vaikka äitiys on luonnollista, se ei ole itsestään selvyys. Eikä helppo asia!
Itseäni nuorena äitinä ahdisti painostus tehdä lapsia enemmän. Ainut asia, mistä anoppini kanssa oltiin erimieltä, oli lapsien lukumäärä.  Hänen mielestä lapsia pitäisi olla ainakin kaksi.



Joo-o, osittain samaa mieltä! Mutta minä yllätyin siitä, kuinka raskasta oli, kun perheessä on kaksi vuorotöitä tekevää vanhempaa ja lähes kaksi vuotta yönsä itkevä lapsi. Beibe sanoikin niihin aikoihin, että jos lisää lapsia haluat, tee ne jonkun muun kanssa! Sillä hetkellä en kyllä edes olisi halunnut. Kun töissä mahaani katseltiin ja kyseltiin, joko on tulossa lisää, vastasin heille mahani olevan ihan rehellistä läskiä!
Lapsena piirsin kuvan, missä oli omakotitalo,  pitkäkarvainen koira, farmariauto ja viisihenkinen perhe. Isä, äiti ja kolme poikaa. Ei mennyt ihan niin, mutta melkein! =D

Beibe siellä asentaa patolevyä kasvilavaan! <3


Tytärtäni katsoessani, tulee joskus mieleen, että olisihan noita voinut tehdä enemmänkin. Mutta ei se määrä korvaa laatua! Ja ei voi olla varma, olisinko edes saanut enempää lapsia. En tunne itseäni yhtään huonoksi äidiksi, vaikkei minulla ole isompaa lapsikatrasta.
Minua äitiys on varmasti muokannut jonkin verran tälläiseksi, mikä olen. En ole aivan varma, asuisinko näin maalla, jos minulla ei olisi lasta. Varmaan olisin matkustellut enemmän!
Nautin siitä, että lapseni on jo aikuinen ja itse olen vielä näinkin nuori. Monella ikäiselläni on vielä kouluikäisiä lapsia. Mutta minä olen nyt osuuteni hoitanut ja hyvä niin. Nyt on aika itselle, Beibelle ja kaikille ihanille hommille. Ei silti, ei äitiys ole minua elämästä estänyt!
 Tyttäreni kanssa minulla on loistava suhde. Vaikka en ole koskaan itseäni minään "Vuoden äitinä" pitänytkään, olen ehkä jotain tehnyt oikein!

Yksi opetuksistani on ollut: "Syödä pitää, että jaksaa!" =D


Näissä mietteissä haluan toivottaa aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää!

12 kommenttia:

  1. Taidan kulkea samoilla reiteillä ajatustesi kanssa! Ihanaa on viettää äitienpäivää, kun kaikki lapset tulevat kotiin! Mutta olen sen sanonut lapsilleni, kaikille neljälle, etten ole pyhä äiti, jota pitää tulla katsomaan silloin kun heillä on omia lapsia, jokainen äiti on päivänsä ansainnut ja nuoret äidit vallankin, heidän täytyy saada nauttia ja olla hellitty, itse koin nuorena äitinä surua, että ehdin aamuihanuuden jälkeen viettämään omaa äitienpäivää vasta illalla kyläkierroksen jälkeen väsyneenä! Toinen mihin en alistu on, etten aio isännän kanssa vanhana olla joulun kiertopalkinto lasteni kodeissa, siitäkin olen heille maininnut useamman kerran!

    Tuo lapsimäärä kuten lastenhankkimisikä/hankkimattomuus on parin välinen asia, itse siitä sain kuulla, mutta itse en siihen halua puuttua omien lasten kohdalla, meiltä on jopa kysytty mihin lahkoon kuulumme kun on noin monta lasta ja millainen auto meillä on johon mahdumme kaikki!

    Sait ihanan äitienpäivälahjan, kuten minäkin (uuden magnolian), kasvilahjat ovat ihania! Ostin 'kukkani' itse tälläkin kertaa isännän toimeksiannosta :D

    Ihanaa äitienpäivää Sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lasten täytyy saada elää omaa perhe-elämäänsä ilman syyllisyyden tunnetta ja nauttia juhlapyhistään.

      Ihmiset kysymyksineen voivat olla tosi röyhkeitä ja töykeitä!

      Meitä Beiben kanssa nauratti; oltiin taas siellä Honkkarin puutarhapuolella, kun yksi pariskunta tuli meitä ovissa vastaan. Mies murahti vaimolleen: "Kato ittelles joku kukka, minä menen tonne työkalupuolelle!" =D

      Poista
  2. Juu kuule ja äitejä ollaan joka ikunen päivä! Ihana kasvilahja tuli.
    Tuo sun alppiruusu tarha onkin upea..mitähän siellä oikein on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ihan otettu, kun tytär toi minulle vielä koristeomenapuun! Kyllä minua hemmoteltiin oikein kunnolla! <3

      Metsässä on pääasiassa noita alppiruusuja. Maanpeitteenä siellä on pikkutalviota, sinikukkaisena. Yhden valkokukkaisen istutin viime kesänä, saas nähä onko selvinnyt.
      Kieloa ja valkovuokkoja siellä on "luonnostaan". Keltavuokon laiton myös viime kesänä. Pari varjoliljaa olen istuttanut ja sormivaleangervo löytyy. Kuunliljaa muutamia. Amerikanheisi ja muutama Otson karkki- puolukka.
      Tarkoitus olisi istutella tänä kesänä sinne lisää kaikenlaista!

      Poista
  3. Erinomainen postaus jälleen! Rehellistä ja punnittua sanaa. Minulla ei ole lapsia, joten äitienpäivä on minulle hieman vaikea päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi! Näitä asioita on tullut mähkittyä elämänsä varrella!

      Poista
  4. Hih hih, syödä pitää että äiti jaksaa vai miten se meni?
    Mulla on tallessa poikani 1.-luokalla tekemä äitienpäiväkortti jossa itsekeksimä runo alkaa näin: "Huoltaja sa mun oot..." Koulussa oli varmaan puhuttu aiheesta että kaikilla ei välttämättä ole äitiä joten huoltaja on jäänyt lapsen mieleen :) No (yksin)huoltajahan ma samalla oon ollutkin pojan syntymästä asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh! =D

      Noita kortteja olisi pitänyt kyllä säästää enemmän. On ne niin hellyyttäviä!

      Me oltiin Beiben kans melkein aina erivuoroissa, kun tyttö oli pieni. Loistava järjestely lapselle, koska jompi kumpi vanhemmista oli aina paikalla. Ja tyttärellä on todella läheinen suhde isänsä kanssa!
      Mutta meille se oli raskasta aikaa, tuntui siltä, että perheessä oli kaksi yksinhuoltajaa. Ei nähty toisiamme kuin viikonloppuina ja kaikkia asiat piti hoitaa ja jutella silloin.

      Poista
  5. Jos haluaa saada itseä miellyttävän lahjan niin kannattaa todellakin melko painokkaasti kertoa mistä pitää. Harmi tosiaan, että niitä merkkipäiviä on niin harvassa!

    Mun mielestä on viisautta ettei hanki enempää lapsia kuin itselleen kokee oikeaksi. Ei vaikka jonkun muun mielestä 2/3/5/7 olisi sopiva määrä.

    Itse haaveilin aina isosta perheestä, vähintään viidestä lapsesta. Kuvittelin aina että minun elämäntyöni olisi olla kotiäiti ja hoitaa lapset kotona. Mutta kaikkea ei voi saada, sellaista se vain on.

    VastaaPoista
  6. Joo, jatkuvasti pidän läheisiäni ajantasalla ja päivitän lahjatoivelistaani! ='D

    Ympäristön painostus on välillä ollut kovaa! Ja sitten vielä se, että oltiin oltu vajaa vuosi yhdessä, kun jo olin raskaana. Muutenkin oli vähän sekava olo ja moni ympärillä sitä mieltä, ettei meidän suhde kestä! Väärässä olivat!

    Itsellä on ollut työstämistä sen asian kanssa, että aina kuvittelin itseni useamman lapsen äidiksi. Äidiksi tultuani, huomasin, etten ehkä olekkaan sellainen suurperheen äiti. Olin pitkään tosi pettynyt itseeni!

    Naisia arvotetaan ihan liikaa äitiyden ja lapsilukumäärän perusteella vieläkin!

    VastaaPoista
  7. Mahtavasti muotoiltu!! Juuri näin.
    Erityisesti alku pisti naurattamaan: ainakin meillä on ollut juuri tuollaista. Pissaa pidätellen tai salaa vessaan livahtaen, sitten sänky täynnä leivänmuruja ja lähinnä muksut halunneet siitä tarjottimelta jotain popsia.
    Aamupala on paras pöydän ääressä nautittuna eikä se äidin arvostusta yhtään pienennä!!
    Yhdessäoloa oli meilläkin: poikakin tuli uuden tyttöystävänsä kanssa käymään ja olivat oikein ajan kanssa. Harvinaista herkkua!
    Meillä minä leivon, koska nautin siitä. Miksi pitäisi tehdä kaikki vaikeamman kautta vain jonkun "normin" vuoksi, ettei äiti äitienpäivänä saisi tehdä mitään? Ja ne loput 364 sitten kaiken vai? Jep, pihahommat tehtiin ja yhdessä nautittiin ja naurettiin.
    Kiva viikonloppu koko äitienpäivä! Seuraava vkl jo tuloillansa, tosin ennusteen mukaan kaatosateessa, joten ehkäpä vaihteeksi sisähommia?
    Pirteätä loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  8. Minä pidän myös leipomisesta ja kokkaamisesta! Joten aikas usein minä ruuat sun muut teen. Se on mukavaa, kun joku muu sitten siivoaa pöydän tai tarjoilee kahvit pöytään, että päivänsankari saa vain istua!

    VastaaPoista