Äitienpäivämietteitä!

Tänä aamuna moni äiti on joutunut makaamaan sängyssä paikat puutuneina ja hirvittävässä pissahädässä. Lapset, ehkä iskän avustuksella, valmistelevat äipälle aamiaista. Ilma on sakeanaan jännitystä ja itkukin saattaa muksuilta tirahtaa. Kun se äiti nyt vaan ei heräisi ja tulisi keittiöön!
Vihdoin se tarjotin täynnä herkkuja, kannetaan "yllättyneelle" ja "juuri heränneelle" äidille. Valkovuokkoja on käyty metsästä hakemassa. Äidille ojennetaan hellyyttävä, päiväkodissa tai koulussa arkarreltu lahja tai kortti. Lapsen jännitys on kova; pitääkö äiti siitä? Ja äitihän pitää, oli se sitten minkälainen tahansa! Äidin täytyy myös näytellä nauttivansa siitä, että aamiaisen syöminen vuoteessa on ihaninta ikinä. Vaikka todellisuudessahan se on kaikkein kamalin paikka maailmassa aamupalaa nauttia!

Näin hienon itsetehdyn rintakorun olen joskus saanut! <3

Itselläni kun ei ole kuin yksi lapsi, joka on ollut hyvin aamu-uninen, en ole ihan joka äitienpäivä kahvia sänkyyn saanut. Eikä ole yhtään haitannut! Mutta olen minäkin joskus päässyt nauttimaan siitä, että sen itsetehdyn lahjan kanssa on tultu herättämään!
Tämä äitienpäivä on minulle taas hieman erilainen, tytär ei enään asu kotona. Hän ja vävy tulevat kyllä syömään ja kahville. Heillä vaan on monta paikkaa käytävänään tänään, anoppila ja vävyn molemmat mummulat. Minun ja Beiben äidit ovat jo edesmenneet.

Vuonna -96 sain ensimmäisen äitienpäivälahjan; Sysmän ristin!

Olen sitäkin miettinyt, että jos minusta joskus tulee mummu, haluan käydä sitten vuorostani tyttärelläni. Jotta hän saa sitten "nauttia" äitinä olemisestaan ihan rauhassa. Toivottavasti näin käy joskus.

Kevään ensimmäinen raparperipiirakka äitienpäiväkahville!

Beibe teki meille aamupalaa tänään. Hän kyllä sanoi, että vähän arkistahan tämä on, koska hän yleensä tekee meille aamupalan. En silti pidä sitä itsestäänselvyytenä, arvostan kovasti ja kyllä minäkin joskus ne leivät voitelen!
Koska ilmahan on jo aamusta aivan ihana, uloshan aamupalaa piti mennä nauttimaan. Ulkona minua odotti lahja! Beibe oli ostanut minulle Huvimaja-kirsikkapuun. Olinkin sellaisen hankkimisesta puhunut. Tosin Beibe oli ostanut puun jo ennenkuin asiasta hänelle puhuin. Ja piilotellut puuta metsässä! Kyllä me naurettiin aamulla, kun ajateltiin, että joku sen olisi sieltä löytänyt!

Minun äitienpäivälook ja Huvimaja!

Minun yksi kuolemansynneistänihän on se, että olen tosi perso lahjoille. En silti vedä palkokasvia sieraimeen, vaikken mitään saisikaan. Se, että minulla on hyvä suhde läheisiini, on paljon lahjoja tärkeämpää!
Mutta olen kyllä tehnyt kauppareissulla selväksi mitä haluaisin. Tyttäreni tokaisikin minulle erään liikkeen puutarhaosastolla, että: "Yritä nyt muistaa, että äitienpäivä on vaan kerran vuodessa!" .  Täytyy vaan yrittää elää mahdollisimman pitkään. Ja onneksi minulla on nimpparitkin kesällä! Heh heh!

Monta näistä alppiruusuista olen saanut Beibeltä ja tyttäreltä!

Isäni auto ei mennyt katsastuksesta läpi. Jarrukengät olivat ihan loppu. Beibe lupasi ne vaihtaa ja pyysinkin isää tulemaan äitienpäivänä syömään. Voitaisiin samalla ne jarrut hoitaa kuntoon. Isäni mielestä se ei olisi soveliasta, rempata hänen autoaan äitienpäivänä. Kysyin Beibeltä, että oltaisiinko minua viemässä johonkin. Ei kuulemma oltu, joten ilmoitin isälleni, etten aio istua koko päivää juhlittavana, vaan tehdä pihahommia sellaista. Että ihan hyvin voidaan ne jarrutkin hoitaa, vaikka onkin äitienpäivä!

Sillä ei ole väliä, kuka ne ruuat tekee. Yhdessäolo vain on tärkeää!

Täytyy muistaa, ettei tämä päivä ole kaikille juhlapäivä. Lapsettomuudesta kärsiville, tämä voi olla vuoden pahin päivä. Joillakin saattaa olla niin kipeä äitisuhde, että päivä ahdistaa ja muistuttaa vain ikävistä asioista. Vaikka äitiys on luonnollista, se ei ole itsestään selvyys. Eikä helppo asia!
Itseäni nuorena äitinä ahdisti painostus tehdä lapsia enemmän. Ainut asia, mistä anoppini kanssa oltiin erimieltä, oli lapsien lukumäärä.  Hänen mielestä lapsia pitäisi olla ainakin kaksi.

Joo-o, osittain samaa mieltä! Mutta minä yllätyin siitä, kuinka raskasta oli, kun perheessä on kaksi vuorotöitä tekevää vanhempaa ja lähes kaksi vuotta yönsä itkevä lapsi. Beibe sanoikin niihin aikoihin, että jos lisää lapsia haluat, tee ne jonkun muun kanssa! Sillä hetkellä en kyllä edes olisi halunnut. Kun töissä mahaani katseltiin ja kyseltiin, joko on tulossa lisää, vastasin heille mahani olevan ihan rehellistä läskiä!
Lapsena piirsin kuvan, missä oli omakotitalo,  pitkäkarvainen koira, farmariauto ja viisihenkinen perhe. Isä, äiti ja kolme poikaa. Ei mennyt ihan niin, mutta melkein! =D

Beibe siellä asentaa patolevyä kasvilavaan! <3

Tytärtäni katsoessani, tulee joskus mieleen, että olisihan noita voinut tehdä enemmänkin. Mutta ei se määrä korvaa laatua! Ja ei voi olla varma, olisinko edes saanut enempää lapsia. En tunne itseäni yhtään huonoksi äidiksi, vaikkei minulla ole isompaa lapsikatrasta.
Minua äitiys on varmasti muokannut jonkin verran tälläiseksi, mikä olen. En ole aivan varma, asuisinko näin maalla, jos minulla ei olisi lasta. Varmaan olisin matkustellut enemmän!
Nautin siitä, että lapseni on jo aikuinen ja itse olen vielä näinkin nuori. Monella ikäiselläni on vielä kouluikäisiä lapsia. Mutta minä olen nyt osuuteni hoitanut ja hyvä niin. Nyt on aika itselle, Beibelle ja kaikille ihanille hommille. Ei silti, ei äitiys ole minua elämästä estänyt!
 Tyttäreni kanssa minulla on loistava suhde. Vaikka en ole koskaan itseäni minään "Vuoden äitinä" pitänytkään, olen ehkä jotain tehnyt oikein!

Yksi opetuksistani on ollut: "Syödä pitää, että jaksaa!" =D

Näissä mietteissä haluan toivottaa aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää!