"Mennään hiljaa markkinoille, kun aamu sarastaa..."

keltavuokko

Me lähetään Beiben kanssa oikein ulkomaille. Viroon mennään ja siellä Rakvereen ja Turin kukkamarkkinoille. Tyttö tulee elukkavahdiksi, niin voidaan olla yksi yö ja pari päivää pois kotoa. Torstai-aamuna lähdetään aikaisin ja perjantaina tullaan takaisin. Saas nähä, miten reissusta selviän. Nimittäin hieman flunssaa pukkaa, niisk!

Viime vuonnahan olin ekaa kertaa Turin kukkamarkkinoilla ja ostinkin sieltä monet taimet. Ilokseni olen huomannut, että melkein kaikki on selvinnyt hengissä. Sinistä valkovuokkoa en löytänyt ja vaaleanpunakukkaista kieloa ei ole näkynyt. Tosin kielot eivät vielä kuki, enkä muista ihan tarkkaan, mihin sen istutin. Kuten en muista tarkkaan valkokukkaista pikkutalviota ja pikku kesäsydäntäkään. Perhana, pakko alkaa kirjaamaan istutusalueita.

valkokukkainen ukonhattu

Mutta monta muuta taimea olen jo bongannut! Kuten köynnösukonhatun ja valkoisen ukonhatun. Tumman lilan pikkutalvion, jota en edes muistanut ostaneeni, löysin nupullaan.

Tummanlila pikkutalvio

Samoin kirjavalehtinen kielo availee lehtiään. Keltavuokotkin muistin ostaneeni vasta ne nähtyäni. Voi minua laholatvaa! Mutta iloisia unohtamisiahan nämä onneksi ovat!

köynnösukonhattu

raitalehtinen kielo

Syksyllä kirosin kaikki puput alimpaan helvettiin, kun ne pompottelivat koko tontin ympäri ja nakersivat kaikki, mikä oli vähänkin jaloa. Silloin jäniksenperkeleet olivat nakertaneet Virosta ostamani, punalehtisen pähkinäpensaankin ihan karaksi. Vaikka muutamien metrien päässä kasvaa ihan tavis pähkinäpensaita, niihin ei hampaalla oltu koskettu. Vain tätä "jaloa" oli mukutettu.Tuhoista voit käydä lukemassa täältä.
No, olin ihan varma, että tuo punalehtinen ei talvesta, oksat kaluttuna selviä. Mutta väärässä oli! Hengissä se on ja pukkaa lehteä. Ihanaa!

Voi onnea! <3

Viime vuonna olin pidemmällä reissulla, kaksi yötä ja kolme päivää. Nyt ei jotenkin ollut jaksamista pitempää reissuun ja töistä on pirun vaikea saada vapaata arkena. Beibenkin sain houkuteltua paremmin mukaani lyhyemmälle reissulle. Viime vuotisista reissuista voit käydä lukemassa täältä
ja täältä
Juttuja onkin käyty jo jonkin verran lukemassa. Ilmeisesti on porukkaa kyseisille markkinoille lähdössä!

Vuosi sitten uhosin tekeväni erillisen ruokapostauksen, reissussa syömistä ruuista. Tekemättä kuitenkin jäi, kun oli niin paljon muutakin mielenkiintoista kirjoteltavaa.  Muistellaanpa nyt niitä syömisiä!

Marketissa oli ihana värisiä päärynöitä!

Ja banaaneja!

Markkinamansikka!

Vesikannu aamupalalta!

Hapukurkkuja kotiinviemisiksi!

Spa-hotellissa, missä punkattiin Rakveressa, oli kaksi ravintolaa. Molemmissa oli hyvät ruuat ja edulliset hinnat.

 Aamupala oli hulppea! Kauniisti esillä ja täynnä hyviä makuja. Toivottavasti on tänä vuonna samaa tasoa. Ihan vesi herahtaa kielelle, kun sitä muistelee!

Alacartessa, kolmen ruokalajin illallinen, huuhdottuna oluella ja parilla, maksoi viime vuonna noin 30 euroa. Tässä vähän hienommassa ravintelissa palvelu oli ensiluokkaista.
Söin alkupalaksi ilmakuivattua kinkkua ja melonia. Mukana oli myös tomaattisia, paahdettuja pieniä leipiä.
Pääruuaksi valitsin yllätyksekseni maissikanaa ja jotain risottoa se oli, en enään muista. Valintani oli outo, koska en IKINÄ syö broileria/kanaa ravintolassa. Saati sitten ulkomailla. Olisikohan tällä broilerkäsittelijan ammatilla jotain taikaa tähän asiaan... Broitsussa sinänsä mitään vikaa ole, se on vain niin arkista ruokaa, etten halua sitä "ulkona" syödä. Ja luotan niin vankasti suomalaisen broilerin puhtauteen, etten ole ulkomailla ihan varma, onko elintarvikelainsäädännöt ihan yhtä mallillaan.
Täytyy kuitenkin liputtaa maissikanalle! Se oli ehkä elämäni parhaiten kypsytetty kananrinta, kypsä, mutta silti mehevä. Kannatti joustaa periaatteistaan!
Jälkkäri olisi ollut kahden tai kolmenkin hengen; kolme palloa jäätelöä! Huh, hyvää oli ja riittävästi!

 

Toisessa, nuori miestarjoilija kohteli meitä tosi yrmeästi ja ylimielisesti. Hän jopa heitti leivät eteemme pöydälle. Kun hän huomasi, että otin kännykällä kuvan ruuastani, hänen käytöksensä muuttui ihan totaalisesti. Hän alkoi hymyilemään meille ja kävi useaan otteeseen kyselemässä miltä maistuu ja oliko kaikki hyvin. Kai hänelle iski sosiaalisen median pelko!
Söin friteeratut juustopallerot, savulohipastan ja jälkkäriksi creme bruleen ja kahvia. Hyvät oli "mämmit" tässäkin ravintelissa, vaikka palvelu oli aluksi nuivaa!

Nyt kun Beibe lähtee mukaani, aion viedä hänet kahville hotellia vastapäätä olevaan Pihlaka-kahvilaan, jos se vielä on siinä. Ja varmaan käymme syömässä jommassa kummassa hotellin ravintoloista. Ei yhdessä illassa paljoa ehdi, mutta jos sitä Tarvas-härkää kävisin moikkaamassa ja altaaseen pulahtaisin. Ja ajoissa nukkumaan, että on sitten markkinoilla kunnon tikissä! Siellähän on kaikkea syötävää myös. Viime vuonna "leikin hengelläni" ja salmonellaa uhmaten söin vielä sielläkin friteerattua kanaa. No, kotona sitten heitän sonnat purkkiin ja lähetän ne labraan tutkittavaksi. Näin se menee elintarviketyöläisellä, kun reissussa käy!

Ja laivallahan täytyy myös muistaa syödä ja juoda koko ajan!