sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Hääpäivän illallinen ravintola Heinätorissa!

Syömään menossa! <3


Meidän hääpäivä on 24. heinäkuuta. Tänä vuonna se osui sunnuntaille. Koska sille päivälle oli kummitytön rippijuhlat tiedossa, juhlistimme 12. hääpäiväämme jo lauantaina.
Yleensä meidän hääpäivän juhlinta käsittää hyvää ruokaa kotona. Joskus minä olen jotain tekemistäkin kehittänyt tärkeäksi päiväksi. Pari vuotta sitten kävimme sisävesiristeilyllä. Kerran vuokrasin meille kanootin pariksi tunniksi ja kävimme opettelemassa "inkkarilla" melontaa.
Tälle hääpäivälle en ollut panostanut mitenkään. Ajattelin, että käydään saunassa ja tehdään jotain hyvää ruokaa lauantaina. Ja mennään ajoissa nukkumaan, kun on se rippijuhliin meno.
Mutta Beibehän yllätti minut iloisesti! Minulla oli naistenviikolla nimpparit ja aamulla herätessäni, keittiön pöydällä oli onnittelukortti. Kortissa vinkattiin, että lahja löytyy ulkoa. Sain häneltä Pepi-päärynän, talvella edesmenneen tilalle.

Silmälaseja voi käyttää myös korttitelineenä! =D


Kortissa vihjattiin myös siitä, että lauantaiksi olisi Tampereella varattuna pöytä oikein ravintelista!
Silloin kun tyttäremme opiskeli Tampereella, ajoin usein häntä kouluun viedessäni Pyynikin torin vieressä olevan Heinäpuiston ohitse. Auton ikkunasta ihailin puistossa kasvavia koristeheinäistutuksia. Puhuin aina Beibelle, että haluaisin joskus käydä puistossa ja syömässä puiston ja Pyynikin torin välissä olevassa ravintola Heinätorissa.



Heinäpuisto ja vanhassa vaakahuoneen talossa sijaitseva ravintola, kunnioittavat Tampereen historiaa. Heinätori oli paikka, missä käytiin heinä- ja eläinkauppaa. Joskus ennen muinoin kaupungin keskustan puutalokorttelien aidatuilla sisäpihoilla, immeiset kasvattivat sikoja ja olipa heillä lehmiäkin. Hevosista nyt puhumattakaan. Olen joskus maininnutkin, että Finlaysonin Tallipihalla oli oikeasti hevostalli.  Nythän se on koko perheen tapahtuma- ja ostospaikka.
Minä kun olen syntynyt 70-luvun alussa, en muista kotieläimiä enään olleen. Hevosia lapsuudessani vielä Tampereen keskustassa joskus saattoi nähdä. Ja varsinkin laitakaupungilla. Minun lapsuudessani kissatkin vielä juoksentelivat vapaana kerrostalojen pihoissa!
Meillä oli klo 19 pöytävaraus ja olimme paikalla hyvissä ajoin. Käytiin ensin puiston heinäistutukset katsomassa. Pettymyksekseni tienviereinen iso istutusalue oli mulloksella. Jotain pientä siihen oli nurkkiin lätkäisty, mutta muuten oli paljaana.



Heinäpuisto  on Tampereen kaupungin rakennuttama ja pienen puiston laidalla on opastetaulu siellä kasvavista kasveista.
Puiston kivetykset olivat kierrätettyjä kaupungin muista puretuista kohteista. 



Heinien keskellä oli hauskasti penkki, johon olisi voinut vaikka istahtaa kuhertelemaan. Mutta ajattelimme mennä jo ravintolan terassille juomaan lasit kuohuvaa, ellei päytämme olisi vielä valmiina. Pöytä oli kuitenkin jo valmis, joten kohotimme maljan meille sitten ihan sisätiloissa. Skool!



Ravintolan Heinätorin menuu oli siinä mielessä hämmentävä, että olisin voinut syödä ihan kaikkea listalta. Valinnan vaikeus tuli eteen! Päädyin kuitenkin hieman tylsästi valmiiseen Heinätori-menuun, koska tarjoilija sai minut vakuutettua pääruokana olevan kukonrinnan aitoudesta. Minähän en broitsua fine dining-ravintolassa syö, enkä juuri muutenkaan ravintolassa!
Beibe lähti rönsyämään ja kokosi ruokansa ala carte-listalta. Huikeaa heittäytymistä!




Alkuruuat tulivatkin ripeästi. Minun kalalautaseni sisälsi keitetyn perunan, silliä, graavi siikaa ja jotain lohimoussea limpunsiivun päällä. Kalakokoelma oli täynnä makuja minun mieleeni. Ei nyt mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää!

Minun alkuruoka


Koska emme ehtineet juoda kuohareitamme ennen ruuan saapumista, joimme sitä ruokajuomana. Emme olisi ikinä uskoneet, kuinka hyvin kuohari toimi sillien ja muiden raakojen kalojen kanssa!
Beiben alkuruoka sisälsi savustettua punajuurta, kylmäsavulohta, perunan ja jotain sienisalaattia. Oli kuulemma ihan hyvää settiä sekin!

Beiben alkuruoka


Pääruuaksi minä otin tosiaan sitä kukorintaa. Kiinnosti kovasti, miten sitä hienossa ravintolassa osataan valmistaa. Totesin, että osasivathan he! Kukko maistui tosi miedolle yllätyksekseni. Odotin sen olevan riistaisempaa. Mutta se oli paistettu täydellisen mehevän mureaksi. No myöntää täytyy, että en ole varma, olisinko tiedostanut sen olevan jotain muuta kuin broitsua, jos en olisi tiennyt. Mutta olihan se nyt satakertaa mehevämpää kuin kamalat ja kuivat broilerin ohutfileet!

Kukonrintaam perunakakku ja olikohan bataattipuree ja vihanneksia.


Itse ravintoloitsija-isäntäkin oli paikalla. Koska ilta oli hiljainen, hänellä oli aikaa seurustella asiakkaiden kanssa. Hän kertoi kukonlihan tulevan Huittisten Vampulasta. Koska minä olen ikuinen epäilijä, kotona googletin. Ja kas, kyllä vain sieltä löytyy kukkokasvattamo. Jäi kysymättä, mistä Beiben syömän helmikanan liha ravintolaan tulee. En ole koskaan kuullut niitä olevan kuin harrastajilla.

Helmikanaa, vihanneksia, ohrattoa ja madeirakastiketta.

Vaikka oman annokseni lisukkeet olivat maittavia, ei ne silti vetäneet herkullisuudessaan vertoja Beiben annoksen ohratolle ja madeirakastikkeelle.
Ruokajuomaksi olimme valinneet Pyynikin käsityöläispanimon Heinätori-oluen. Se maistui kyllä erehdyttävästi samalta, kuin saman panimon tekemä Kangasalan juhlaolut. Sitä ostimme viime kesänä pullot. No ihan sama, hyvin se kuitenkin toimi ruuan kanssa!


Minulle oli jälkkäriksi creme brulee ja Beibelle mansikkapannacotta. Minulle iski hieman annoskateus, kun näin Beiben kauniin jälkiruuan.

Mansikkapannacotta


 Mutta ihan turhaa, creme brulee oli paras sellainen, minkä olen koskaan syönyt!
Joimme vielä hyvät kahvit jälkiruuan kera.

Creme brulee


Me pidimme ravintola Heinätorista, sen tunnelmasta ja ruuasta. Meistä oli hienoa, että ravintoloitsia kertoi rakennuksen ja sen ympäristön historiasta. Seinillä on myös vanhoja valokuvia Heinätorin ja Pyynikin urheilukentän tapahtumista.


Yläkuvassa on rusettiluistelutapahtuma.




Minä olen "joutunut" koko kouluaikani kiertämään Pyynikin urheilukentän eli Urtsun rataa. Talvella käytiin luistelemassa koulun kanssa siellä.
Mutta järjestettiinhän siellä mukavia rusettiluistelutapahtumia lapsuudessani. Kuuma ja makea mehu on jäänyt mieleen. Nykyihmiset ja varsinkin naiset, tuntevat Urtsun Likkojen Lenkin tapahtumapaikkana.

Nukenvaunujen työntökisat joskus muinoin! ='D
Ravintola Heinätorin hintataso ruuan suhteen oli edullinen. Tälläinen tavallinen duunarikin voi käydä siellä syömässä hienosti. Juomien hintataso sen sijaan yllätti meidät. Kuohuviinilasit maksoivat 11e/lasillinen ja olut 7e/pullo.
Jokatapauksessa voisimme mennä sinne syömään uudelleenkin, varsinkin näin kesäaikaan. Ravintolalla on nimittäin isohko, viihtyisän oloinen terassi.

Seinillä kasvoi reheviä köynnöksiä.

Vanhoihin tikkaisiin oli ripustettu lyhtyjä!

Ennen poislähtöämme, minä poikkesin naistenhuoneessa. Viehätyin niiden siisteydestä ja vanhoista ovista. Niissä oli sellaiset vanhan aikaiset lukotkin.


Ravintola Heinätorista jäi meille kertakaikkisen mukava fiilis. Pieni ja idyllinen ravintola, jossa saimme hyvää palvelua.

Varsinaisena hääpäivänä, lähdimme illalla vielä melomaan kanootilla. Siinä jos missä punnitaan parisuhteen toimivuutta.



Mutta hyvin ne melat kauhoivat tahtiin! Muutaman tunnin reissun jälkeen olimme tosi väsyneitä, mutta vielä sovussa ja onnellisesti naimisissa! ='D


16 kommenttia:

  1. Onnittelut hääpäivän johdosta näin jälkikäteen! ♥ Teidän hääpäivän vietto kuulosti kivalta ja kivaa kun kävitte tuolla lailla hienosti syömässä. Kivan oloinen paikka tuo ravintola ja aivan ihanat noi lyhdyt tuossa tikkaissa roikkumassa!

    Meillä oli kanssa just hääpäivä ja täytyy sanoa, että me vaan ajeltiin siellä täällä ja käytiin sitten yhdessä kämäsessä kahvilassa juomassa teet/kahvit... =D Mies sitten kilisytti sitä kupin kylkeä mun kanssa, että hyvää hääpäivää. =D No pääasia, että oli mukavaa olla yhdessä. ♥

    Mä muuten heti mietin, että miksi se Urtsu kuulosti niin tutulle... no mä oon joskus sata vuotta sitten ollu siellä Likkojen Lenkillä. Ehkä siitä sitten? Ellei sitten yleisesti ottaen urheilukenttiä sanota urtsuiksi..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Ja samoin teille! =D
      Kyllähän se yhdessäolo on ton hääpäivän vietossa tärkeintä. Mukava tapa muistella, miksi yleensäkkin ollaan yhdessä! Se on sitten ihan sama viettääkö sen kotona, hienossa ravintolassa vai kahvitellen kämäsessä kahvilassa! ='D

      Joo, se Likkojen Lenkki on tosiaan vietetty tuo Pyynikin urheilukentällä varmaan viimeiset sata vuotta, tai jotain. Joskus on kai ollut Ratinan stadionillakin, jos en väärin muista.
      Niin, mä en ole paljon muilla urheilukentillä "urheillut", joten en tiedä kutsutaanko urheilukenttiä yleisesti urtsuiksi.

      Poista
  2. Lämpimät ja myöhästyneet hääpäiväonnittelut Teille, paljon ihania vuosia lisää!

    Tuo Heinätori on houkutellut monta kertaa ohikulkiessa, joskus sinne varmaan menemmekin, kiitos esittelystä :D Pyynikin kenttä on tuttuakin tutumpi, ei niinkään koulun vaan harrastuksen kautta. Kangasalta lähdettiin 'Pynsän' kentälle luisteleen, harrastin silloin aktiivina pikaluistelua kuten useimmat kangasalalaiset lapset ja nuoret. Mukavia muistoja, tuon mehun muistan myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vaan, Saila! =)

      Poiketkaa ihmeessä ravintolaan ja tehkää omat johtopäätöksenne sen annista!

      No joo! Minä muistan kans ne pikaluisteluradat, kun niille ei saanut missään nimessä mennä tavisluistimilla. Ettei vaan radan jäähän tullut vahingossakaan mitään koloja. Meidän olisi aina tehnyt niin kovasti mennä niille pikaluisteluradoille ottamaan pikku kisaa. Mutta kun ei! =D

      Poista
  3. Ihana kuvaus!! Tykkään erityisesti tuosta lopusta.... =D
    Ja mieleen tulee: miksei meillä koskaan juhlisteta hääpäivää, nimipäiviä tms? Höh. Pitänee lanseerata uusi juhlapolitiikka tähän talouteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks, Vivi! =D

      No niin, siitä sitten suunnittelemaan vaan nimppari-, synttäri- tms. kahvituksia tai jotain pikku yllätyksiä. Se on ihan mukavaa vaikka kutsua joku ystävä, kun ottaa silleen rennosti ja paineettomasti. Monet vaivautuu olemaan ns. juhlakalu. Minä katson niin, että esim. synttärikahvit on hyvä syy kutsua läheisiä käymään.

      Poista
  4. Onnea vaan teille ja tuleville vuosille kippis!
    ihana idea tuo tikkaat ja lyhdyt. Olisko lyhdyt suhumaalattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitota vaan! Toivottavasti on vielä tulossa monta hyvä vuotta!

      Joo, minä pidin tuosta lyhtyasetelmasti kovasti. Saattoivat ollakkin maalattu suhulla! ='D

      Poista
  5. Myöhästyneet onnittelut!

    Meillä puolisko ei edes muista koko päivää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!

      Sinun pitää Sussi ite järkätä jotain kivaa teidän tärkeäksi päiväksi!

      Poista
  6. Voi kyyhkyläiset teitä, parhaat onnittelut näin jälkijunassa <3
    Herkulliselta vaikuttava ravintola.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ku-kuu-ku-kuu! Vai miten se kyyhky sanoikaan... ='D

      Oli mukava paikka tuo Heinätori!

      Poista
  7. Onnea, oli oikein ihana postaus :)
    Miten lie tuo Heinäpuistokin jäänyt huomaamatta, täytyy käydä joskus katsomassa. Niinkuin tuokin Heinätori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie! =D

      Kuule, monta kivaa asiaa ja paikkaa kyllä jää monesti huomaamatta. Sitä vaan ajelee ja tuijottaa eteensä! =')

      Poista
  8. Onnittelut. Kiva postaus ja kuvat.

    VastaaPoista