Arkikuvia 39/52

VIIKKO 39

Syksy ja pimenevät illat ovat tuoneet Leppämäkeläisten elämään "harrastuksia". Tämä tarkoittaa Beibellä mettällä käyntiä ja minulla satunnaisia jumppia.

Beiben metsästysharrastus painottuu vähän niin kuin pakonsanelemana viikonlopuille. Minäkin joskus lähden hänen mukanaan istumaan kannon nokkaan, nuotiolle makkaraa paistamaan tai sieniä ja marjoja keräämään. Jännittävää seurata ja kuunnella, miten pötkylä-Mauri hakee ja ajaa jänistä.
Vaikka Beiben harrastus painottuukin viikonlopuille, se ei ole kellosta riippuvainen. Tosin ennen valoisaa pitää olla mettässä. Ja sehän on meikäläiselle myrkkyä, koska haluan viikonloppuisin nukkua ilman kellon herätystä, jos se vain on mahdollista.
Minä en halua ottaa viikonlopuille mitään sellaista säännöllistä harrastusta, mihin tarvitsee lähteä jollain tietyllä kellon ajalla. Oikeastaan en halua ottaa mitään säännöllistä viikonlopuille.
Joten.. minä yritän käydä syys- ja talviaikoihin joissain jumpissa ja vastaavissa viikolla. Sekin tuottaa järjestelyjä ja kiirettä, koska on noi elukat ja nekin hoitaa pitää. Mutta koska illat ovat jo pimeitä, voi vaikka käydä jumpassa, kun ulkona ei nää mitään tehdä.

Tänä syksynä onkin mukavaa, kun tossa meidän kylän seurakuntatalolla on paikallinen urheiluseura Kuhmalahden Kisa 
 , on järjestänyt sellaista toimintaa, että meikäkin voi siihen osallistua. Tarkoitan tällä, että muutakin kuin sählyä, kahvakuulailua, taekwondoa ja lentopalloa. Minulla on kuitenkin sen verran nivelvaivoja, käsikipuja sun muita, että edellä mainitut  lajit tuottavat enemmän kipuja kuin hyvää oloa.
Viikko takaperin alkoi kehonhuoltokurssi Kisan toimesta. Minulla meni eka kerta ohi, koska en ole heidän jäsen, enkä kuulu Faceen ja jostain syystä heidän nettisivutkaan eivät toimineet sillä hetkellä, kun sieltä tietoa etsin. Kiitos kamulleni, joka sanoi kurssille menevänsä ja minäkin sitten sinne löysin.

"Kyllä!"

Kurssilla on monta kymmentä osallistujaa, joten tarvetta tälläiselle on. Ja kyllä on meikäläisenkin kropalle, vaikka aikas säännöllisesti venyttelenkin. Kuitenkin ammattilaisen ohjeilla, hengitykset mukaan ottaen, nii voi että tekee gutaa kropalle.

Toinen jumppa, mikä alkoi mennä viikolla, on Lavis tossa naapuripitäjässä Eräjärvellä. Lavatanssijumpassa kävin viime syksynä ja keväällä. Kesällä lavisjumppia järjestettiin myös, mutta oikea polveni kipeytyi niin, että kesälavikset täytyi jättää kesken.
Nyt sitten kokeillaan taas tanssahdella, koska mä niin tykkään siitä. Polveen toiseen polveen alkoi heti pistämään ja se sitä jatkui monta päivää. Mutta ei mitään normaalia kummempaa.

Joten jumppaillaan nyt pari kertaa viikossa ja vähän eräilyä siihen lisäksi. Eiköhän nämä riitä näiden kotihommien lisäksi!