Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Viikkonäkymiä 22/52, taimiostoksilla Rekolan biodynaamisella tilalla, suursukeltajien illallinen ja muita kastelureissun luontokokemuksia.


Alkaa nurmikot muuttumaan vihreistä ruskeiksi!

Ristus, kun on kuuma! Ihan liian kuumaa millekkään pihahommille. Mutta silti niitä on tehty viikonlopun aikan ihan hulluna. Nahka on tirissyt ja hiki virrannut, kun kasvimaita ja kukkapenkkejä on täytynyt kastella. Tuntuu, että maa on niin kuivaa, että vesi menee siitä vaan läpi. Tai vaihtoehtoisesti maan pinta on niin kovaa kuivuudesta, että vesi vaan valuu sen pinnalta pois.


Pari vuotta vanha koristeomppu 'Musta Rudolf' kukkii aitan kulmalla.


Sunnuntai 3.6.2018 klo 9.00, aurinkoista, tuulista ja +16 astetta

Onneksi on ollut tuulista, muuten ulkona olo olisi ollut lähes mahdotonta, niin kuumuuden kuin verenimiöiden takia. Hyttysten, jotka muuten ovat todella agressiivisia, lisäksi on paarmat tulleet. Kiva!
Sadetta luvattiin perjantaiksi ja kun kävimme aamulla Tampereella, muutama hassu pisara tuli auton tuulilasiin. Kuhmalahdella ei satanut pisaraakaan, vaikka Pälkäneeltä päin tuli koko illan tummia pilviä. Mutta kait nuo mäet ja harjut sadepilvet hajoittivat.
Naapurin pellolla on nähty pieniä trombeja , mutta sadetta nekään eivät tuoneet tullessaan. Ei auta kuin kärvistellä.

Jos edellisiä vuosia on uskominen, kesä varmaan jatkuu tälläisenä loppuun asti. Ainakin viime vuodet ovat olleet sellaisia, että se säätila, mikä on ollut vallitseva alusta alkaen, on sitten ollut vallitseva loppuun asti.
Näin on ollut sateisina kesinä, mutta myös niinä kesinä kun kuivuus on vaivannut. Muistamme yhdenkin vuoden, kun meillä oli vain omat kaivot ja ne kuivuivat syyskuussa. Seuraavan kerran hanasta tuli vettä pääsiäisenä.

Oli miten oli, sadetta ja viileämpää keliä ainakin täällä kaivattaisiin. Olemmeko sitten niitä tyypillisiä suomalaisia, jotka aina valittavat!


Sain keittiökamultani Terhiltä vinkin heillä päin olevasta taimimyynnistä. Hänen kotikylässään on Rekolan biodynaaminen tila ja sieltä saisi ostettua suoraan taimia ensimäistä kertaa.


Tila oli joskus mukana Heikki Ahopellon luotsaamassa telkkuohjelmassa ja tiesin kyllä sen olemassaolosta, mutta tarkka sijainti ei ollut tiedossa. Oltiinhan me tilan ohi ajettu monta kertaa, mutta tienhaara oli niin huomaamaton, että ohi olisin ajanut nytkin ilman gepsiä ja tienviittaa.

Tilan pihapiiri oli tosi kaunis ja sellainen vanhanaikainen. Minua tultiin heti vastaan ja tiedusteltiin, olinko lehmiä nähnyt. Nuorkarja oli päästetty ensi kertaa laitumelle ja nehän olivat lähteneet täyttä laukkaa. Huoli oli, että olivatko pysyneet langoissa. No, minua eivät olleet vastaan tulleet, joten olivat varmaan laitumella vieläkin.
Tässä jutustelun lomassa jäi sitten tilan pihapiiri kuvaamatta. Mutta sellaista hyvin luonnonmukaista tilalla oli, eikä ollenkaan tehotuontanto tilan näköistä.

Ihania kaalintaimia! <3

Minä en juurikaan enään taimia tarvinnut, mutta silti oli pakko ostaa yrttejä, muutamia tomaatteja ja ostimpa pari okan taimea, mitä tilalla kasvatetaan.
Sain hyviä neuvoja ja oli tosi mukavaa käydä tilalla. Koin itseni tosi tervetulleeksi ja nuorkarjakin tuli vielä moikkaamaan, kun olin lähdössä.



Rekolan tilalla kasvatetaan taimia ja tuotteita asiakkaille ja siellä järjestetään kaikenlaista toimintaa. Käykäähän tutustumassa nettisivujen kautta tilaan.



Kaikki myytävät taimet olivat luomulaatuisia ja ainakin ostamieni basilikojen tuoksu oli niin huumaava, että tyttärenikin ihmetteli niiden voimakasta tuoksua, kun hänelle pari taimea vein.

Tulkkuja tyttärelle, basilikaa...

... ja pari pensastomaattia!

Illalla kasvimaata kastellessani pääsin taas todistamaan rankkaa näytelmää lammella. Kaksi suursukeltajaa söivät illalliseksi sammakkoa.




Kuvat ovat valitettavasti epäselviä kännyllä otettuja, mutta kyllä niistä selvän tapahtumista saa. Viime vuonna pääsin todistamaan ihan samanlaista juttua heinäkuussa. Siitä voit käydä lukemassa täältä .
Tulikin mieleen, että onko kesä tosiaan kuukauden edellä. Sama sammakonsyöntibakkanaali, mutta reilun kuukauden aiemmin.



Toisaalta karmivaakin katseltavaa ja toivoinkin, että sukeltajat olisivat löytäneet sammakon kuolleena. Jotenkin vain niiden elämää lammella seuranneena, voin kyllä kuvitella niiden ihan pystyvän pienen sammakon tappamaankin.

Mutta oli jotenkin huvittavaakin, kun toinen sukeltaja vei sammakonraadon syvyyksiin ja toinen ihan raivokkaasti etsi sitä pinnalta. Se sukelteli, nousi pintaan ja ui niin vimmatusti ympäriinsä, muttei enään sammakkoa löytänyt. En tiedä mihin sukeltaja raadon vei, mutta ei se enään pintaankaan sen kanssa noussut, vaikka pitkän tovin tapahtumia seurasin.

No, jatkoin kastelua ja huomasin kastelukannun vieressä katkaravun näköisen otuksen. Lähempi tarkastelu osoitti sen olevan sudenkorennon toukka, joka oli alkanut kuoriutumaan.



Ilmeisesti se oli noussut lammesta kasteluveden mukana. En tiedä miksi se oli alkanut kuoriutumaan. Ehkä juurikin sen vuoksi, että oli kuivalle maalle joutunut. Vai onko niidenkin muodonmuutos kuukautta aikaisemmassa.

Leppämäessä on aikasmoinen lintujenpesintä meneillää. Räksänpoikaset ovat lähteneet jo pesistään ja niitä pompottelee pitkin pihoja.
Joka päivä saa todistaa tapahtumia, missä joku petolintu yrittää syödä jonkin pikkulintujen poikasia. Tikkojen pönttötuhoja ollaan ehkäisty lisäämällä lentoaukkoihin vahvistuksia ja vähän ollaan niiden ryöstöpuuhia lempeästi häirittykin.

Mutta melkein joka päivä pihasta löytyy kuolleita linnunpoikasia. Toisaalta se on aikas surullistakin, mutta jotenkin tälläiset näyt pitävät ainakin meikäläisen maan pinnalla, enkä ala inhimillistämään niin herkästi tätä maailman menoa.
Silti joka kerta hätkähdän, kun kuolleen linnunpoikasen maasta löydän. Tuuli niitä heittelee pesistään ja joskus näkee, kuinka niitä tippuu variksen tai muun linnun nokasta emojen pesänhäiritsijää jahdatessa.

Tämä reppana löytyi marsujen ulkohäkin vierestä.

Ihana luonto, mutta välillä vähän kamalakin!

2 kommenttia:

  1. Enpä ole minäkään ollut tietoinen, että Rekolassa on taimiakin kaupan. Joskus vuosia sitten tuli telkkarista ohjelmasarja heidän biodynaamisesta viljelystään ja lannoitteiden teosta, se oli mielenkiintoista katseltavaa. Poikkesin siellä teidän kulmilla lauantaina, samalla olisi siellä Rekolassa poiketa vaikka auto oli täynnä kukantaimia, ihan vain pistäydyin Nihtilässä ja Honkasen tarhoilla...kavalia paikkoja :D.

    On se luonto välillä kamalakin, vaikka useimmiten ihana. Paarmat tosiaan ovat tulleet, onneksi tuuli on häätänyt suurimman osan hyttysistä. Meillä satoi perjantaina viitisen minuuttia, juuri sillain somasti, että auto on kellantäplikäs, siitepölyä on ihan kauhean paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en tiennyt minäkään! Ilmeisesti Facessa ilmoittelivat, mutta kun meikä ei sinne kuulu. Mutta onneksi sain tuon ilmoituksen työkaveriltani, niin ei mennyt ohi. Sanoivat kyllä, että varmasti ensi keväänäkin pitävät samanlaisia taimimyyntejä.

      Oi että, kyllä nuo taimistot ovat ihan ansoja puutarhaimmeisille! Positiivisessa mielessä tietysti! En ole Honkasella uskaltanut käydä, kun on niin paljon kaikkea odottamassa istuttamista. Beibe on minua varoitellut hankkimasta lisää yhtään mitään, ennenkuin edelliset ovat maassa! ='D

      Me oltiin perjantaina Tampereen reissussa ja matkalla satoi sen verran, että pyyhkijät pyyhkäisivät pari kertaa tuulilasia. Juurikin siitä huomasin heti, ettei kotona ollut tullut pisaraakaan, kun toinen auto ei ollut täplikäs. No, huomiseksi lupasi taas sadetta. En usko, ennenkuin näen!

      Poista