Operaatio RODO ja oppia ikä kaikki!

Viikon loppuna kaveripariskunta, joka asuu tossa puolen kilsan päässä, kyseli, ottaisimmeko pari alppiruusua heidän pihastaan. Heillä oli aikomus rakentaa puuliiteri ja rodot olivat juuri siinä tulevan liiterin paikalla. Ja heille kuitenkin jäisi muutama iso rodo pihaan, vaikka näistä luopuisivatkin. Rodot olivat aika isoja ja kasvoivat silleen maata myöten. Operaatio saattoi olla haastava, mutta lupasimme yrittää.
Hain kaupasta oikein havu- ja rodomultaa ja Beibe olikin tänään kaivanut kuopat valmiiksi. Massikka käyntiin, peräkauha kiinni ja lapiot sinne. Beibe hyppäsi rattiin ja minä pyörän selkään. Operaatio RODO alkakoon!
Alpiruusuissahan on aikas pienet juuret, joten ei ihan hirveästi tarvinnut kaivaa, että saatiin kasvit ylös maasta. Se olikin sitten eri juttu, miten ne saataisiin peräkauhaan. Tunnetustihan me molemmat ollaan hieman selkänikamavaivaisia, joten varovaisuus on aina paikallaan tälläisissä hommissa. Ettei, niin sanotusti, tyrät rytky!
Beibe on aina niin kekseliäs ja tälläkin kertaa hän oli ottanut kuormaliinan mukaan, jolla saatiin vedettyä kasvit traktorin kyytiin. Mahtavaa!

"Kuuleeko Kuokka? Täällä Lapio"

"Puska on liikkeellä. Toistan: Puska on liikkeellä!"

Hups! Pyörällä ajaessa on hiukka vaikea kuvata!

Kasvit pysyivät kiltisti kyydissä kotipihaan ja Beibe peruutti Massikan meidän "metsäpuutarhan" laitaan. Kottikärryt peräkauhan alle ja hopsista keikkaa, kasvi kärryihin. Toinen oli sen verran kevyt, että jaksettiin kaksin se nostaa kuoppaan. Mutta toisen kanssa oli taas selkänikamat kovilla. Se vähän hanttiin laittoi, vaikka sanoin sille, että sen parasta tässä ajatellaan. Lopulta se uskoi ja solahti kuoppaan.

Uutta multaa ja vettä kehiin ja alppiruusut näyttivät siltä, että ovat olleet aina siinä, mihin ne nyt istutettiin. Ihanaa! Toivottavasti kaunottaret kotiutuvat ja viihtyvät Leppämäessä!

Tervetuloa ja pitkää ikää!

Kasvilavassakin on kasvua. Olen laittanut sinne retiisin-, nauriin-, kyssäkaalin- ja kevätsipulin siemeniä kasvamaan. Olen kysellyt alan ammattilaisilta, monessa eri tilanteessa, miten saan onnistumaan, esim. nauriin. Kirpat vetävät yleensä naamaansa pikku sirkkalehdet, heti kun ne maasta yrittävät ponnistaa. Aina olen saanut ympäri pyöreitä vastauksia. Koita tuhkan käyttöä, kastele tarpeeksi tai peitä harsolla. Kaikkea olen kokeilllut ja turhaan. Tänä keväänä keksin ihan itse keinon: Tarpeeksi aikaisin kylvämisen. Niin yksinkertaista se on, eikä kukaan ole minulle sitä kertonut! Ovat varmaan pelänneet, että alan kasvattamaan niitä ihan tosissaan ja vien heiltä leivän(nauriin) pöydästä. Tai sitten hekään eivät ole tienneet....

 Olen aina ennen kylvänyt nauriin ja muut kaalin sukuiset, vasta kesäkuun puolella. Nyt kylvin pari viikkoa sitten. Ja kirpan kirppaa en ole nähnyt! Hän, joka ei tunnista tätä kirottua elukkaa, voi käydä tutustumassa täällä.

Hei! Tsiikatkaa näitä retiisin taimia! Ei näy reikiä lehdissä, ei!

Olen niin ylpeä itsestäni, että olen ollut sinnikäs. Eipä mennyt, pauttia rallaa, kuin kakskyt vuotta, että tuli onnistumista tällä saralla. Enkä edes pidä retiiseistä! Pakko kai alkaa pitämään....