Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 16. heinäkuuta 2015

Leporannan Taidekeskus. Esittävää taidetta kauniissa ympäristössä.



Lauantainen taidekatselmus jatkui Leporannan Taidekeskukseen Oriveden Länkipohjaan. Se on ollut joka kesäinen käyntikohde. Pidämme kovasti siitä, että siellä on aina ollut esittävää taidetta.


Paikan omistaja, Vilho Juusela, ei ole itse tänä vuonna koonnut näyttelyä. Tämän vuoden näyttelyn teemana on olohuone ja näyttelyvastaavana toimii Jaana Pärssinen. Leporannassa on järjestetty kesänäyttelyitä yhtä kauan, kuin minä olen elänyt. Eli 44. on menossa. Pääsymaksu 5/e/nenu.


Vilho Juuselan hopeakoruja

Leporantaan on aikanaan siirretty vanhoja rakennuksia, joissa näyttelytilat ovat. Ja paikkahan on ihan järven rannalla. Uintimahdollisuus. Ja kahvio, tietysti!




Purnun nykytaiteen ja mustavalkoisen graafisuuden jälkeen, minua ilahdutti Leporannassa olevien teosten värikkyys.
Yksi tämän hetken lemppari taiteilioista, Elina Kujansuu, oli hyvin edustettuna. Hänen töihin tutustuin viime kesänä Taidepappilassa. Hänen luonto- ja lehmäaiheiset taulut ovat ihania. Harmi vaan, että niidenkin hinnat ovat kuuluisuuden myötä nousseet. Mutta jos joskus saisi hankittua, vaikka ihan pienen!




Taulujen lisäksi esillä oli savitöitä, keramiikkaa ja pronssiveistoksia. Isännän, Vilho Juuselan, hopeakoruja oli vitriineissä.


Kahvia, punajuurta ja karkkipaperia oli käytetty tämän työn tekemisessä.

Vaikka pidin kovasti näyttelyn annista, silti jäin kaipaamaan jotain. Tapananihan on aina kuitenkin vähän valittaa ja olla kriittinen. Ehkä pieni tyytymättömyys johtui siitä, että on tullut käytyä paikassa niin monena vuotena. Itse isännän kokoamat näyttelyt ovat olleet huiman paljon runsaampia ja isoa piha aluetta on ollut hyödynnetty paremmin. On ollut moottorisahaveistoksia ja paljon muuta. Nyt ei ollut mitään!
Beiben mielestä näyttely ei kunnioittanut tarpeeksi Leporannan, esittävän taiteen lakia. Minulle tämä kyllä oli ihan tarpeeksi esittävää.





Mutta hyvä mieli jäi, ensi kesänä uudelleen. Ja matka jatkuu tulevana viikon loppuna. Miten minusta tuntuu siltä, että blogi uhkaa muuttua hetkellisesti taideblogiksi. :) Koittakaa kestää, kesä ja tapahtumat loppuvat kohta ja sitten pyöritään taas vaan omissa nurkissa!




8 kommenttia:

  1. Huima retki taas ja oletpa upean lehmätaulunkin bongannut <3

    VastaaPoista
  2. Tämähän on matkailua ihan parhaimmillaan... sohvalta käsin ;) eli ei haittaa tämä välitaiteellisuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, hyvä ettei haittaa! Lisää tulee sitten...

      Poista
  3. Tuo paikkahan vaikuttaa kovin viehättävältä. En ole kuullutkaan tuosta ennen.Kaunis on tuo lintutaulu sekä jotain mielenkiintoista tuossa traktorissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käymisen arvoinen paikka. Hyvää, mutkaista asfalttitietä ajella, vaikkapa moottoripyörällä! :)

      Poista