"Korppikotkan" tipuja!

Tästä pitäisi tulla kaunis kana tai komea kukko!

Konehaudotut orington tiput ovat kasvaneet kovasti. Ne ovat nyt parikuisia ja todella RUMIA!

Rumuutensa lisäksi, ne ovat tosi vikkelä liikkeisiä. Ihan mahdottomia kuvattavia!

Tipuja on 8 jubilee oringtonia ja yksi buff värinen. Buff on jotenkin paljon kehittyneempi sulistaan, kuin muut tiput, ja se vaikuttaisi kanalta. Jubileista en osaa kyllä sanoa juuta enkä jaata, kumpia ovat. Kaikki ihan yhtä räjähtäneen näköisiä!

Paikka!

Ei meinaa tiput pysyä paikoillaan!

Kummityttö, Nea, yritti kuvata tipuja. Houkuteltiin niitä leivän paloilla, mutta ei ne oikein olleet yhteistyö haluisia.

Mamman perässä

Leipä maistuu

Tiput eivät ole ihan käsikesyjä, mutta tulevat kyllä kutsusta ja seuraavat perässä. Kuvista näkeekin hyvin, kuinka eri näköinen tuo buff orppitipu on, kuin "sisaruksensa". Melkein luulisi sitä muiden emoksi.

Huomatkaa suojeleva siipi!

Helmiina-kana hautoi 5 buffitipua. Samanlaisesta värityksestä johtuen, luulisi tipujen olevan oikeasti sen munista.

Vasemmalla Helmiina ja kuukauden ikäinen tipu. Oikealla 2 kuukauden ikäinen tipu.

Helmiinan tiput ovat kuukauden ikäisiä ja oikein rohkeita pikku otuksia. Helmiina on oikein hyvä kanaemo. Se on opettanut jälkikasvuaan etsimään ruokaa, menemään orsille yöksi jne. Se myöskin yrittää ohjeistaa tipuja, ettei ihmisten kanssa saa olla liian hyvää pataa. Mutta nämä ovatkin tosi uteliaita ja rohkeita ja juoksevat aina minua vastaan, äitinsä motkotuksesta piittaamatta. Yleensä ei kyllä näin ole, tiput seuraavat emoaan, eikä toistepäin!

Hehku ihmettelee tipuja!

Olen pitänyt vielä Helmiinan tipuineen ja konehaudotut tiput, eristettynä muista kanoista ja Bull-kukosta. En ole halunnut ottaa riskiä, että ne nokkisivat, vaivalla kasvatetut, tiput hengiltä. Ulkona on ollut hyvä antaa tutustua, koska siellä on tilaa väistää. Huoli Bullin suhtautumisesta agressiivisesti jälkeläisiinsä ja muihin tipuihin, taitaa olla turhaa.

Ylpeä isukki!

Ylpeän oloisena, se seisoi pihassa ja antoi tipusten nyppiä sen höyheniä ja mennä mahan alle. Se tutkiskeli tosi kiinnostuneena niitä ja lyöttäytyi heti Helmiinan kylkeen. Saattoikin ne kanalaan. Mutta parempi kattoo, kun katua ja aioin pitää vielä jonkin aikaa nuorison erillään. Talvi ja Kananen eivät ole ennen olleet nuorikoille agreja, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja Fattnes tytöistä ei ole vielä kokemusta.

Peto liikkeellä!

Lisää tipuja ei sitten olekaan tulossa. Siitosmunat, mitkä tilasin ja laitoin toisen orpikanan alle, menivät kaikki rikki haudonnassa. Kana survoi ne liikkuessaan. Samalaisia ongelmia minulla oli jätti-kotchien kanssa aikanaa. Jättirodut ovat niin raskaita. Siksi olenkin haudottanut niiden munia näillä kääpiökanoilla. Ne ovat hyviä hautomaan ja loistavia hoitamaan tipunsa.
Mutta eiköhän näitä tässä olekin ihan tarpeeksi. Toivottavasti suurin osa olisi kanoja. Niitähän aina toivotaan!