maanantai 6. heinäkuuta 2015

"Korppikotkan" tipuja!

Tästä pitäisi tulla kaunis kana tai komea kukko!

Konehaudotut orington tiput ovat kasvaneet kovasti. Ne ovat nyt parikuisia ja todella RUMIA!


Rumuutensa lisäksi, ne ovat tosi vikkelä liikkeisiä. Ihan mahdottomia kuvattavia!



Tipuja on 8 jubilee oringtonia ja yksi buff värinen. Buff on jotenkin paljon kehittyneempi sulistaan, kuin muut tiput, ja se vaikuttaisi kanalta. Jubileista en osaa kyllä sanoa juuta enkä jaata, kumpia ovat. Kaikki ihan yhtä räjähtäneen näköisiä!

Paikka!

Ei meinaa tiput pysyä paikoillaan!

Kummityttö, Nea, yritti kuvata tipuja. Houkuteltiin niitä leivän paloilla, mutta ei ne oikein olleet yhteistyö haluisia.

Mamman perässä

Leipä maistuu

Tiput eivät ole ihan käsikesyjä, mutta tulevat kyllä kutsusta ja seuraavat perässä. Kuvista näkeekin hyvin, kuinka eri näköinen tuo buff orppitipu on, kuin "sisaruksensa". Melkein luulisi sitä muiden emoksi.
Huomatkaa suojeleva siipi!

Helmiina-kana hautoi 5 buffitipua. Samanlaisesta värityksestä johtuen, luulisi tipujen olevan oikeasti sen munista.

Vasemmalla Helmiina ja kuukauden ikäinen tipu. Oikealla 2 kuukauden ikäinen tipu.

Helmiinan tiput ovat kuukauden ikäisiä ja oikein rohkeita pikku otuksia. Helmiina on oikein hyvä kanaemo. Se on opettanut jälkikasvuaan etsimään ruokaa, menemään orsille yöksi jne. Se myöskin yrittää ohjeistaa tipuja, ettei ihmisten kanssa saa olla liian hyvää pataa. Mutta nämä ovatkin tosi uteliaita ja rohkeita ja juoksevat aina minua vastaan, äitinsä motkotuksesta piittaamatta. Yleensä ei kyllä näin ole, tiput seuraavat emoaan, eikä toistepäin!


Hehku ihmettelee tipuja!

Olen pitänyt vielä Helmiinan tipuineen ja konehaudotut tiput, eristettynä muista kanoista ja Bull-kukosta. En ole halunnut ottaa riskiä, että ne nokkisivat, vaivalla kasvatetut, tiput hengiltä. Ulkona on ollut hyvä antaa tutustua, koska siellä on tilaa väistää. Huoli Bullin suhtautumisesta agressiivisesti jälkeläisiinsä ja muihin tipuihin, taitaa olla turhaa.

Ylpeä isukki!





Ylpeän oloisena, se seisoi pihassa ja antoi tipusten nyppiä sen höyheniä ja mennä mahan alle. Se tutkiskeli tosi kiinnostuneena niitä ja lyöttäytyi heti Helmiinan kylkeen. Saattoikin ne kanalaan. Mutta parempi kattoo, kun katua ja aioin pitää vielä jonkin aikaa nuorison erillään. Talvi ja Kananen eivät ole ennen olleet nuorikoille agreja, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja Fattnes tytöistä ei ole vielä kokemusta.

Peto liikkeellä!

Lisää tipuja ei sitten olekaan tulossa. Siitosmunat, mitkä tilasin ja laitoin toisen orpikanan alle, menivät kaikki rikki haudonnassa. Kana survoi ne liikkuessaan. Samalaisia ongelmia minulla oli jätti-kotchien kanssa aikanaa. Jättirodut ovat niin raskaita. Siksi olenkin haudottanut niiden munia näillä kääpiökanoilla. Ne ovat hyviä hautomaan ja loistavia hoitamaan tipunsa.
Mutta eiköhän näitä tässä olekin ihan tarpeeksi. Toivottavasti suurin osa olisi kanoja. Niitähän aina toivotaan!

11 kommenttia:

  1. Onpas teillä tipuja! ♥
    Haha, meillä on vain kaksi!

    Kanoja teillä siellä näyttäisi olevan seassa aika kivasti :) Tosin en ole niin perehtynyt noihin rotuihin. Meillä kuoriutuu noita alhoristeytyksiä ja niistä on oppinut näkemään sukupuolet jo heti päivän ikäisinä. Sitten kun ikää on muutama päivä, sukupuolia ei enää näe, kunnes ne ovat taas muutaman viikon iässä ja sitten varmistuu ne, mitä näki silloin päivän ikäisenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole oppinut sitä, miten niistä katsotaan päivän ikäisinä sukupuolet. Jotenkin peräaukosta ja siipisulistahan se menee. Mulla on vanhoja kirjoja, mistä viimeksikin yritin, kuvaan verraten, sitä siipisulkia katsoa. En kyllä saanut mitään selvää!
      Noi jättirodut kehittyy hitaasti. Kääpiö-kotcheista näki kyllä tosi aikaisin, kumpia ne oli.
      Nooh, on minulle käynyt joskus niinkin, että oli kaksi, ihan varmaa, kukkoa. Aloittelivat, kumpikin, jo kiekumaharjoituksia. Toinen pääsi syksyllä hengestään ja toisen piti saada koti muualta. Muutto sitten peruuntui ja kukko jäi tappamatta. Eräänä talviaamuna, löysin ihan pienen munan pesästä. Ihmettelin, mistä moinen oli tullut, kun kaikki kanat olivat ihan aikuisia jo. Tämä kukoksi luultu, ja ihan sen näköinenkin tyyppi, oli tehnyt sukupuolenvaihdoksen ja alkanut munimaan. Nyt se viettää kaverini luona kananpäiviä!

      Poista
  2. näyttävät niin mainioilta kavereilta:)

    VastaaPoista
  3. Mainioita tosiaankin! Eka näyttä vähän kuin ois jostain Jurassic Parkista mutta onneks ei ole :) Alempana on myös yksi mainio linssilude vähän äkeen näköisenä; mitäs siinä kuvaat? Mukava varmaan seurata niiden touhuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Ei todellakaan söpöimmästä päästä! Mutta uskon vahvasti, että niistä vielä tulee ihan kukon ja kanan näköisiä! ;)
      Ei tuu kyllä omista hommista mitään, kun on aina pakko jäädä kattelemaan niiden touhuja!

      Poista
  4. Jummi noi tiput on jo niin rumia ett ovat jo kauniita!

    VastaaPoista
  5. Ovatpas ihania. Kanoista olen jaksanut haaveilla, mutta vielä ovat haaveeksi jääneet. Meillä olisi kyllä niille mahdollista järjestää tilat...ehkä vielä joskus... Olipa ihana juttu, että löysin blogisi Blogipolun kautta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat ovat todella helpoja ja kiehtovia elukoita. Suosittelen!
      Kiva, kun löysit tänne! :)

      Poista
  6. Kiitos. :) Tulen vielä monta monta kertaa. Sinulla on täällä paljon mukavia ja kiinnostavia postauksia. :) Ja niitä kanoja pitää kyllä vielä joskus saada.

    VastaaPoista