Mesiangervopikkuleivät

Sataa, sataa, ropisee. Markettaa ei viluta, niinkuin laulun nallea. Markettaa melkeimpä v-tuttaa. Tekemistä olisi vaikka kuinka. Mutta osaa juttuja ei pääse tekemään, kun sataa. Olishan sitä kaikkea paikkojen järkkäilyä, vaatekaapin siivousta ym. Mutta, kun nekään ei huvita! Mikä ihme siinäkin on, ettei sateella huvita edes siivota. Vaikka keli olisi juurikin sopivaa siihen!

Meidät on kutsuttu viikonloppuna järjestettäviin kemuihin. Kaveripariskunta pitää Keskimäärin kolmekymppiset, Kuhmalahden rantasaunalla. Sinne siis olisi tarkoitus pyöräillä, ainakin perjantaina.
Juhlat ovat nyyttäripainotteiset. Omat (alkoholi)juomat ja yhteistä syötävää. Muuta lahjaa pariskunta ei toivonut.
Mietittiin Beiben kanssa pitkään, mitä mukanamme veisimme. Päädyimme isoon vihersalaattiin, joka (tietysti) tehtäisiin omakasvattamista aineksista. Beibe toi töistä muutamaa erilaista salaatin kastiketta kylkeen ja minä ostin leipäjuustoa.
Kaverit olivat laittaneet nettiin muistion, johon jokainen saisi laittaa, mitä tuovat. Kukaan ei ollut varannut keksejä, joten minä ajattelin leipovani pikkuleipiä. Olin jo viikolla testaillut mesiangervopikkuleipiä ja ne olivat tosi hyviä. Joten niitä ja kuusenkerkkäsiirappipikkuleipiä kahvin kera. Ajattelin niiden sopivan kavereillemme, koska he ovat metsästäviä luontoihmisiä. Kuvittelisin heidän arvostavan tälläisiä herkkuja. Jää nähtäväksi....

Meillähän tätä kasvaa!

Sateinen, masentava päivä, on aivan omiaan leipomiseen. Mikähän siinä sitten on, että se kiinnostaa. Kelillä, kuin kelillä!  :)
Naistenlehdissä on ollut paljon laventeliohjeita. Bongasin pikkuleipäohjeen Unelmien Talo ja Koti -lehdestä. Koska minulla ei kasva laventelia ja pellot ovat väärällään mesiangervoa, vaihdoin laventelin siihen. Ja kyllä kannatti!

Tuoreeltaan, pikkuleivissä mesiangervo ei maistunut kovinkaan paljon. Mietin jo, että olinko ollut turhan varoivainen ja laittanut sitä liian vähän. Säilytin pikkuleipiä tiiviissä lasipurkissa. Seuraavana päivänä pikkuleivät maistuivat ihanilta. Vaniljaisilta, hunajaisilta ja parfyymisiltä! Mmmm!

Taikinamassa on helpo valmistaa; kaikki ainekset vain sekaisin keskenään. Taikina on murenevaa. Ei kannata pelästyä, se kuuluu olla sellaista. Hieman hankalaa se on kaulita. Minä kaulitsin sen kahdessa erässä. Toisen puolikkaan odottaessa jääkaapissa, toista työstettäessä. Lastaa apuna käyttäen, pikkuleivät saa pellille ja siitä pois.
Taikinan koostumuksen vuoksi, pikkuleivistä tulee ihanan lehteviä. Vähän niin kuin Shortbread -muropikkuleivät, jotka taitavat olla Skotlannista kotoisin.

Mutta, itse reseptiin! Olkaa hyvät!

MESIANGERVOISET MUROPIKKULEIVÄT noin 30 kappaletta

• 200g jääkaappikylmää voita
• 1dl (siro)sokeria
• 1tl vaniljasokeria
• 4 1/2dl vehnäjauhoja
• 2tl hienoksi muhennettua mesiangervonkukintoa

Sekoita taikina nopeasti monitoimikoneessa tai kulhossa. Laita taikina muovipussiin tai kelmuun ja anna levätä jääkaapissa noin puoli tuntia.
Kauli taikina, hyvin jauhotetulla, työpöydällä  levyksi. Paina piparimuotilla tai nurin käännetyllä lasilla pikkuleipiä.
Paista pikkuleipiä leivinpaperilla vuoratulla pellillä 175 asteessa 8-10 minuuttia.
Anna pikkuleipien jäähtyä tosi hyvin, ennen kuin pakkaat niitä. Ovat tosi murenevaisia lämpiminä.

Minä tein pikkuleipäni ihan piparkakkumuotilla. Itselle kukkasen- ja ystäville sydämen muotoisia. Pikkuleiväthän voisi voidella ja ripottaa päälle esim. pähkinärouhetta.
Tuoreen mesiangervon muhensin ihan veitsellä leikkuulaudalla. Kuivattuhan on helppo hieraista pienemmäksi, vaikka ihan käsissä.

Mesiangervollahan on lääkinnällisiä vaikutuksia, eikä sen käyttöä suositella usein. Mutta pikkuleipiin sitä tulee niin vähän, etten usko sen olevan haitaksi kenellekään.
Kun nyt keli vähän kuivuisi, niin pääsisi keräämään kukintoja kuivattavaksi. Nämä pikkuleivät maistuvat varmasti talvellakin!

Tervetuloa, kaikki uudet jäsenet, seurailemaan juttujani!