Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vanhat talot ja lelut tarinoi, Arjuskan salongissa, Eräjärvellä.

Tähän viikon loppuun ei mahtunut kuin yksi kulttuurikohde. Oli tarkoitus käydä toisessakin paikassa, mutta kauppareissu venähti ja viihdyimme tässä ensimmäisessä kohteessa niin kauan, ettemme ehtineet enään sinne toiseen. Eli ensi viikon loppuna taas jatketaan. Ja ehkä jo viikollakin! Kuka tietää...


Laurilan tila ja siellä Arjuskan salonki. Vanhat talot ja lelut tarinoi -kesänäyttely. Tämä oli toinen vierailu kyseiseen paikkaan. Viime kesänä siellä oli Vanhat tuolit tarinoi -näyttely, joka oli äärimmäisen kiinostava. Joten olimme positiivisella mielellä, mennessämme paikan päälle.


Näyttely on koottu tilan konehalliin tai vastaavaan. Esineistö on kerätty paikallisilta asukkailta. Kylässä toimii erittäin viriili porukka, Vihasjärven kyläyhdistys ry, jonka jäsenet ovat tämänkin tapahtuman takana. Kesänäyttely on avoinna heinäkuun ajan, la-su, klo 12-16.
Näyttelyyn pääsee ihan ilmatteeksi ja siellä on tarjolla kahvia, mehua ja leivonnaisia. Maksu omantunnon mukaan. "Kassalippaana" toimii vanha käsilaukku.

Oven suussa oli vanhan pulsan päällä vieraskirja

 Esillä oli vanhaa koulukamaa, leluja eri vuosikymmeniltä, nuken astiastoja, kirjoja ja vaikka mitä. Kahvipöydissä oli vanhoja ystäväkirjoja. Voi, kuinka hauskaa luettavaa ne olivatkin. Beibe tunnistikin joitakuita, kirjoihin kirjoittaneita.



Erästä kaunokirjoitusvihkoa katsellessani, haikeus hiipi mieleeni. Tämä on sitten sitä katoavaa kansanperinnettä. Nimittäin kaunokirjoitus. Eipä tarvitse jatkossa nykylasten, koukeroita vääntää!

Kyllä on siistiä käsialaa!






Puisia leluja oli tosi paljon. Aivan upeaa, että niitä on säilynyt. Puisia kuorma-autoja, keinuhevosia ym.
Lautapelejä, jos jonkin moisia. Osa vanhoja tuttuja, osa minulle vieraita.
Näyttely tilassa oli myös nurkkaus lapsille, jossa sai ihan oikeasti leikkiä. Mutta kuulemma, lapsia ei näyttelyssä ollut juurikaan käynyt.


Oli myös paljon vanhoja muovileluja. Sellaisia minun lapsuuteni juttuja. Nukkeja ja pehmoeläimiä, sellaisia oikein vanhoja ja ihania.


Minua viehättää todella paljon juuri tälläiset näyttelyt. Pidän kovasti kaikesta vanhasta, mutta tälläistä, minun lähihistoriaa, on näytillä harvoin. Tuttua ja läheistä itselle. Lelut, niihin tuntee syvää rakkautta!

Ihania nuken astiastoja!
Lelujen lisäksi, näyttelyyn oli koottu lähitilojen ja -talojen historiaa. Vanhoja kuvia taloista, asiakirjoja, kaikesta kylään ja ihmisiin liittyen.
Itse näyttelypaikasta, Laurilan tilasta, oli yksi minua erityisesti kiinostava kuva. Kuvassa sonni veti heinärekeä. Harmi kyllä, emäntä ei osannut/muistanut kovin hyvin, oliko sonnilla enemmänkin ajeltu. Sen hän muisti, ettei sillä peltotöitä oltu tehty.

Sonni valjastettuna reen eteen
Ulkona, katoksessa, oli jotain, mikä sai taas lapsen minussa esiin viimeistään. Iso keinuhevonen, jolla sai myös ylipainoiset aikuisetkin keinua. Purnun keinuhevonen oli iso, mutta tarkoitettu vain lapsille. Petyin niin kovin, kun en saanut sillä ratsastaa!
Mutta nyt! Istuin pitkän tovin ja keinuttelin. Se oli ihanan terapeuttista ja rauhoittavaa! Pyysin Beibeä tekemään minulle keinuhepan. Hän lupasi aloittaa heti, kun päästäisiin kotiin... ;)
Sunnuntaina paikalla olisi ollut mies, joka hepan oli tehnyt. Harmi, kun hänen nimensä meni minulta, onnen huumassa, ohi. Otan hänen nimensä vielä selville...

"Lapsen" riemua!
Voi, kuinka ihana paikka Arjuskan salonki oli! Itse näyttely oli makee, mutta vielä hienommaksi sen teki siellä olevat ihmiset! Että maailmasta löytyykin vielä tälläisiä ihmisiä, jotka pyyteettömästi ja tulostavoitteetomasti, haluavat jakaa iloa ja onnea, toisten elämään!
Eikä siinä vielä kaikki! Lähtiessämme meillä oli mukanamme pussi, jossa oli kilo muikkuja. Aamulla Eräjärvestä kalastettuja!

Muikut, rapeaksi, voissa paistettuna!

Että tälläinen kultturikokemus tällä kertaa!

Naistenviikko on myös alkanut! Onnittelut kaikille nimppareitaan juhliville! Ja minulla alkaa Marketan päivän kunniaksi kesäloma! Wuhuu!

Tyttären, ennakkoon, tuomat nimppariruusut!

12 kommenttia:

  1. Ihana tuo keinuheppakuva!! ♥ Ootte te kyllä melkoisen kultturelleja, kun pitkin poikin koluatte erilaisia kulttuuritapahtumia. Nimimerkillä "En ole käynyt missään... moneen vuoteen... jos koskaan!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä ihan fiiliksissä tosta hepasta!

      Kaikki nää häppeningit, missä ollaan käyty, on enintään, noin 30 kilometrin päässä kotoa. Minä jossain vaiheessa elämääni huomasin, että aina, jos tuli johonkin lähettyä, lähettin kauas. Näitä lähellä järjestettäviä tapahtumia ei vaan jotenkin tullut noteerattua. Nyt ollaan otettu vahinko takaisin!

      Poista
  2. Jestas miten paljon ihania juttuja, jotka kaikki huolisin meille!

    Hyviä unosia Marketta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin! Ihanaa, että ovat säilyneet meidän ihasteltaviksi!

      Poista
  3. Voi kun ihanaa, kyllä noissa tavaroissa varmasti tarinaa riittääkin! Tuollaiset paikat on todellisia helmiä. Kävin viime kesänä siskon kanssa vanhalla kansakoulullamme ja sen vanha opettaja esitteli paikkoja meille, vintti oli tehty kuin museoksi ja sieltä löytyi meidänkin tekosiamme <3 Hyvää nimipäivää ja ihanaa lomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, että meistäkin löytyy jo historiaa! ;)

      Poista
  4. Ihana paikka taas tuokin. :) Mutta parasta on keinuheppa! Sä pääsit sittenkin testaamaan! :D Joku putiikki voi laittaa nuo vaikka sarjatuotantoon, kysyntää ois! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Mää niin suosittelen kaikille aikuisille ihmisille keinuhevosta! Sillä oli sikamakeeta keinutella!
      Ite Arjuskaa nauratti mun hihkuminen. Se sano Beibelle:" Että tuu takas tonne sisälle istuun vaan. Tossa näyttäs menevän aika kauan."

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Nii-i! Lisää tälläisiä näyttelyitä pitäisi olla!
      Ja just tälläisiä, missä aikuisetkin saa leikkiä!

      Poista