Niitä näitä...

Mulla oli tänään vapaapäivä. Ihan yllättäen. Porukka ei grillaa, kun on kylmää ja aina vaan sataa. Joten meillä on töissä hiljaista. Mutta en mä valita, on ollut kivaa olla kotona!

Eilen töissä jo aloin suunnittelemaan vapaapäiväni ohjelmaa. Selvä oli se, että kävisin keräämässä lupiinin kukintoja ja kokeilisin aurinkovärjätä lankaa niillä. Aamu menikin ojanpientareita rämpiessä ja lupiineja nythtäessä. Olin jo illalla purettanut langat valmiiksi. Tänään vaan sulloin lupiinin kukkaa ja lankaa, vuorotellen purkkeihin ja vettä päälle. Ei ainakaan vielä ole alkanut väriä irtoamaan. Katsotaan nyt, tuleeko tästä(kään) mitään!

Aamu- ja iltarutiinit ovat muuttuneet hieman, koska Hehku ja Lillis ovat olleet viikon verran yötä päivää ulkona. Beibe aitasi niille naapurin ison, metsittyneen, pellon. Hehku on ollut ihan fiiliksissä, onhan se niin alkuperäisrotua että. Se katoaa puskien varjoihin ja eikä kaipaa ollenkaan sisälle. Onhan nyt mukavat kelit elukoille, sopivan viileää, hyttysiä ei ole tällä hetkellä paljoa, polttiaisaika on ohi ja paarmatkaan eivät lennä näin kylmällä. Ja kaiken lisäksi se näkee, mitä pihassa tapahtuu, jos niin haluaa. Hehku nauttii!

Mutta Lillis! Sillä oli alkuun hieman vaikeuksia totutella siihen, ettei pääse sisälle yöksi. Pari ekaa yötä se ramppasi, laitumen pihan puoleista sivua, edes takaisin. Hirnahdellen, että eikö ne huomaa,  jotain on unohtunut. Mutta kyllä sekin sitten luovutti, kun se huomasi, että portilla seisominen ei edesauta sisälle pääsyä.

Mauri Mäyräkoiraltakin lähti sitten miehuus. Beibe käytti sen viime viikolla kastroitavana.

Sen kanssa on ollut aikas haastava kevät. Nartut on haisseet nenään niin, että elämä on ollut yhtä vinkua. Hermo on meinannut mennä ihan totaalisesti, meiltä ihmisiltä. Olen jopa sulkenut Maurin pesuhuoneeseen, että olen saanut nukuttua.

Eikä elämä ole varmaan ollut helppoa koirallakaan. Se on ollut ihan masentuneen oloinen. Leikkikään ei ole maistunut ja olo on ollut levoton. Pyysi ulos ja sinne päästyään, saman tien sisälle. Se ei ole ollut ollenkaan, iloinen ja reipas, oma itsensä. Onneksi se ei sentään karkaillut, vaikka kovasti ilmavainua kylille päin ottikin.

Minua hieman hirvitti, tämä operaatio, näin kesällä. Pelkäsin, että haava tulehtuu tai aukeaa, kun koira ei anna sen olla rauhassa tai muuten riehuu. Kaulurin pitämisestä, ajattelin myös tulevan ongelmia. Että vinkuminen jatkuu sen päässä olevan kuupan takia.

Mutta kaikki on mennyt, paremmin kuin, hyvin. Mauri ei ole juurikaan ollut kiinnostunut koko haavasta. Kauluriakin se on pitänyt todella kiltisti. Iltaisin, kun on menty nukkumaan ja se on laitettu päähän, Mauri on oikein tunkenut itse päänsä siitä läpi. Kyllä me ollaan sitä kehuttu!

Nyt on lääkekuuri ohi ja kauluriakaan ei tarvi enään pitää. Hyvin meni! Nyt sitten jää nähtäväksi, vaikuttiko pallukoiden poisto metsästyshaluihin negatiivisesti. Ainakin pihassa vielä nuuskutellaan joka myyränkolo vanhaan malliin!
Mutta aivan sama sitten, pääasia että me kaikki, ihmiset ja eläimet, saamme nukkua yömme rauhassa!

Käytiin viikolla Beiben kanssa oikein leffassakin pitkästä aikaa. Uusi Terminator oli katselun kohteena ja mä NIIN tykkäsin siitä. Kyllä se vaan niin on, ettei nämä leffat ole mitään ilman Arskaa!

Pitäisi käydä enemmän elokuvissa viikollakin. Meiltä on vaan niin turkasen pitkä matka ja minä pääsen myöhään töistä, että ollaan vasta lähempänä puolta yötä kotona. Mutta jos kuva on hyvä, saa siitä niin hyvät fiilikset, että kai sitä sitten seuraavana päivänä töissä jaksaa, hieman vähemmän nukkuneenakin.

En illalla laittanut kelloa herättämään. Mutta heräsinkin silti jo seitsemältä. Silti tuntuu, etten ole juurikaan mitään saanut aikaiseksi. Mutta tarvitseekokaan vapaapäivänään olla niin aktiivinen? Ei kai tarvis, mutta sitä sitten tuntee huonoa omaatuntoa laiskottelusta.

Oon mä sen verran saanut ruoskittua itteäni, että siivosin tallista kaikki kuivikkeet pois ja ripsin hämiksen seitit katosta. Joku päivä täytyy vielä pestä seinät ja lattiat Virkonilla. Sitten on taas elukoiden mukava viettää yöt puhtaassa tallissa.

Pyykkiäkin tuli pestyä. Tai konehan ne pesi. Mutta sain sentäs vietyä ne ulos kuivumaan.
Minä rakastan noita Marimekon lehmä-pussilakanoitamme. Ne meillä melkein aina sängyssä. Olleet jo monta vuotta. Mutta ovat ne kyllä olleet kestävätkin. Nyt surukseni huomasin, että ne alkavat saumoista rispaantumaan. Saakohan samanlaisia enään mistään? En kestä, jos näistä aika jättää!

No, tällästä, sekalaista höpinää, tällä kertaa! Nyt täytyy joutua pesulle! Ollaan lähdössä Beiben kanssa Vihavuosi nimiseen paikkaan Hauholle. Siellä on tänään Herkkujen yö ja tarjolla on villisikaa. Emme ole käyneet siellä ennen, joten vähän jänskättää!

Oikein mukavaa viikon loppua kaikille! Käykäähän vaikka katsastamassa paikkakuntienne kesätapahtumia!