Keittiön uusi kaappi ja kallo!

Tuossa jokin aikaa sitten kerroin, että luovuin silmää räpäyttämättä meidän keittiön kulmakaapista . Vanhaa kaappia en ole kaivannut yhtään! Meillä on tosi matala huonekorkeus ja pieni keittiö, joten kulmakaappi vei tilaa nurkassa ja näytti synkältä.
Minulla oli visio jostain kevyemmästä vitriinikaapista. Mutta en ihan kokonaan lasista siihen halunnut, koska kaappiin tulisi sellaistakin kamaa, joka ei olisi niin silmiä hivelevän näköistä. Kuten termospulloja ja sen sellaista.

Ja mistäs muualta vitriinikaappi sitten löytyikään, kuin Ikeasta. Sattuikin vielä niin sopivasti, että nämä Hemnes -kalusteet olivat tarjouksessakin. Vähän niinkuin winwin -tilanne kaiken kaikkiaan!
Kaapissa on yksi ovi, mutta se on alaosastaan läpinäkymätön. Joten just täydellinen! Ja vetää sisuksiinsa uskomattoman määrän tavaraa. Tosin ihan täysi se tuli. Mitään lisää ei voi siis hankkia!

Melkein hienompi juttu kuin itse kaappi, on se, että kaapin ja ikkunan väliin jää nyt pieni siivu paljasta seinää. Meillähän tyhjä seinätila on kortilla ja tämä mahdollisuus piti heti käyttää!
Olen ostanut joltain kirppikseltä vuosia sitten kukkatelineen ja se on paikkaansa kotoamme hakenut, sitä kuitenkaan löytämättä. Nyt minulla tuli tämä teline heti mieleen ja se kiinnitettiin kaapin ja ikkunan väliin. Kannateltavakseen se sai yhden perhosorkidean yläkerrasta. Tämä valkoinen kaunotar on kukkinut siellä jo tovin, eikä sitä siellä kukaan käy katselemassa. Kesäaikaan telkkarin katselu on vähissä ja orkideat ovat siellä huoneessa.

Kukkateline suorastaa huusi kuitenkin jotain kaverikseen seinälle ja mielestäni olin kuulevinani sen huutavan kalloa.

Beibeltä kysyin, saisinko ottaa jonkun kallon hänen kallolaatikostaan. Luvan sain ja koska hän ei ollut tyytyväinen minun trofeelautasuunnitelmiini, hän teki minulle taustalaudan kallolle. Minä olisin vain lätkäissyt kallon harmaantuneeseen laudanpätkään. Minulle se olisi kelvannut ja ollut ihan hyvän näköinen. Mutta Beiben mielestä se oli ihan kamala. Joten, minä sanoin, että tee parempi. Ja hän teki!

Tytär käydessään kehui myös kaappia. Mutta hehkuttaessani keittiön uutta kalloa, hän kysyi, etteikö ne jo ala menettää merkitystään, kun niitä alkaa olemaan vähän joka huoneessa. Njääh, sanon minä! Enempi parempi, ei kalloja voi olla liikaa! Vai voiko...

Tykkään myös siitä, että nuo eristinkukot löysivät paikkansa tuolta kaapin päältä. Sain ne tuossa keväällä ihanalta ihmiseltä, joka oli lukenut minun kommenttini eräästä blogista. Hän pisti minulle sähköpostia, että hänellä olisi pari ylimääräistä ja haluaisinko ne. Treffattiin Tampereella ja niin minä sain häneltä pari kukkoa. Ihan ilmaiseksi! Mahtavaa pyyteettömyyttä!
Kukoista olisi tarkoitus jossain vaiheessa tehdä lamput. Olenkin vävyä vähän rissannut aiheesta. Mutta koska meillä ei ole koskaan tapana saada mitään äkkiä valmiiksi, voi kestää vuodesta toiseen ennenkuin tämäkään asia etenee. Siihen saakka kukot saavat olla kaapin päällä ja ne sinne hyvin sopivatkin!

Ollaan molemmat tosi tyytyväisiä keittiön uuteen ilmeeseen tän nurkan osalta. Meidän keittiö rempattiin silloin 16 vuotta sitten, kun Leppämäkeen muutettiin. Se alkaisi kipeästi tarvitsemaan uutta remppaa, mutta ei millään jaksaisi ja raaskisi. Kova homma ja kallis! Mutta keittiön ilme hieman raikastui tällä pikkusisustamisella ja tämä saa nyt tältä erää riittää. Tosin pöydän vaihtaminen on alkanut himottamaan...