 |
| "Helpotusta tiedossa!" |
Vaikka meidän elämä on pääosin hyvää ja onnellista, yön pitkinä tunteina se ei aina siltä tunnu. Ja kun nukkuu huonosti tai ei ollenkaan, arkena aamu kuitenkin tulee aina liian aikaisin.
Me molemmat nukumme tosi huonosti. Vähän erilailla huonosti, mutta huonosti kuitenkin.
Beibe nukahtaa yleensä tosi nopeasti, mutta hän heräilee. Uni on katkonaista ja huonolaatuista. Hän heräilee ja katsoo kelloa tai käy vessassa. Hänellä saattaa särkeä jalkoja tai selkää ja kivut haittaavat nukkumista.
Lisäksi hänellä on joskus hengityskatkoksia öisin, varsinkin kun hän nukkuu selällään. Tämä on asia, mistä hän aikookin mennä jossain vaiheessa lääkäriin juttelemaan.
Meikäläinen taas ei nukahda. Olen alkanut hieman pelkäämäänkin nukkumaan menoa. Olen päivisin tooodella väsynyt ja arkiset askareet tuntuvat välillä hirmu raskailta. Saatan istua keittiön pöydän ääressä ja vain tuijottaa. Ihan kamalaa, kun toisaalta odottaa kellon olevan jo nukkumaanmenoajassa. Ja toisaalta pelkää sitä, ettei uni sitten tule. Joskus sorrun päikkäreihin, vaikken niitäkään saa nukuttua. Ihan hyvin menee siihen saakka, kun olen vaipumassa uneen. Mutta aina havahdun hereille juuri siinä vaiheessa. Olen entistä väsyneempi ja ärtyneempi, kun olen antanut itselleni luvan päiväunille ja sitten en saakkaan nukuttua.
Tämäkin on aikas outoa, se miten ihminen muuttuu vanhemmiten. Minä olen aina ollut väsynyt, mutta olen saanut nukuttua milloin ja missä vain. Nuoruuteni vietin nukkumalla kaiket päivät ja yöt arkisin ja painoitin elämäni viikonloppuihin. Ja silloinkin nukuin pitkään. Usein iltapäivään asti ihan suvereenisti!
Meidän suhteen alkuaikoina Beibe nukkui hyvin sellaiset 5-6 tuntia ja heräsi aina aikaisin ja pirteänä. Hän ei voinut ymmärtää, miten jollain voi olla sellaiset unenlahjat kuin minulla. Näin ne ajat kuluu ja unet vähenee.
Vaikka teistä tuntuu varmaan siltä, että täällä puurretaan yötä päivää, kyllä arkena melkein tehdään lähinnä vain välttämättömät. Tämäkin ärsyttää, kun olisi niin paljon tekemistä ja kivojakin juttuja. Mutta kun ei jaksa ja puhti riitä. Välillä on vaikea tarttua toimeen, kun väsyttää niin pirusti!
Elämän perusasiat tosiaan ovat kunnossa jatkuvia kipuja lukuunottamatta. Niistä postasinkin viikolla 21 . Se vielä tästä puuttuisikin jos täytyisi vatvoa raha-asioita, parisuhdettaan tai olisi huoli lapsesta. Jonkin verran työhuolia on. Sekavuutta molempien työkuvioissa. Lähinnä tyytymättömyyttä ja sekavuutta meillä molemmilla. En tiedä koetaanko me silti niin kovasti stressiä näistä.
Ollaan yritetty kaikenlaista, jotta nukkuminen paranisi. Viileätähän meillä on makuuhuoneessa kesälläkin. Ikkunoissa on pimennysverhot.
Ollaan pyritty siihen, ettei syötäisi mitään ennen nukkumaan menoa. Minä joskus juon kahvia illansuussa, mutta Beibe usein kieltäytyy iltakahvista.
Nyt olen kuivannut kamomillaakin ja alkanut iltaisin juomaan sitä teenä. Sen pitäisi rauhoittaa ja auttaa jopa hermosärkyihinkin.
Televisiota tulee katsottua varsinkin talvella iltaisin. Yleensä iltauutiset. Viikolla harvemmin mitään elokuvia tai sarjoja, joiden tapahtuvat tulisivat unia häiritsemään.
Me menemme nukkumaan kohtuu aikaisin. Jos emme ole iltavuorossa. Yleensä klo 21-22. Nyt kesällä olemme molemmat tehneet melkein kokoajan päivää, joten vuorotyörytminkään ei pitäisi häiritä unensaantia.
Varsinkin minä olen kokeillut myös sitä, että menisinkin myöhempään nukkumaan. Koska minulla on niitä nukahtamisvaikeuksia. Mutta ihan sama, mitä se kello on. Uni ei tule, oli kello iltayhdeksän tai puoliyö.
Lomalla kuitenkin tuli nukuttua paremmin ja välillä aikas pitkäänkin. Ja olen minä huomannut, että me nukutaan viikonloppuina paremmin kuin arkena. On niin ihanaa, kun tietää ettei tarvitse välttämättä lähteä mihinkään, millään tietyllä kellonajalla.
"I can't get no sleep
I can't get no sleep
I need to sleep, although I get no sleep
I need to sleep, although I get no sleep"
"Insomnia" -Faitless
Mukavaa viikonloppua kaikille ja nukkukaa hyvin!
P.S. Kuvan kortti on ollut meidän jääkaapin ovessa jo kymmenisen vuotta. Se muistuttaa ajasta, kun olin edellisen työnantajani palveluksessa ja työskentelin lähettämössä. Ylitöitä tuli tehtyä ihan mahdottomia määriä, varsinkin juhlapyhien alla. Välillä oli niin väsynyt, että ei melkein nimeään muistanut. Silloin väsymys on itseaiheutettua ja oli vähän tyhmääkin silleen itseään rasittaa.
Olipas tilanteeseen sopiva teksti: kirjoitan tätä kolmen tunnin yöunien voimalla :) Minä olen huonouninen tyyppiä "nukahdan helposti, en pysy unessa". Menin kahdeltatoista nukkumaan, heräsin kolmelta. Sen jälkeen olen lukenut ja tehnyt käsitöitä ja käynyt kävelyllä. En ole mitenkään varsin väsynyt tällaisen lyhytunisen yön jälkeen, mutta päiväunet tarvitsen sitten kolmen tienoissa. Seuraava yö yleensä on parempi. Olen lomalla, omassa elämässä ei ole kerrassaan mitään stressin arvoista, mikään paikka ei särje tai kolota - en vaan nuku öisin.
VastaaPoistaJoku sanoisi, että unettomuus johtuu nykymaailman kiivaasta menosta, mutta olen itte niin vanha, että muistan kuinka vanhempani 1960-luvulla jo olivat ihan huonounisia. Isällä oli vakaa usko siihen, että hiljaa paikallaan makaaminen on samanarvoista lepoa kuin nukkuminenkin ja hän tyynesti makasi sängyssä sen "pakollisen" kahdeksan tuntia. Äiti oli kärsimättömämpi ja nousi ylös hääräämään. Minä olen kuin äiti: en mitenkään jaksa makoilla, vaan puuhailen kaikkea mahdollisimman hiljaista ja aina välillä käyn koittamassa, jos uni tulisi.
Minä olen aina ollut enemmänkin illanvirkku ja aamuntorkku. Mutta nykyään en jaksa valvoa, mutta uni ei silti tule. Yritän silti maata sängyssä ja odotan... ja odotan. Joskus nousen keittelemään teetä tai kaakaota ja luen lehtiä keittiön pöydän ääressä. Jotenkin se vaan tuntuu tyhmältä, kun pitäisi olla sängyssä ja nukkua. Ja väsyttää...
PoistaRaastavaa ja niin tuttua koko tarina. Mies selviää aina lyhyillä unilla ja on pirteä, itse tarvisin varmaan sellaisen 7t, jotta aivot olisi auki ja täysi. Mutta mies tuumi, että olen aina nukkunut huonosti, mutta nuorena nukuin päivät pitkät, uni vaan maistui ja ei kai sitten ollut maailman murheita harteilla. Mitä enemmän tietoa, sen enemmän tuskaa.
VastaaPoistaMelatoniinista, siis luontaistuote olen saanut apua jonkin verran nukahtamiseen, mutta olen sellainen kymmenen kertaa vessassa öisin ramppajaa, etten edes tiedä mitä katkeamaton uni on.
Tuo Insomnia on muuten aivan megahyväbiisi, muistan kyllä kun sitä jorailtiin niinä nuoruuen huolettomina aikoina.
Zemppiä kaikille unettomille, sillä jos sen jonkun kerran joskus nukkuu hyvin, niin kummasti sitä seuraava päivä on yhtä unelmaa. <3
On ihan kamalaa kun on väsynyt. Joskus ei jaksaisi edes töissä puhua tai vastata kellekkään.
PoistaEhkä sen pelkän huonosti nukkumisen vielä kestäisi, mutta kun siihen vielä lisää noi hermokivut. Ne väsyttävät ja vievät voimia entisestään.
Insomnia -biisiin on saatu hyvin kiteytettyä unettoman yön tunnelma!
Ai että sitä hyvin nukutun yön jälkeistä energiaa!
Oletko kokeillut melatoniinia, sitä saa monista ruokakaupoistakin. Kokeilin sitä kerran lääkärin suosituksesta. Tosin minua se nukutti niin, että olin koko päivän sen jälkeen unelias. Mutta monille se sopii.
VastaaPoistaOon kokeillut melatoniinia aina silloin tällöin, kun väsymys meinaa käydä ihan sietämättömäksi. Se on juurikin sellaista kuin sanoit; väsyttää koko seuraavan päivän. Olenkin ottanut tabletin toooosi aikaisin illalla. Mutta sitten ilta on pilalla, kun väsyttää. Mutta silti saattaa olla, etten saa unta. Makaan vain sängyssä tokkuraisena!
PoistaUuuuhhh!! Unettomuus on takuulla yksi rasittavimpia riesoja, mitä ihmisellä voi olla.
VastaaPoistaItse kärsin niistä muinoin Ipanan vauva-aikana kun mies teki vuorotöitä. Jostain syystä en "uskaltanut" tai jotain, nukkua, kun hän oli töissä. Vauvan kanssa se oli varsin järkevää kun päivisinkään ei unta sitten ehtinyt saada. Huh!! Enpä tuota riesaa enää haluaisi.
Vanhemmiten tosiaan kyllä herkistyy. Minäkään en voi mitenkään juoda kahvia klo 18 jälkeen, se vie unet takuulla. Toisaalta nyt vuorotyöläisenä en kuitenkaan koe, että pää olisi ihan Haminan kaupunki. Tosin en enää tee ilta-aamu -yhdistelmää, koska silloin en pystynyt nukkumaan. Töistä jää kierrokset päälle ja kun matkoihin menee aikaa ja nukkumisaika on lyhyt, ei se sitten onnistu.
Joo, se krapula-olo on kammottava. Nimim. joka yövuoron jälkeen kankkuspäivä. Kaipa siihen tottuu, mutta pitäisikö?? Aika kohtuuton vaatimus minusta.
Toivottavasti saat jonkun kivan tauon sopivaan väliin ja silloin huilittua sitten vaikka riippumatossa päivällä.
Vuorotyössä on ne omat haasteensa myös. Ilta-aamuyhdistelmä on paha. Minä en saa iltavuoron jälkeen unta. Varsinkin kun tehdasmelu jää päähän pyörimään. Meillä tuppaa olemaan vielä niin, että työvauhti vaan kiihtyy iltaa kohden. Se on sama kuin yrittäisi mennä nukkumaan suoraan juoksusta!
PoistaAina sanotaan, että pitäisi mennä nukkumaan silloin kun väsyttää. Mutta kun se ei ole oikein mahdollista. Yleensä olen töissä silloin! ='D
Harmittavaa tuollainen unettomuus. Se sitten vaikuttaa kaikkeen olemiseen, kun ei jaksa kunnolla keskittyä mihinkään. Kun Krista-kultamme kuoli maaliskuun lopussa, söin kuukauden verran lääkärin suosituksesta melatoniinia (ihan vapaasti apteekista saatavaa)ja se kyllä minulla auttoi. Nyt en enää tarvitse sitä.
VastaaPoistaKyllä se alkaa aina välillä nyppimään. Kamala, kun ei saa unenpäästä kiinni.
PoistaMinulla kun ei ole tuollaisia kovia murheita kuin sinulla, mitkä valvottaisivat. Pitääkin hakea resepti vahvaan melatoniiniin työterveydestä, kunhan vain se aukeaa kesän jälkeen. Terkkari sitä minulle jossain vaiheessa suositteli, mutta hain silloin apteekista vapaasti saatavaa. Sekin kyllä väsytti aamulla, jos sitä ei ottanut tarpeeksi aikaisin illalla.