Vuosi on vaihtunut; rauhallista juhlintaa, meidän eläimet ja raketit ja maalaisesta kaupunkilaiseksi!

Meidän vuoden vaihde meni aikas rauhallisissa merkeissä. Tyttären piti tulla iltaa istumaan, vävyn lähtiessä "humputtelemaan" kavereidensa kanssa. Benjalla vain alkoivat juoksut ja tytär ei viitsinyt sen kanssa lähteä meille. Eikä jättää koiraa yksin kotiin, koska tämä oli Benkun eka vuoden vaihde.  Ei tiennyt, miten koira reakoi paukutteluun.

Koira ei onneksi ollut muuten moksiskaan, pikkuisen oli pitänyt sohvalta käsin komentaa raketteja. Näin vähän arveltiinkin, ettei mokomista välitä. Mutta koskaan ei voi tietää! Kangasalahan räiskytti oikein kunnon ilotulituksella ja raketit lähetettiin ihan tyttären kotitalon läheiseltä kentältä.

Minä siivoilin joulua pois. Olin ajatellut pitää kuuset loppiaiseen saakka, mutta sitten hyödynsinkin pitkää vapaata siivoamiseen. Loppiainenhan osuu lauantaille ja on siis ihan normi viikonloppu, ilman ylimääräistä vapaata.

Joulu paketissa!

Kuusi laittoi vähän hanttiin, eikä halunnut lähteä ulos! ='D

Päivällä istuttiin kodassa, paistettiin makkaraa ja halsterileipiä. Juotiin kahvia ja syötiin viimeisiä paloja taatelikakusta. Ihanan tunnelmallista!

Kirkonkylän pellolla oli Kuhmalahden yrittäjien ja VPK:n järjestämä tapahtuma, jossa oli mahdollisuus lähettää omia raketteja ja VPK:n naisilla oli soppatykki kuumana. Lisäksi pellolle oli kasattu paljon hienoja rakovalkeita ja muita isoja tulia. Isot jätkän kynttilät olivat hienoja!

Meillä ei alunperin ollut aikomusta käydä tapahtumassa. Mutta koska tytär ei tullutkaan, lähdimme paikalle lehdessä ilmoitetun aikataulun mukaan. Hämmästykseksemme paikalla ei ollut juuri ketään ja tuliakin vasta sytyteltiin. Meille selvisi, että aikataulua oli myöhäistetty ja tapahtuma alkaisikin paria tuntia myöhemmin. Asiasta oli ilmoitettu Facessa, mutta kun ei siihen kuuluta, tieto ei meitä ja paria muutakaan porukkaa ollut tavoittanut.
Muiden siis vasta valuessa paikalle, me lähdimme takaisin kotiin. Emme jaksaneet jäädä odottelemaan sopan kypsymistä. Kotona odotti kulhollinen sipsuja, juotavaa ja leffailta!

Puolen yön aikaan könysimme ulos raketteinemme. Me hankimme aina muutamia ilotulitteita. Vaikka meillä on eläimiä! Tätä on moni vuosien varrella kysellyt ja ihmetellyt, mutta meidän uuteen vuoteen kuuluu rakettien ampuminen. Jotkut hevosistamme säikkyivät rakettien välähtelyä. Peitimme tallin ikkunat pahveilla ja veimme hepat ajoissa sisälle. Seuraavana päivän hepat vietiin ulos ihan normaalisti ja ne olivat ehkä hiemän säpäkämpiä kuin normaalisti. Mielestämme ne saivat olla liikunnasta vapaita juurikin sen uuden vuoden päivän ja rouskutella rauhoittavaa heinää tarhoissaan.
Meillä olleet lehmät eivät juurikaan paukutteluista ole piitannut. Ne on ne kuuluisat lehmänhermot!

Edellinen koiramme säikkyi rakettien pauketta, mutta se säikkyi myös ukkosta ja lumen putoamista katolta ihan yhtä paljon. Rakettien ampumiseen sen kanssa pystyi varautumaan, mutta noihin kahteen jälkimmäiseen ei.

Saimme ihaille myös naapureidenkin ilotulitusta!

Ymmärrän kyllä ihmisten huolen eläimistään. Uuden vuoden juhlinta on yksi päivä vuodesta ja eläinten rutiinit saattavat järkkyä moisesta räjäyttelystä. Siksi niiden kanssa onkin tärkeätä käyttäytyä ihan normaalisti, eikä näyttää niille omaa hermostumistaan ja hössöttää turhanpäiväisesti. Ne vaistoavat sen kyllä ihmeellisesti!

En myöskään ole koskaan ymmärtänyt ja hyväksynyt sitä, että syyllistetään muiden ilakointia ja juhlintaan sen vuoksi, että oma lemmikki tai kotieläin siitä järkkyy. Puitteet eläimen turvallisen olon järjestämiseen kuuluu mielestäni omistajalle ja on kohtuutonta vaatia muita olemaan juhlimatta, kun oma eläin pelkää.

Jos koira tai hevonen pelkää, ei siihen välttämättä ihmisen läsnäolo vaikuta ja sitä rauhoita. Näin olemme omien eläintemme kanssa huomanneet. Jokainenhan saa omiensa kanssa toimia miten parhaaksi näkee!

 Me olemme antaneet eläinten olla omissa oloissaan turvallisessa paikassa. Hevosille annettiin aikanaan hieman enemmän heinää illalla, jotta voisivat rouskuttaa sitä niin halutessaan. Niitä myös käytiin kurkkaamassa välillä. Mutta emme oleilleet tallissa sen enempää, koska emme sitä normaalistikkaan tehneet.

Nytkin kävimme illalla eläinsuojiin kurkkaamassa ja elukat olivat makuulla. Hienosti menee Hehkun ja lampaiden kanssa. Ne ei ressaa! Kanat olivat orsillaan ja kanit pitkin pituuttaan karsinoissaan.

Mauri ei raketeista piittaa ja punkassaan pitkä poika pötkötteli kun sisälle mentiin. Lakritsa lähti meidän matkassa ulos ja kysyinkin siltä, että oletkos ihan varma. Mutta se ei raketteja säiky sekään.

Onneksi koirillekkin on saatavana apua rakettipelkoon ja mielestäni upea idea on tämä paukuton uuden vuoden hotelli koiraperheille .

Niin, ja ei mekään niitä raketteja ihan eläinsuojien nurkalla ammuta! Mahdollisimman kaukana, talon takaa niitä lähetellään.

Vuoden vaihde toi meikäläisille sellaisen muutoksen, että maalaisista tuli kaupunkilaisia. Täältä voit käydä lukemassa perustelut.
Enpä olisi enään uskonut kaupungissa asuvani! Täytyisikähän alkaa pukeutumaan paremmin ja hankkia citymaasturi.
No, niitä kaupungin rientojen leviämistä tänne korpeen odotellessa. Josko vaikka saisimme jotain kulttuuripalveluita tänne "laitakaupungillekkin". Terveyspalveluthan sun muut on meiltä viety!
Todellisuushan on varmaan se, että kaikki maksut taas nousevat, kuten kiinteistövero. Sehän tuplaantui, kun Kuhmalahti liitettiin Kangasalaan!

Beiben kanssa naurettiinkin, että onhan isoilla kaupungeilla esikaupunkinsa. Kuten New Yorkilla Manhattan ja Bronx. Jos Sahalahti on Manhattan, onko Kuhmalahti se pahamaineinen Bronx?

"Katson maalaismaisemaa... eiku kaupunkimaisemaa?!`"