Kirjoittelin viime vuonna meidän autoista ja autoilusta. Postaus kuului 'Arkikuvia' -postaussarjaan ja sen pääset lukemaan tästä. Kannattaa käydä lukemassa se, vähän niin kuin alustukseksi tälle postaukselle.
Joka tapauksessa, pohdin tuossa viime vuotisessa postauksessa sitä, kuinka kallista on tankata kahta autoa. Perustelin myös sitä, miksi meidän kahden hengen perheessä on kaksi autoa.
Olemme siis eri työnantajilla töissä, mutta pysäköintialue on sama. Eli samasta kotiosoitteesta, samaan työosoitteeseen, ees sun taas. Kahdella autolla, viitenä päivänä viikossa.
Minä siis aloin pitämään bensapäiväkirjaa omista tankkauksistani. Ihan vaan käytetylle kirjekuorelle raapustin päivämäärän ja summan, millä olin tankannut. Lappusta säilytin hanskalokerossa.
Olin jo hieman järkyttynyt tuolloin viime vuonna viikolla 9 siitä, kuinka paljon bensiiniin oli jo mennyt rahaa. Ja arvatkaas vaan järkyttikö sitten se lopullinen summa? ... Todellakin järkytti!!!
Minä olen tankannut autoani 60 euron kertasummalla 31 kertaa viime vuoden aikana. Eli summa on 1860 euroa. Tsiisus!
Minun autollanihan siis ajetaan muutakin kuin työajoa, mutta emme ole mitään turhan suhaajia. Yritämme kotoa lähtiessämme sovittaa mahdollisimman monta käyntipaikkaa samalle kertaa. Mutta kun välimatkat ovat pitkiä, kilometrejä tulee ja bensaa kuluu.
Polttoaineen lisäksi, autossahan on muitakin kuluja. Kuten ajoneuvovero, katsastus, öljyjenvaihto ja mahdolliset korjauskustanukset.
Minuahan on siinä mielessä onnistanut tuossa aviomiehen valinnassa; Beibehän on koulutukseltaan autonasentaja. Hän pystyy jotain ja oikeastaan aikas paljonkin tekemään autoillemme tarvittaessa. Kuten öljyjen vaihdot esimerkiksi sujuu ihan kotosalla.
Mutta kun olosuhteet korjauksiin on tyyliin "märkä ja kova pihamaa" ja autonasentajani ammattiin valmistumisvuosi siellä 80 -luvun loppupuolella, ei noihin meidän autoihin ihmeitä enään itse pysty tekemään. Vaikka autot jo nykymittapuun mukaan ovat ikäloppuja ilmaston tuhoajia!
Minun autoni oli kaksi kertaa korjaamolla viime vuoden aikana. Siihen vaihdettiin pätkä pakoputkea nyt loppu vuodesta. Se oli myös aikaisemmin jarruremontissa. Tämä oli seuraus siitä, kun olin ajellut "rikollisena" katsastamattomalla autolla. Poliisit minut pysäyttivät, antoivat rikesakon ja käskivät mennä katsastaan autoni. Minähän menin ja hylky tuli, koska jarrupoljin tuntui pehmeältä katsastusmiehen mielestä. Joten, minähän siis katsatin autoni moneen kertaan viime vuoden aikana. Siitäkin tuli monta ylimääräistä euroa maksettavaksi!
Tästä kamalasta kohtaamisesta virkavallan kanssa ja mutu -tuntumalla autoja tarkastavasta katsastusmiehestä voit käydä lukemassa tästä .
Nooh, Beibe ei niin tarkkaan tankkaamisiaan merkinnyt, mutta hänen autoaan tankattiin noin 1000 eurolla. Ihan "kiva" summa sekin! Jessus!
Lisäksi Beiben autoon täytyi vaihtaa pakoputki ihan kokonaan. Sillekin tuli ihan kivasti hintaa, vaikka Beibe sen itse vaihtoi.
Jos järkytyin pelkästään noista polttoainekuluista, piti jo melkein paperipussiin hengittää, kun laskin yhteen kulut kahden auton ylläpidosta vuoden 2017 ajalta. Ja loppusumma on... (rumpujen pärinää)... 5705 euroa! Minun autooni meni rahaa 3300 euroa ja Beiben 2405 euroa. Pyörryttää....
Näihin summiin siis sisältyy polttoaineet, vakuutukset, korjaukset, öljyjen vaihdot, katsastukset, ajoneuvoverot ja se rikesakko. Onneksi autoista ei ole lainaa lisäkustannuksiksi!
Kyllähän mieleen väkisinkin tulee, kun näitä lukuja katsoo, että onko tässä mitään järkeä! Tuollaiset kustannukset siitä, että asuu maalla ja käy töissä!
Tietystihän sitä voisi toisen auton vaihtaa pienempään ja vähäruokaisempaan. Mutta meidän elämäntyylillä tuollaiset isot tilavat autot ovat vaan niin käteviä. Niillä on kuskattu lampaista omenapuihin ja rehusäkeistä purupaaleihin. Niihin mahtuu soutuveneen airot sisälle ja onkivehkeet. Ostosreissuilla mukaan tarttuneet isot heräteostoksetkin kulkevat kivasti kotiin. Ei tartte miettiä, mistä saa isompaa autoa lainaan, kun meillä on vielä isohko peräkärrykin.
Ja eikä noi nyt niin kamalasti polttoainetta viä, 6-8 litraa satasella, ajosta ja kuormasta riippuen. Sitäpaitsi, isolla autolla on vaan paljon mukavampi ajella näitä maaseutujen kuoppaisia teitä. Koska näistä laskelmien tuomasta järkytyksestä huolimatta, emme ole muuttamassa mihinkään!
Piti oikein käydä kattoo mitä meillä on autoihin mennyt. Vuonna 2016 6155€. Vuonna 2017 5594€. Ja siis näissä ei ole vakuutuksia edes mukana, katsastukset, autoverot ja bensat sekä osat vaan. (Ja taisi olla niin, että vuoden 2016 lopussa me myös ostettiin yksi auto, se maksoi muistaakseni 1700€ ja sisältyy tuohon summaan.) Vakuutuksiin voi laskea varmaankin jotain 400€/vuosi vielä lisäksi.
VastaaPoistaKaksi autoa on meilläkin (tai no, kaksi ajossa ja sitten ne miehen projektit, kesäauto jne..) ja käytännössä melkeinpä pakko olla, vaikka toi mun työpaikkani periaatteessa onkin ollut tossa kävelymatkan päässä (mutta hei, en kyllä kävele, jos työt alkaa klo 6 aamulla), tosin nyt tänä syksynä olen sit ollut siellä koulussa ja sinne kyllä tarviin auton.
Joo, ihan järkyttäviä on nuo summat kyllä. Ja mullakin siis automies kotona, joka osaa kyllä korjata ihan minkä vian vaan, sekä lisäksi maalata ja vaikka verhoillakin ne autot vielä. (Tosin arvaa onko suutarin lapsella kenkiä...) =D
Ihan oikeesti! Onhan nää nyt ihan jäätäviä summia! Ja mulla ja Beibellä on monia työkavereita, joilla on työmatka monta kymmentä kilometriä. Tosin, kyllähän verotuksessa saa vähän takaisin matkakuluja, mutta mullakin se taisi olla jotain 400 euron pintaan.
PoistaAi kamala. En taida uskaltaa edes laskea meidän perheen kuluja noilta osin.
VastaaPoistaMe asuttiin aikanaan (25 v sitten) pääkaupunkiseudulla ja ainoa asia, mitä sieltä kaipaan on joukkoliikenne. Nimenomaan metro. Varsinkin nyt kun tuosta läntisestä puhutaan niin paljon, muistan miten helppoa se oli.
Toisaalta, en vaihtaisi tätä maaseudun rauhaa tuohon kivitalohelvettiin millään rahalla (ja mikä hulluinta, se on paljon kalliimpaa asumista, minusta huonommissa olosuhteissa....)
Kaksi autoa. Meillä toinen tosiaan kylläkin sikäli turhaan, että miehen työmatka on 1,5 kilsaa ja tähän asti hän on pärjännyt fillarilla. Se vaan, että aika ajoin tulee sitä kuljetettavaa ja omasta vuorotyöstäni johtuen kyytejä pitää pystyä tarjomaan.
Älä muuta sano! On tää hurjaa!
PoistaMinä olen kotoisin Tampereen keskustasta ja meillä on ollut aina kotona auto. Kävellen mentiin suurin piirtein joka paikkaan, mutta mummuloihin esikaupunkialueelle ja kauppoihin aina autolla. Kai se oli siihen aikaan joku statussymboli.
Mutta kyllä minäkin heti auton ostin, kun kortin sain. Asuin silloin vielä kotona. Koska olin aina päässyt kulkemaan kävellen, enkä tottunut busseja keskustassa käyttämään, kuljin aina pidemmät matkat kavereille omalla autolla. Ja sittenhän muutin jo 19- vuotiaana töiden perässä tänne maaseudulle. Auto on ollut minulle ihan välttämätön! Ainakin omasta mielestäni...
No, onneksi asumiskustannukset täällä maalla tälläisessä pienessä puulämmitteisessä talossa ovat pienet. Voi sitten rahansa autoiluun käyttää!
Itselläkin tuli viime kerran katsastuksessa käydessä hylky. Pakoputki meni täälläkin vaihtoon ja muutamia pikkujuttuja piti korjata. Nyt olen miettinyt uuden auton hankkimista, sillä nykyinen malli syö niin paljon polttoainetta.
VastaaPoistaMeillä edelleen noi samat autot. Ei huvita yhtään vaihtaa autoja, kun noi vieläkin pelittää. Ite ajan nykyään pitkääkin matkaa, kun opiskelen. On aina riski vaihtaa uudempaan, kun ei välttis parempaa saa!
Poista