Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 5. tammikuuta 2018

Mietteitä lumen ihanuudesta ja kamaluudesta ja muistatko milloin olet tehnyt viimeksi lumiukon?





Meillä on lunta. Paljon lunta! Ainakin jos vertaa muutamaan edellistalveen. Tampereen radiossa kerrottiin eräs aamu töihin ajellessani, että Pirkanmaalla on lunta nyt enemmän kuin viime talvena yhteensä.

Minä rakastan lunta! Rakastan toki kesääkin ja joskus pitkien pakkasjaksojen jälkeen kiroan talven alimpaan helvettiin.
Mutta kyllä minun sydämeni meinaa ihan pakahtua rakkaudesta lumeen! Talvella luonto on niin ihanan valkoista, puhdasta ja pehmeän näköistä. Mielestäni yksi maailman kaunein asia on lumen ja kuuran peittämät puut. Aah!
Ehkä tämä johtuu siitä että olen joulukuun lapsi ja muksuna tuli pulkkailtua ja hiihdettyä ihan sikana. Minisuksilla lasketeltiin sitten vähän isompana isoja mäkiä muna-asennossa ja hypittiin itsetekemistämme hyppyreistä.
Oltiin muksuna ulkona paljon muutenkin talvella, tehtiin lumilinnoja ja leikittiin lumisotaa. Vaatteet olivat aina märkinä ja kaupunkilaiskakaroiden housuja, tumppuja ja pipoja kuivateltiin lämpöpattereiden päällä, jotta päästäisiin takaisin ulos leikkiin. Ei siihen aikaan kun minä olen ollut kakara, ollut kuin yksi ulkovaatekerta/lapsi.

 Lumi saa minut lapsekkaaksi ja minulle tulee ihan ihmeellisiä haluja. Esimerkiksi rakastan lumikenkäilyä ja olin ihan innoissani joulunpyhinä, kun lunta oli paljon ja se oli sellaista juuri lumikenkäilyyn sopivaa pakkaslunta.






Tämä tälläinen tunne on ihan outoa minulle, koska en juurikaan pidä minkäänlaisesta liikunnasta, vaikka sitä hieman yritän harrastaakkin jumppien, kävelyn ja satunnaisen kuntosalilla käynnin muodossa.

Minun lumikenkäilyni onkin sellaista lähimetsissä ja -pelloilla samoilua. Ei mitään sellaista pitkien vaellusten tekoa.
Tahtini on rauhallinen ja nautiskeleva. Haluan havainnoida luontoa ja eläinten jälkiä samalla kun hangessa rämmin. Tälläkin tavalla tulee ihan tarpeeksi hiki ja aikaslailla ainakin tälläinen huonokuntoinen pullukka hengästyykin.

Silloin kun meillä oli hevosia, ratsastaminen pellolla paksussa lumessa oli ihan unelmaa! Saati rekiajelut lumisilla pelloilla... ai että! Ainoita asioita, mitä hevosenpidossa enään kaipaan. Mutta onpahan ihanat muistot jäljellä!



En ole hiihtänyt vuosiin. Mutta aina kun ensilumi sataa, minulle tulee mieliteko päästä suksille. Toinen tälläinen hiihtohimo tulee silloin, kun helmi-maaliskuussa on aurinkoisia ihania ilmoja ja lumi suorastaan hiihtämään kutsuen hohtaa.
"Onneksi" kuitenkin nämä tuntemukset yleensä menevät ohi, enkä ole suksipakettia ostanut. Sukseni siteineen ja monoineen ovat meinaan vuodelta 1984. Ihan käyvät pelit muuten, mutta nykyisiin latuihin ne eivät vain mahdu.
Mikäänhän ei estä itse latuja tehdä lähipelloille ja niin me joskus tehtiinkin tyttären ollessa pieni. Beibe teki latua leveillä metsäsuksillaan ja minä tamppasin perässä hieman kapeammilla sivakoillani. Nyt vaan ei jotenkin ole ollut viitseliäisyyttä moiseen. Eikä kyllä aikaakaan! Mutta ehkäpä sitten kun pieni lapsenlapsi on hiihtoiässä...

Lumesta on paljon iloa, mutta se tuo myös tosi paljon lisätöitä. Varsinkin täällä maalla omakotitalossa ja isolla tontilla asuvalle. Kulkuväylät eläinsuojille, piha ja pihatie on pidettä auki.
Eipähän minulla nyt niin valitettavaa ole noiden lumitöiden teosta, Beibehän meillä ne pääasiassa tekee. Kolahommia meillä ei juuri muita ole, kuin rakennusten vierustat ja polku liiterille ja ulkosaunalle. Muuten väylät Beibe vetäisee taitavasti ja näppärästi traktorilla, joko lingoten tai perälevyllä tuuppien.



Viime talvena Beibe linkosi kerran lumet pihasta ja pihatieltä. Tänä talvena hän on ollut lumitöissä traktorilla pari kertaa lingoten ja varmaan neljä kertaa lykkinyt lumia perälevyllä. Hänelle jo kuulemma riittäisi nämä lumihommat täksi talveksi. Hän jo kirosikin yksi päivä että "Kuka tätä lunta oikein koko ajan toivoo lisää?!?"

Alkuun täällä sataneet lumethan olivat sellaista ihanaa, pehmeää ja kevyttä pakkaslunta. Mutta sitten lumi alkoi muuttumaan rännänsekaiseksi, märäksi ja painavaksi. Lunta on tullut isoja määriä kerralla ja sitä on kertynyt katoille. Ja sitten on suojannut ja lumet ovat tulleet peltikatoilta alas. Suoraan ovien eteen! On aikas hommaa se, kun voimalla katolta pudonnutta suojalunta lapioi päästäkseen vaikkapa talliin sisälle tai talon rappusilta, jottei se siihen paakkuunnu.


Joo-o, lapioon on tartuttava jos meinaa saada lehmän ulos!

Meillähän on ollut lumiesteitä katoilla, mutta ne eivät ole osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi. Lumi kertyy esteiden taakse ja on iso rasitus katon rakenteille. Meillä on kuitenkin vanhat rakennukset.
Talon sisäänkäynnin yllä oleva lumieste kerrytti lunta ja sitten lumi suli keväällä esteen takaa tosi hitaasti. Päivät tiputti vettä ja illalla se sitten jäätyi ja rapun edusta oli liukas. Rännit olivat jatkuvasti jäässä, eivätkä vetäneet sulaneita vesiä. Joten poistimme lumiesteet. Ja nyt sitten lumet tulevat sisäänkäynnin eteen. Molempi pahempi!
Kyllä me kaivataankin niitä talvia, kun lumet tulivat sen yhden ainoan kerran katoilta alas!

Lakritsa ei auttanut, vaikka sitä pyysin. Rontti! ;'D


Onhan tässä suojaisessa lumessa puolensakin. Kuten se, että voi tehdä vaikka lumiukon niin halutessaan!
Kun lunta sateli täällä päin ekan kerran, minulle tuli ihan valtava tarve ja halu tehdä lumiukko. Olin ihan täpinöissäni lumesta ja harmittelin ajanpuutetta. Aamulla elukkahommia tehdessä, oli ihan pakko edes lumipallo tehdä. Ja aina kun olisi ollut aikaa, pakkasti, eikä ukon teosta tullut mitään!

Viime viikolla Beibe taas lykki lumia traktorilla ja minä pyörin pihalla Maurin kanssa. Heittelin sille lumipalloja ja samassa tajusin, että nyt jos koskaan teen lumiukon!

Ei siitä kaunis tullut, mutta on se kuitenkin tunnistettavissa lumiukoksi!

Eipä ole helppoa hommaa tuo lumiukon teko! Ensinnäkin taidot ovat kyllä surkeasti ruostuneet sitten lapsuusaikojen. Tai sitten on vaan tullut kriittisemmäksi!

Ensin ajattelin sen olevan ylpeän näköinen.
Tyttären ollessa pieni, teimme lumiukkoja usein ja kaikkia muitakin lumihahmoja. Varsinkin Beibe on taitava niiden tekemisessä. Minä en niinkään...
Kummipojan kanssa tehtiin jättimäinen lumiukko, mutta siitäkin on jo muutamia talvia. Kyllä se taito vaan ruostuu, kun ei ole lumen kanssa touhunnut. Jos sitä nyt koskaan on ollutkaan!

Mutta eikös se vain katsele kädet mahan päällä maisemia!


Toiseksi, kovaa kuntoahan tuollainen suojalumen pyörittely palloiksi ja muokkaaminen ukoksi vaatii. Minä olin aivan puhki, poikki ja hiestä märkä, kun olin ukon saanut viimeistelyä vaille valmiiksi.


Ja jos olin ollut ukon tekopuuhissa kovilla, niin olivat farkkunikin. Ne meinaan palloja punnertaessani ratkesivat berberistä! Olihan ne jo vuosia vanhat ja kuluneet. Mutta voi olla, että pitkät pyhät ovat tehneet leviämisliikkeen pyllylleni ja housut eivät sitä enään kestäneet! ='D

VHP! (eli Voi Herran Pieksut!)


Ukko sai kivet silmikseen, porkkanan perinteiseksi nenäkseen ja koivun risuja hiuksikseen. Olin niin tyytyväinen ja iloinen, että olin ukon tehnyt. Himo tyydytetty ainakin tältä erää!


Seuraavana päivänä tein lumilyhdyn ukon kaveriksi. Ja kyllä ne olivatkin kivat yhdessä!


Ihan hyvälle mielelle tuli aina ulkona liikkuessa, kun ukko pönötti pihakuusen vieressä ja lumilyhty loi kelmeää valoaan hangelle.


Ajattelin, ettei Mauri anna ukon ja lyhdyn olla yhtään rauhassa ja hajoittaa ne. Sillä kun on lumikökköneuroosi!
Hieman sillä oli jossain vaiheessa hermo mennyt lumiukkoon. Mutta onneksi ukko oli kovaa ja tiivistä tekoa ja Mauri ei ollut sitä saanut hajoitettua.

Asuminen samalla tontilla mäyriksen kanssa on lumiukoille vaarallista!

Viikon verran lumiukko ja -lyhty kestivät ilonamme. Nyt on satanut vuorotellen räntää ja vettä joka päivä. Ukosta on torso jäljellä ja lumilyhty on romahtanut. Toivottavasti tänä talvena tulisi vielä lisää lumiukon rakennuskelejä. Kyllä se vaan niin kivaa oli ja mukava todeta, että kyllä aikuinenkin voi iloita lumesta lumiukkoja ja -lyhtyjä tehden ihan yksinäänkin.


Ukko ja mä! <3

12 kommenttia:

  1. Voi herran pieksut todellakin. Siis tuota lumen määrää. Täällä ei ole oikein ollenkaan lunta, just tänään kuvasin aivan lumetonta metsää!! Pelloilla ja muulla aukeella kyllä on lunta, mutta ei paljoa sielläkään. Ehkä voisitte lähettää meille vaikka puolet teiltä?? Meillä ei olis lumikengille mitään käyttöä, taikka suksille ja luistimille. Kumisaappaille ja piikeille kengän pohjiin sitten sitäkin enemmän tuolla vedessä ja jäätiköllä...

    Oot kyllä ihana, kun haluat lumiukkoja rakennella! Hieno on ukko ja pitkä on nenä! =) Toivotaan nyt sulle lisää lumiukkokelejä! Ja teille vähän vähemmän lunta ja meille enemmän.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta on kyllä aikas paljon, että täältä sopii tulla hakemaan vaan! Välillä satoi vettä, mutta on sitä luntakin lisää tullut.

      Tässä on ollut muutamia talvia, ettei ole tarvinnut käydä kertaakaan lumikenkäilemässä. Saati muitakaan talviaktiviteetteja harrastaa. Viime talvi oli tosin mahtava jääkeleiltään ja käytiin pilkkimässä ahkeraan.

      Poista
  2. En ole alkuunkaan lumi- ja talvi-ihminen, mutta miljoona kertaa mieluummin ottaisin normaalin lumitalven pakkasineen tänne etelärannikolle, kuin nämä jatkuvat vesisateet. Jouluna pitää pihalla olla ämpärissä jäähdytettyjä lumilyhtyjä ja tammikuussa lumiukko. Juuri muutama päivä sitten mietin, että taitaa olla paras laittaa luistimet myyntiin, kun enää ei pääse luistelemaan. Lapsille lumi on tärkeää. Tai oli ainakin ennen. Ehkä nämä nykytenavat viihtyvät paremmin digivehkeiden äärellä. Omassa lapsuudessa miltei asuttiin ulkona lumiseen aikaan ja kivaa tekemistä riitti, vaikka ilta tuli ja äiti huusi sisälle.
    Olen siis pikkuisen kateellinen sinulle tuosta lumiukosta ja lyhdystä. Sopivaa tekemistä aikuisellekin. Vaikka ylimääräisen stressin purkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä perustalvi lumineen ja pakkasineen aina parempi on, kuin märkä ja kurainen!

      Aatella, kuinka hyvät ulkoiluvaatteet nykytenavilla on käytössään. Ne pitävät lämpiminä, eivätkä kastu. Toista se oli silloin joskus meidän lapsuudessamme.

      Olet oikeassa; lumiukon tekeminen on todellista stressin purkua!

      Poista
  3. Meillä kahdella yli kuuskymppisellä on tänä talvena ollut pihalla jo kaksi lumiukkoa. Viime talvena oli parhaimmillaan samaan aikaan ykstoista! :) Eikä (muita) lapsia lähimaillakaan (kuin me :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teitä ihania! <3 On teillä ollut aikas ukkolauma! ='D

      Poista
  4. Meillä täällä idässä on joka talvi paljon lunta. Alkaa olla räystäiden alla räystääseen asti. Puiden ja pensaiden oksat ovat taipuneet maahan. Kävin vähän irrottelemassa tänään, kun vein linnuille ruokaa. YHTÄÄN en tykkää. Enää ei ole kiva.
    Menisihän se jos ois joku tekemässä toisena lumitöitä. En teidä tuleekohan koskaan aika jolloin nauttisin lumesta, sitä vaan on kestettävä kun ei muuta voi. Tänä talvena on ollut niin vähän pakkasia, ettei olis lumiukot kestäneet. Mut materiaalia olis kyllä :) Oon monena talvena tehnyt ukkoja ja mummoja, mut nyt kipeellä kädellä en jaksanut yrittääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä teillä päin onkin ollut haastavat lumiolosuhteet tänä(kin) talvena. Uutisissa kerrottiin, että on oikein ihmisiä jouduttu evakuoimaan kodeistaan. On se hurjaa!

      Lumitöiden tekeminen on tosi raskasta ja ihan varmasti alkaa nyppimään lumen lykkiminen.

      Toivottavasti kätesi paranee. Jos vaikka vielä ehtisit tänä talvena yhden ukon tai akan tekemään! ;D

      Poista
  5. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa talvea minäkin kaipaan jo lunta. Sitä valoisuutta ja puhtautta. Ja totta puhut, kyllä se metsässä hiippailu lumisessa maisemassa vie voiton tästä märkyydestä ja pimeydestä!
    Meillä ei ole voinut lumiukoista haaveillakaan - tjaah, sitten viime vapun. Minähän tein lumilyhdyn portin pieleen vappuaattona. Eli vähän omituisiin aikoihin tuota luonnon materiaalia sitten tulee.
    Kivan näköisen ukon väsäsit! Ja lumilyhty on aina ihana! Meillä kun ei ole edes pakkasia, että voisi jäädyttää ämpäreissä lyhtyjä.

    Toivotaan, että talvi tulee vähän etelämpäänkin ja pysyi nyt vaikka ne "talvikuukaudet" eli esim. maaliskuulle. Voisi kai sitä suksille kerran taas nousta, vaikka häpeänkin tuuppia siellä kun virtaviivaiset vapaan tyylin luistelijat ohittelevat oikealta ja vasemmalta vanhan ämmän puskiessa itseään perinteisellä tyylillä..... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin satoi viime vuonna juhannuksena lunta ja rakeita maan valkoiseksi! Mutta sehän nyt on ihan normaalia, että juhannuksena sataa lunta!

      Pari talvee sitten, ei meillä päin ollut yhtään lunta. Ei tainnut olla juurikaan koko talvena. Se kyllä ahdisti ihan pirusti. Mustaa, märkää ja kuraista koko ajan!

      Onneksi täällä päin latuja vedetään tonne järven jäälle ja pelloille. Ja porukkaa on pitäjässä niin vähän, ettei laduilla ketään vastaan, eikä ohikaan mene/tule!

      Poista
  6. Yhden todella pahan lumitalven jälkeen jolloin täällä rannikolla tuli lunta aivan hirmuisesti, olen inhonnut lunta. Tein silloin siitä postauksenkin, lumipainajainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisessä paikassa asuessamme, lunta tuli metrin verran yhden vuorokauden aikana. Olimme lähestulkoot koko ajan tekemässä lumitöitä, jotta paikat pysyisivät auki ja pääsisimme aamulla töihin. Suomalaista periaatteellisuutta; töihin pitää päästä, vaikka lumipöykyn läpi! =D

      En ole tainnutkaan lukea tuota postaustasi. Pitääpä käydä lukemassa!

      Poista