Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kulttuuri pläjäys!

Leila Yrjölän betonilehmä
Maaseutu on täynnä tapahtumia, varsinkin näin heinäkuussa. Olen harmitellut kun en ole ehtinyt kiertelemään lähiseudun näyttelyissä ja vielä kun osa niistä on avoinna vain viikonloppuisin.
Meillä on ollut kullan siskon kanssa tapana, aina välillä, juhlistaa tuplanimipäiviä, meillä kun on nimpparit peräkkäisinä päivinä. Tänä vuonna juhlistettiin tuplat jo perjantaina, koska olin päättänyt pyhittää lauantain kulttuurille.
Kulttuuriaamuni alkoi tosin "pienellä" adrenaliini annoksella. Klo 6.30, heräsimme koiran raivokkaaseen haukuntaan. Ulkona seisoi auto ja kolme miestä. Vaatteet niskaan ja kyselemään mitä asiaa. Selvisi että Lillis poni oli päättänyt lähteä kylille ja nämä ystävälliset miehet olivat ottaneet sen kiinni. Joku satunnainen ohiautoilija oli arvellut ponin olevan meidän ja yksi porukan miehistä oli uhrattu jäämään ponin kanssa. Ei muuta kun ponia hakemaan kotiin. Onneksi poni ei ollut telonut ketään reissullaan.
Päivän alkuvaikeuksista huolimatta, puolenpäivän jälkeen, lähdimme kierrokselle. Suuntasimme Eräjärvelle, jossa kaikki päivän kohteemme olivat. Ensimmäisenä Leila Yrjölän navetta-ateljee. Paikka ei ole ollut avoinna moneen kesään, mutta nyt taas heinäkuun viikonloppuina. Navetasta löytyy Leilan ja muidenkin taidetta, vanhoja huonekaluja, kirppiskamaa ym.
Seuraava etappi oli kesä lande kirppis, joka sijaitsee Järvenpäässä, entisen kauppayhtiöntalon varastossa. Sieltähän meikä löysi todellisen aarteen! Lehmän kallo, sarvet ja kaikki, maalattu täyteen kukkasia. Kallo paikallisen taiteilijan singneraama ja jos tapaan hänet, aion kysyä, oliko kyseinen lehmä Aino nimeltään. Vai onko se vain teoksen nimi.
"Aino" Tiina Anttila
Tää on NIIN makee!
Naama leveenä kohti seuraavaa paikkaa. Maaseutukirppis Vihasjärven vanhalla koululla. Tuttu paikka, jossa tulee käytyä jos ei nyt viikoittain, mutta usein kuitenkin. Sieltä on löytynyt vanha Jotul- merkkinen takka, pieni, pyöreä lavuaari kukkasille, kirjoja, astioita, kukkasia ja työkaluja, Näin muutamia esimerkkejä luetellakseni. Kirppis auki la-su, ympäri vuoden. Tammikuussa taitaa olla kiinni.
Maaseutukirppis, käykää penkomassa!
Taas löytyi kamaa, emalikattila lankojen värjäämiseen ja
tolpparaudat tulevaan saunan padan katokseen!
On the road again! Uusi-Laurilan tilalla sijaitsevaan Arjuskan salonkiin. Siellä näyttely: Vanha tuoli tarinoi. Erilaisia tuoleja eri aikakausilta. Vanhin taisi olla 1700-luvulta. Pääasiassa puutuoleja, mutta joitakin kiikkuja ja sohvaryhmiä. Tarjolla kahvia ja emännän tekemiä leivonnaisia. Maksu omantunnon mukaan pöydällä olevaan vanhaan käsilaukkuun. Tuolinäyttely avoinna vain heinäkuun viikonloppuisin.
Vanha tuoli tarinoi
Kivimuseo
Eräjärvi seura ry. pitää Kivimuseota auki kesäisin Eräjärven kirkon kupeessa. Siellä emme nyt käyneet, koska olin juuri muutama viikko sitten vieraillut siellä kivihullun sukulaislikan kanssa. Nyt monelle tulee varmasti mieleen Lidl:n soramuseo mainos, mutta tämä museo on ihan oikeasti näkemisen arvoinen. Sieltä esitellään suomalaisia ja ympäri maailmaa löytyneitä kiviä. Esim. smaragdi Tansaniasta. Ja sisäänpääsymaksu on vain 2e!
Viimeinen päiväkohteemme oli Vedentaustan vanhalta koululla toimiva Ponimaa. Ja siellä lähinnä kiinnosti Villa Kaaos, hevosaiheinen taidenäyttely. Ostimme kuitenkin myös sisäänpääsyn kotieläinpihaankin, kun nyt kerrankin olimme paikalla. Näyttelyssä oli taulujen lisäksi keinuhevosia, koruja ja yleensäkin kaikenlaista tavaraa, mikä nyt vähänkin oli hevosaiheista. Näyttelypaikka oli ihan hieno, vanhan koulun vintti. Se loi näyttelylle omanlaisen tunnelman. Eläinpihasta olen lukenut ihmisten blogeista ja sitä on hehkutettu ihanaksi. Meitä se ei aivan vakuuttanut, en henkilökohtaisesti välitä sekavasta romuromantiikasta. Eläimiä oli paljon. Kaneja, kanoja, riikinkukkoja, minisikoja, alpakoita, supikoiria, kettu ym. Tähän ikään on tullut pupuja nähtyä ja muitakin elukoita niin paljon, ettei oikein enään jaksa innostua.
Villa Kaaos

Minisika Ponimaassa
Ponimaan omistaja oli erittäin ystävällinen. Ehdottomasti lapsiperheiden paikka ja järjestetäänhän siellä ratsastusleirejäkin.
Ei muuta kuin kotiin syömään ja pesemään päivän hiet pois. Illalla otettiin suunta kunnan rantasaunalle. Tai siis vanhan Kuhmalahden kunnan. Siellä rantajazzit. Polkupyörän koriin mukaan pieneen pulloon viiniä ja pari pikaria. Olimme iloisesti yllättyneitä bändin tasokkuudesta. Nimi meni minulta ohi ja sitä ei mainittu tapahtuman ilmoituksessakaan. Bändi soitti omia sovituksiaan Olavi Virran tuotannosta ja vanhahtavaa, swing-tyyppistä musaa. Heillä oli myös pari laulusolistia, joista toinen myös toimi juontajana. Vehkajärven martat vastasivat puffetista. Aivan häkellyin kahvipöydän tarjonnasta, oli meinaan sen seitsemää sorttia! Kuvaa en päässyt ottamaan, tuli juuri bändin tauko ja ihmiset ryntäsivät kahviostoksille.
Bändi esiintyi saunan terassilla
Ilta oli mitä ihanin. Upea ilta-aurinko ja järvi aivan tyyni. Musiikki jotenkin kaikui kivasti rannalla. Oli rentouttavaa istua beiben kanssa biitsillä, katsella hyväntuulista jazz yleisöä, nauttia laadukkaasta soitosta ja siemailla omatekoista raparperiviiniä. Aah! Kyllä suomalainen kesä voi olla ihana!
Jazz juomaa!
Jameista polkastiin vielä paikalliseen, Pitkä-seppä, baariin juomaan yhdet oluet. Kulttuuriahan sekin on!
Sunnuntaina oli vielä tarkoitus käydä oman kylän taidekohde. Teemu Luodon luotsaama, Kuhmalahden taidepappila. Kesän näyttelyn nimi on "Eläimellistä menoa". Päivä oli myös omistettu lapsille, nimellä "Rakkaudesta eläimiin". Pyörillä mentiin ja oltiin paikalla heti tapahtuman alettua. Kierros aloitettiin taidepolulta joka oli taas kerran niin pettymys. Samat savinaamiot vuodesta toiseen, ryteikön keskellä. Tytär kävi pienempänä  taideleireillä pappilassa ja ollaan vierailtu melkein vuosittain näyttelyissä ja syksyisin järjestettävissä Taiteiden yö- tapahtumassa. Tunnelma latistui taas kerran nokkosten poltellessa nilkkoja. Ihmettelimme, ei polulla ainakaan mitään lapsille ollut. Aittarakennuksessa oli Jenni Tienahon, pajuista hevosia. Tai siis kuvia niistä teoksista, niiden sijaintipaikat ja hinnat. Olisi ollut kiva nähdä teokset ihan livenä. Kuvissa olivat kyllä upeita.
Tämä esitti merihevosta tai jotain sellaista...
Aitan yläkerrasta kuului niin ärsyttävää joikua että! Syykin selvisi, pupukuorohan siellä ulisi. Jos joskus haluaisin kiduttaa jotakuta, hankkisin tämän teoksen välineeksi.
Onneksi kuvassa ei ole ääntä!
Ulkonäyttelyn parasta antia olivat ehdottomasti Teemun savieläimet. Ne ovat niin ilmeikkäitä ja persoonallisia. Koska näyttelyn teema oli eläimet, olisin toivonut että Teemu olisi tehnyt niitä lisää.
Teemua parhaimmillaan

Toisenlaista Teemua
Oltiin jo aika kypsiä sisälle mennessämme, mutta näyttely siellä pelasti paljon. Varsinkin Elina Kujansuun lehmätaulut. Ne olivat tehty pleksille öljyväreillä ja lyöntimetallilla. Upeita! Näyttely muutenkin miellytti silmää.

Elina Kujansuun Lehmiä

Samuli Heimonen "Haamusärky"

Jukka Tuomisen lintutauluja

Taidepappila
On kuitenkin hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka vuodesta toiseen jaksavat pistää pystyyn tapahtumia ja näyttelyitä kaiken kansan huviksi. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta vaikka olenkin välillä hieman kriittinen näkemääni ja kokemaani, sain kyllä upeaa hengen ja sielun ravintoa paikoista joissa kiersimme. Ja kaikki paikat olivat aivan lähellä!
Ja onnittelut kaikille naistenviikon nimipäiväsankareille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti