perjantai 26. joulukuuta 2014

Ison kissan jäljillä...

Ison miisun jälki!
Tapaninpäivä aamuna, Beibe lähti Maurin kanssa aamulenkille. Olin tallia siivoomassa, kun pitkät pojat tulivat takaisin. Beibe oli löytänyt ilveksen jäljet! Tai siis kolmet jäljet. Ilmeisesti emo ja kaksi pentua. Olivat menneet läheistä lasku-ojaa pitkin ja ylittäneet tien. Muutaman sadan metrin päästä meiltä.
Ei tämä ensimmäinen ilveshavainto täällä päin ollut. Meillä oli joskus Pumpuli- niminen lammas. Naapurin pellon reunasta, eräänä talvena, kävi ilvesemo poikasineen sitä katselemassa. Eivät kuitenkaan pihaan tulleet, mutta makuujäljet olivat noin 50 metrin päässä.
Muutama vuosi sitten, oli meidän alapellon läpi kulkenut samanlainen pesue. Emo ja 2 pentua. Olivat olleet ohikulkumatkalla. Kumpanakaan kertana näkemään kissoja ei päästy. Pelkät jäljet vain.
Maltettiin aamupala syödä ja sitten lähdettiin katsomaan, mistä kisut olivat tulleet. Ajateltiin, että ne olivat naapurin peltoa pitkin menneet ojalle. Mutta, eihän me päästy kuin meidän ulkosaunan taakse! Johan alkoi jälkeä löytymään!
Tähystyspaikka kaivonrenkaan päältä!

Tästä näkee, kuinka lähellä on käyty! Talo näkyy puiden takana.
Kissat olivat tepanneet ihan meidän talon takana yöllä. Käytiin meinaan noin puoli yhdeksän koiran kanssa iltapissalla ja -tallilla. Eikä ollut mitään jälkiä!
Yksi ilveksistä oli istunut vanhan yhdyskaivorenkaan päällä. Muut olivat istuneet vieressä maassa. Siitä ne olivat jatkaneet, samaan jälkeen astuen, meidän alapellon poikki, kohti lasku-ojaa.

Samaa jälkeä menty. Hetkeksi erottu ja taas yhdytty takaisin jälkeen!

Minähän en tästä jäljestämisestä ymmärrä mitään. Mutta Beibe kokeneena eränkävijänä, selvitti ja näytti minulle jälkiä. Jos nyt ihan totta puhutaan, en varmasti olisi ilveksen jälkiä edes tunnistanut! Ettei nyt kukaan vaan luule minusta liikoja! Mutta minun ei onneksi tarvitsekaan. Minulla on Beibe!
Jatkettiin jälkien seuraamista. Oikaistiin tien kautta paikkaan, missä Beibe oli ne aamulla ensi kerran huomannutkin. Jäniksiä oli ollut myös liikkeellä todella paljon ja ajateltiin, jos vaikka löydettäisiin syönnöksiä. Tai jotain muita saalistukseen viittaavia jälkiä. Mahdollisuus löytää kissojen makuupaikkakin, tiheästä kuusikosta, oli myös mahdollinen! Nyt oltiin jännän äärellä!
Kisut olivat kuitenkin poikenneet ojalta kohti naapurin hevostallia. Ei sitten kehattu ihan toisten tontille mennä nuuskimaan! Naapureilla on tallin kulmalla riistakamera, täytyy vähän kysellä, onko kissoja tallentunut kuviin!

Jälkiä ojassa

Ei ole ihan osunut samaan jälkeen!

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka ne osaavat astua samaan jälkeen, edellä kulkevan perässä. Pimeässä! Meikäläinen kun harhautuu tasaiselta maalta metsään, kompurointi alkaa heti. Ja kirkkaassa päivän paisteessa!
Nämä kissat olivat jo syöneet! Löydettiin kakka! Wau!
On hienoa olla joskus oman elämänsä David Attenborough!

4 kommenttia:

  1. On teillä komeita kissavieraita!

    Jälkien seuraaminen on kiinnostavaa puuhaa. Eilen täällä päin ei kyllä pelolla näkynyt muita kuin metsähiiren jälkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä nurkissa pyörii jäniksiä, kettuja ja muutaman kauriin laumakin majailee. Sitä vain aina hämmästyy, kun lumet tulevat, että minkälainen vilske yöllä tässä ympärillä käykään! Ja tosi harvoin pääsee yhtään elukkaa näkemään!

      Poista
  2. Ohhoh! Aika makeeta nähdä tuollasia jälkiä! Tosin myös vähän pelottavaa minusta.

    Mä en tiiä näinkö oikein, kun kerran yhdellä semmosella vähän korpisemmalla seudulla olin näkevinäni kaksi sutta. Siellä ne pellolla jolkotti ihan rauhassa, minusta myös vähän niin kuin olisivat leikkineet keskenään. Joko ne oli hiton suuria koiria, jotka näytti ihan susilta, tai sitten ne todella oli susia. Matkaa niihin oli ehkä joku 300m, pysäytin oikein auton tien varteen ja jäin kattelemaan mitä ne on. Sieltä ne sitten meni läheisen talon pihaan ihan tuosta vaan - siksi mietinkin voiko ne todella olla susia. Mutta siellä seudulla ne vois ollakin susia, siellä on käsittääkseni ennenkin niitä nähty. Se oli kyllä todella uskomaton kokemus, no paitsi jos ne sit olikin koiria. =)

    Meillä näkyy usein kettu, ihan tossa lähistöllä. Ei tunnu meidän koirat pelottavan sitä yhtään, koirat on useimmiten onneks kyllä sillon sisällä, kun kettu on nurkilla... Koirat kyllä tosi kiinnostuneena niitä jälkiä aina nuuskuttelee, kun niille osuvat. Kerran toinen koira lähti jahtaamaan kettua pellolle, mutta sitten kävikin niin, että kettu pysähtyi, kääntyi ja alkoi jahdata koiraa kotiin päin.... huh, onneks oli mies pihalla ja näki kaiken, se joutui suorastaan jahtaamaan sen ketun pois kun se vaan meinas tulla pihaan saakka. En tiiä oppiko koira tuosta mitään... toivottavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on vähän ristiriitaista löytää pihastaan tuollaisia jälkiä. Ilves on todella upea eläin, muttei ihan nurkkiin tarvitsisi tulla.
      Ei se mikään mahdottomuus ole, että näkemäsi elikot olisivat susia. Sitä vaan ei halua itsekkään uskoa näkemäänsä todeksi!
      Tässä meidänkin pihassa pyöri vuosia kettu. Se tiesi meidän tallirutiinit aika tarkalleen ja heti kun mentiin sisälle, johan oli kettu pihassa. Muutamana aamuna, olinkin hieman myöhässä. Kettu tulla jolkotti naapurin pellon poikki pihaan. Sillä oli kyllä tyrmistynyt ilme, kun se minut huomasi! Toisena aamuna minulla oli vielä koirakin mukana. Onneksi sain Maurin kiinni, se olisi kyllä antanut ketulle kyytiä.

      Poista