Joulupuu on rakennettu, taas! Ja mitä lipeäkalalle kuuluu...

En tiedä, mikä minua vaivaa. Minulla on meneillään jonkin asteinen fetisismi, halu koristella havuja. No, ehkä fetisismi on hieman liioiteltu sana. Sehän tarkoittaa esineisiin suuntautuvaa seksuaalihäirötä tai jotain vastaavaa. Mutta pakkomielle taas on liian lievä sanonta, koska se on taas jotain sellaista, mikä ei tuota mielihyvää. Myönnän kyllä, että koristeltu havu tuottaa minulle hyvän olon tunnetta. Ei nyt kuitenkaan seksuaalista...
Tytärkin on jo huolissaan. Hän eilen yllätti minut kuntosalilta tullessaan, uuden sypressin kimpusta. Melkein tippa silmässä sitä katselin, kuinka kaunis se olikaan! Likka sanoi kuulleensa tässä jokin aikaa sitten, minun suustani, jotain sen suuntaista, ettei meillä paljoa joulua tänä vuonna koristeltaisi. Olen varmasti ollut kuume houreissa tai jotain. En ainakaan myönnä mitään!
Joka tapauksessa, oli diagnoosi mikä tahansa, olen koristellut uuden sypressin. Tällä kertaa ihan osto koristeilla. Viime joulun aleista, ostin pieniä kuusikoristeita ja kahta eri kokoa vaaleapunaisia palloja. Harrasteesta hain kultaista ripustusnyöriä koristeisiin ja Claes Olssonilta ostin pinkin, metallihohtoisen helminauhan. Pattereista virran saavat valot olivat jo valmiiksi ostetut.

Piru vie! Valaistus on niin huono, ettei saa hyviä kuvia. Mutta puusta tuli hieno. Paikkansa se sai yläkertaan vievien rappusten nurkasta.

Kapakalat

Lipeäkalalle kuuluu ihan pelkkää hyvää! Tampereen kauppahallista hain 360g kuivattua turskaa. Tai ainakin oletin sen olevan turskaa. Voi olla jotain muutakin lajia, kuivattuna kalana sitä ostin! Oltiin poltettu pelkkiä koivuklapeja olkkarin takassa. Ämpärillinen tuhkaa kerättiin ja kiehuvaa vettä kaadettiin sen päälle. Tuhka muhi vuorokauden vedessä ja vesi liotti siitä lipeää. Sormet kun kastaa lipeäveteen ja hieroo niitä yhteen, tuntuma täytyy olla saippuainen. Jos tuntuu nihkeältä, tuhkaa täytyy lisätä.
 Beibe puolitti kalat vatiin ja kaatoi lipeävettä varovaisesti kalojen päälle, niin ettei tuhkaa kauheasti tullut mukana. Jotkuthan heittävät kalat tuhkaveden sekaan, mutta me tehdään niinkuin anoppini on meitä neuvonut. Lipeäveden täytyy peittää kalat.
Nyt meidän fisut ovat lionneet perjantaista ja ovatkin turvahtaneet lupaavasti. Huomenna alkaa kalojen huuhtelu. Eli lipeävesi kaadetaan veke ja kalat huuhdellaan juoksevalla vedellä. Vatiin laitetaan puhdas vesi ja se vaihdetaan kolmen päivän aikana, pari kertaa päivässä. Jatkossa riittää kerran päivässä. Anoppini neuvo oli, että viikko lipeässä ja toinen viikko huuhdellaan.
Itse liotettu kala ei turpoa yhtä paksuksi kuin kala mitä kaupasta saa. En tiedä millä ihme aineilla ne turvotetaan. En ehkä haluakaan...

Tässä tätä herkkua on tulossa!

Huomenna alkaa huuhtelut!

Kuivattu kala haisee ihan kissan pissalle. Ja lipeäliemessä lilluvana, haisee kissan pissalle *100. Siis, ihan karseelle. Siksipä fisut asustelevat meidän ulkosaunalla. Hajuhan miedontuu huomattavasti, kun sitä huuhdellaan. Mutta nyt sen haju tarttuu jopa vaatteisiin, kun piipahtaa saunalla hakemassa elukoille vettä.
Tänä iltana kun käytiin saunomassa, oli kalat nostettava hyvissä ajoin ulos. Ja pukuhuonetta vähän tuuletettava. Ei olisi ollut kiva olla löylyjen jälkeen "lipeäkalan raikas"!

Blogini on saanut uusia, ihania seuraajia. Mimosa, ihanaa, että olet löytänyt blogini! Antonio, welcome to follow my blog!