Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulupuu on rakennettu, taas! Ja mitä lipeäkalalle kuuluu...





En tiedä, mikä minua vaivaa. Minulla on meneillään jonkin asteinen fetisismi, halu koristella havuja. No, ehkä fetisismi on hieman liioiteltu sana. Sehän tarkoittaa esineisiin suuntautuvaa seksuaalihäirötä tai jotain vastaavaa. Mutta pakkomielle taas on liian lievä sanonta, koska se on taas jotain sellaista, mikä ei tuota mielihyvää. Myönnän kyllä, että koristeltu havu tuottaa minulle hyvän olon tunnetta. Ei nyt kuitenkaan seksuaalista...
Tytärkin on jo huolissaan. Hän eilen yllätti minut kuntosalilta tullessaan, uuden sypressin kimpusta. Melkein tippa silmässä sitä katselin, kuinka kaunis se olikaan! Likka sanoi kuulleensa tässä jokin aikaa sitten, minun suustani, jotain sen suuntaista, ettei meillä paljoa joulua tänä vuonna koristeltaisi. Olen varmasti ollut kuume houreissa tai jotain. En ainakaan myönnä mitään!
Joka tapauksessa, oli diagnoosi mikä tahansa, olen koristellut uuden sypressin. Tällä kertaa ihan osto koristeilla. Viime joulun aleista, ostin pieniä kuusikoristeita ja kahta eri kokoa vaaleapunaisia palloja. Harrasteesta hain kultaista ripustusnyöriä koristeisiin ja Claes Olssonilta ostin pinkin, metallihohtoisen helminauhan. Pattereista virran saavat valot olivat jo valmiiksi ostetut.



Piru vie! Valaistus on niin huono, ettei saa hyviä kuvia. Mutta puusta tuli hieno. Paikkansa se sai yläkertaan vievien rappusten nurkasta.
Kapakalat
Lipeäkalalle kuuluu ihan pelkkää hyvää! Tampereen kauppahallista hain 360g kuivattua turskaa. Tai ainakin oletin sen olevan turskaa. Voi olla jotain muutakin lajia, kuivattuna kalana sitä ostin! Oltiin poltettu pelkkiä koivuklapeja olkkarin takassa. Ämpärillinen tuhkaa kerättiin ja kiehuvaa vettä kaadettiin sen päälle. Tuhka muhi vuorokauden vedessä ja vesi liotti siitä lipeää. Sormet kun kastaa lipeäveteen ja hieroo niitä yhteen, tuntuma täytyy olla saippuainen. Jos tuntuu nihkeältä, tuhkaa täytyy lisätä.
 Beibe puolitti kalat vatiin ja kaatoi lipeävettä varovaisesti kalojen päälle, niin ettei tuhkaa kauheasti tullut mukana. Jotkuthan heittävät kalat tuhkaveden sekaan, mutta me tehdään niinkuin anoppini on meitä neuvonut. Lipeäveden täytyy peittää kalat.
Nyt meidän fisut ovat lionneet perjantaista ja ovatkin turvahtaneet lupaavasti. Huomenna alkaa kalojen huuhtelu. Eli lipeävesi kaadetaan veke ja kalat huuhdellaan juoksevalla vedellä. Vatiin laitetaan puhdas vesi ja se vaihdetaan kolmen päivän aikana, pari kertaa päivässä. Jatkossa riittää kerran päivässä. Anoppini neuvo oli, että viikko lipeässä ja toinen viikko huuhdellaan.
Itse liotettu kala ei turpoa yhtä paksuksi kuin kala mitä kaupasta saa. En tiedä millä ihme aineilla ne turvotetaan. En ehkä haluakaan...
Tässä tätä herkkua on tulossa!

Huomenna alkaa huuhtelut!

Kuivattu kala haisee ihan kissan pissalle. Ja lipeäliemessä lilluvana, haisee kissan pissalle *100. Siis, ihan karseelle. Siksipä fisut asustelevat meidän ulkosaunalla. Hajuhan miedontuu huomattavasti, kun sitä huuhdellaan. Mutta nyt sen haju tarttuu jopa vaatteisiin, kun piipahtaa saunalla hakemassa elukoille vettä.
Tänä iltana kun käytiin saunomassa, oli kalat nostettava hyvissä ajoin ulos. Ja pukuhuonetta vähän tuuletettava. Ei olisi ollut kiva olla löylyjen jälkeen "lipeäkalan raikas"!

Blogini on saanut uusia, ihania seuraajia. Mimosa, ihanaa, että olet löytänyt blogini! Antonio, welcome to follow my blog!

4 kommenttia:

  1. Ai että lipeäkalaa.... sitä en ole koskaan suuhuni uskaltanut laittaa. Tosin se oli mamani lapsuudenherkku, isäni ei koskaan tätä SuomiJouluHerkkua suuhunsa laittanut ja uskon että se sama ajatus asuu vielä minussakin. Upeaa kuitenkin että teette sen itse. Mielenkiinoista oli tietää miten se tehdään, mama kun sai meillä lipeäkalansa joulun alla omilta vanhemmiltaan Pohjanmaalta.

    VastaaPoista
  2. Niin ja unohtui mainita että cypress puu on todella kaunis, koisteltuna ja ilman. Itse olen hurahtanut huonekuusiin (myytiin Prismassa) joita löytyy tällä hetkellä kolme ja lisääkin voisin hankkia...hihiiiii.

    VastaaPoista
  3. En ole koskaan maistanut itse tehtyä lipeäkalaa, varmasti hyvää.

    VastaaPoista
  4. Lipeäkala on kyllä sellainen jouluruoka, että sitä joko rakastaa tai inhoaa. Kultaista keskitietä ei ole! Vielä jokunen vuosi sitten, näistä maaseutukaupoistakin sai ostaa joulun alla kuivakalaa joulun alla. Nykyään en tiedä saako sitä muualta kuin kauppahalleista. Ilmeisesti oman kalan liottajat ovat vähenemään päin. Anoppini minut innosti tähän touhuun. Lipeäkalaa olen aina syönyt, mies ei koskaan. Paitsi nyt, kun sitä itse tehään. Hänellä ennakkoluulot ovat olleet kovia tätä löllö kalaa kohtaan!
    Sussi, itse liotettu kala ei ole niin löllöä, kuin valmiiksi liotettu. Ja hyvä valkosoosihan se lipeäkalan taika on!
    Kiitti vaan, Mimosa, kai munkin nyt täytyy vielä huonekuusikin hommata! Pistääköhän perhe kohta pyhiksi hoitoon!

    VastaaPoista