TSI: Kudottu kauluri

Anoppini ja äitini olivat kovia naisia kutomaan. He pitivät meidän perheen villasukissa, tumpuissa ja kaulahuiveissa. Olen jonkin verran virkannut ja kutonut lapsena ja nuorena, mutta jossain vaiheessa käsityöt jäivät. Ei tarvinnut, kun muut tekivät! Yksi syy on ollut myös se, että tehdastyön runtelemat käteni, eivät meinaa kestää kutomista ja virkkaamista pitkiä aikoja.
Muutamia vuosia sitten, äitini jälkeensä jättämä villasukkavarasto alkoi ehtymään ja anoppini näkökin huononi niin, ettei hän pystynyt enään kutomaan. Oli pakko opetella uudestaan sukantekotaito. Sukkia ja pipoja olenkin jonkin verran kutonut. Ja koska virkkaaminen on nyt NIIN hottia, olen joitakin pannulappuja ja isöäidin neliöitä ym. tuhertanut. Ja sen pupuhelistimen...
Sain anopiltani, vajaat 20 vuotta sitten, hänen kutomansa kaulurin. Olen pitänyt sitä kylmään aikaan, lähes päivittäin. Se on ollut minulla ns. tallikaulurina. Kauluri on kätevämpi hommia tehdessä ja liikkuessa kuin kaulahuivi. Se pysyy paikallaan, eikä sitä tarvitse korjailla kesken hommien. Ratsastaessa se oli ehdoton!

Rakas, vanha kumppani!

Pyhien aikaan kävi niin, että kauluri tuli matkansa päähän. Pesin sen varmaankin, tuhannen kerran ja se venähti niin, ettei se enään palutunut malliinsa. Neulos oli niin kulunut jo keskeltä, että se oli melkein puhki. Koska rakas anoppini on jo edesmennyt, minun oli pakko tehdä itse uusi kauluri. Hänen, hyväksi testatulla mallilla!

Käytössä lähes puhki kulunut!

Otin kuitenkin hieman vapautta muuttaa silmukkamäärää ja siistin lopputulosta virkkaamalla reunat.

Uudesta tuli lyhyempi kuin mallistaan!

Tein näin:
Loin pitkille, koon 4, puikoille, 70 silmukkaa. Anopin kaulurissa oli 90 silmukkaaa. Lankana, minulla oli harmaata 7 veljestä. Sitten kudoin 2 oikein, 2 nurin, joustin neuletta, 35 kerrosta. Hieman enemmän kuin alkuperäismallissa. Päättelin toisesta reunasta 18 silmukkaa. Kudoin 44 silmukkaa niin, että 4 oikein, 4 nurin ja päättelin loput 18 silmukkaa. Jatkoin työtä kutomalla tuollaista korinpohjaa, aina 4 kerrosta, 4 oikein, 4 nurin. 4 kerroksen jälkeen kudoin niin, että nurjat oikein ja oikeat nurin, taas 4 kerrosta. Näin jatkoin, kunnes olin tyytyväinen liepeen pituuteen. Eli 48 kerrosta. Vanhassa kaulurissa, anoppi oli kutonut korinpohjaa 6 oikein, 6 nurin. Aina 6 kerroksen välein vaihtaen.
Käänsin kaulan ympärille tulevan osan kaksinkerroin ja virkkasin tavallisilla perussilmukoilla sen yhteen reunoista. Samoilla perussilmukoilla virkaten, kiersin koko työn. Kaulurin reunoista tuli, mielestäni siistimmät näin.
Alkuperäisessä kaulurissa oli 3 nappia, jotka käytin uuteen kauluriin. Niille virkkasin napinlävet toiseen reunaan. 2 perussilmukkaa, 6 ketjusilmukkaa, näin kolme kertaa.

Napit kiertoon!

Napit ompelin, samalla villalangalla, niin hyvin kiinni kuin taisin!
Kaulurista tuli mielestäni onnistunut! Tarpeeksi napakka, koska tein siitä pienemmän, kuin alkuperäisestä. Minun pääni ja kaulani on sellaista lapsikokoa, vaikka muuten olenkin kahden aikuisen kokoinen. Minun on tosi vaikea löytää pipoja ja kaulureita, muualta kuin lasten osastoilta.
Jos joku haluaa tehdä aikuisemman kokoisen, suosittelen anopin 90 silmukkaa!

Kauluri takaa...

... ja edestä!

Jos olisin ollut oikein reipas, olisin vielä höyryttänyt ja kuositellut silittämällä valmiin kaulurin. Mutten ollut ja oli kiire saada kauluri heti käyttöön. Vanhalla kaulurilla sytytin keittiön hellan pesän!

Sopii kuin valettu!

Saas nähä, onnistuinko tekemään yhtä kestävän kaulurin kuin anoppi! 20 vuoden tulikoe alkakoon!