Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 9. tammikuuta 2015

Voiko lihava ihminen olla onnellinen?!?

Mässyä!
Taas on se aika vuodesta, kun lihavat ihmiset tarjoavat viihdettä koko kansalle. Monella tv-kanavalla alkaa tai on jo alkanut, uusia tuotantokausia, joissa läski lötisee. Kotimaiset ja ulkomaiset ohjelmat tarjoavat liudan eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia pullukoita. Ja paljastaa häpeilemättä heidän surkean, laardin täytteisen elämänsä. Toiset ovat lihoneet, ihan hirvittävästi, muutamassa vuodessa. Jotkut, näistä ihmiskohtaloista, ovat olleet koko ikänsä ylipainoisia. Kaikkia ohjelmia yhdistää kuitenkin ajatus siitä, että lihavat ihmiset ovat onnettomia ja heidän ainoa unelmansa on olla laiha. Heidät onneen johdattaa joku, joka on hyvännäköinen ja niin tiukassa kunnossa, että vonkuu. Pelastaen heidät tukehtumasta läskeihinsä ja parantaa lihavan henkilön sokerinhuuruisen mielen! Hey, you can do it! Vai, mitä?

Jaksaa, jaksaa!
Nämä "fätsöt" kuvataan joka ohjelman alussa, ilottomina, omissa lihoissaan tuskailevina, ihmisraunioina. Heitä kuvataan sohvalla makaamassa, julmettujen herkkukasojen piirittäminä. Heidän kaapeistaanhan ei edes löydy mitään muuta kuin herkkuja. Usein näillä reppanoilla, on vielä puoliso, joka kantaa kaupasta lisää herkkuja. Jottei vain pullukka hermostu. No, kyllähän sen nyt, kai, ymmärtääkin. Eihän nyt lihavana kehtaa kämpästä ulos mennä! Silti nämä siipat morkkaavat kumppaneitaan näiden läskeistä.

Parhaita protskupatukoita ikinä! Fitnesstukusta saa!
Huojentuneina, UPEASTA mahdollisuudestaan pelastua, läskikasat alkavat treenaamaan intoa puhkuen. Kunnes...
Ei se olekaan niin helppoa! Ruokatottumukset pitää muuttaa ja liikkuminen huonokuntoiselle on täyttä tuskaa. Pullukat juoksevat kasvot vääristyneinä ja itkevät! Ja elämäntapavalmentajat huutavat vierellä. Syyllistäen ja muistuttavat jokaisesta, turpeiden huulien välistä tungetusta, herkkupalasta. Sumeilematta, he laukovat faktaa palleron ulkonäöstä ja vertaavat heitä, jos mihinkin, eläinkunnan edustajaan.  Ja läski ihminen tuntee itsensä vielä inhottavammaksi. Ja varmasti haluaisi kuolla pois kitumasta ja toisten horisonttia pilaamasta!

Huom! Nauti harjoittelusta!
Kamerat zoomaavat häpeilemättä, tiukkoihin trikoisiin sullottujen lihavuorien, läskimakkaroihin. Treinerit istuvat "suojattiensa" päällä tai roikkuvat heidän selässään, tehostaessaan, jo ennestäänkin rankkojen harjoitusten kovuutta. Välillä makkaroita puristellaankin, kun läskille näytetään, mihin kohtaan harjoitus puree. Tai missä pullukan ongelmakohdat ovat.
Lihavat ihmisethän ovat, tunnetusti, heikkoja. Joten lihavaa epäillään ja vahditaan kokoajan. Saatetaanpa jopa lompakko viedä, ettei vaan herkkuja pääse ostamaan. Ja jokaista liikettä tarkkaillaan... Siis, tuleeko niitä tarpeeksi!
"Possuilla" on kokoajan nälkä, olo on heikkko ja aika ei meinaa millään riittää kokopäiväiseen treenaamiseen! Mutta koska vaatekaapissa ei ole mitään, mikä mahtuisi pöhöttyneen kropan verhoksi tai näyttäisi päällä hyvältä, kaikki raataminen on vaivan arvoista!

Erään sunnuntain paistiateria
Alkaahan niitä tuloksiakin jossain vaiheessa tulemaan ja läski saa tunnustusta ja hyväksyntää. Kyllä kehutaan, kuinka vaatteet istuu ja näytetään hyvältä. Ja ollaan niin iloisia, pirteitä ja ennenkaikkea... ITSEVARMOJA! MAHTAVAA!!!!!
"Sairaudestaan" parantunut, entinen läski, itkee ja häpeää, kun hänelle näytetään kuvia hänen entisestä elämästään. Elämästä, johon hän ei koskaan aio palata! Hän ei tunne vanhaa minäänsä ja hänen kaikki ongelmansa on kadonneet kuin "läskit hien mukana"! Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Tv-kavavien katsojaluvut kertovat, kuinka lihavien ihmisten elämää halutaan kauhistella. On ihanan suosittua, hirvitellä, miten joku voi päästää itsensä tuohon kuntoon! Ei voi käsittää moista itsetuhoisuutta!
Ohjelmissa luodaan streotypia lihavasta ihmisestä. Hän on tyhmä, ruma, heikko, huonon itsetunnon omaava, yksinäinen, onneton, inhottu ja hänen on mahdotonta menestyä tai onnistua, yhtään missään. Kaikki ongelmat, mitä hänellä on elämässään, johtuvat liikakiloista. Siis, lähes elinkelvoton otus!

Läskiohjelmien katselueväs: jätskiä ja marjoja

Palatakseni kysymykseen: "Voiko lihava ihminen olla onnellinen?" Paljastan teille suuren salaisuuden: Kyllä voi! Ja, ettäkö mistäkös minä sen tiedän? Koska olen lihava. Ollut jo yli 40-vuotta. Olen ottanut elämäntehtäväkseni rikkoa tätä yleistystä läskeistä ja heidän elämästään.

Eiks täällänen kuva kuulu aina jakaa kun on salilla?
Läski elää ihan tavallista elämää. Jos sellaista määritelmää voi käyttää. Hän käy töissä ja hänellä on erilaisia harrastuksia. Kuten kuntosalilla käynti, lenkkeily, uinti ym. kevyt kuntoilu. Joskus läski myös käy...Nyt eläinsuojelijat huomio! .... ratsastamassa. Puutarhan hoito ja käsityöt, ovat lähellä läskin sydäntä.Pulleaan vartaloon mahtuu myös paljon rakkautta eläimiä kohtaan. Ja elukoitahan tällä läskillä riittää!
Hän elää onnellisessa ja hyväksyvässä parisuhteessa ja hänellä on paljon ystäviä. Hän rakastaa ruokaa ja juomaa. Ja niitä kyllä, kieltämättä, kuluukin paljon. Tämä yksilö pitää kasviksista erityisen paljon!

Salaattilounas

 Herkkuja tämän läskin kotoa yleensä ei löydy. Jos niitä ostetaan, ne kyllä sitten syödäänkin samantien. Läski juo myös kahvinsa ilman sokeria ja yleensä ilman nisua. Sitä leivotaan sitten, kun tulee tärkeitä ihmisiä kylään!
Vaateostoksillakin läski tykkää käydä. Hän tietää, mistä kaupoista, hän löytää mieleisiään ja sopivia kledjuja. Ja hänen vaatekaapistaan ei löydy yhtään vaatetta, mikä ei mahtuisi hänen päälleen!

Parit farkut alesta
Ja kun pullero lähtee kavereiden kanssa "radalle", tukkaa värjätään ja laittaudutaan nätiksi. Ei muita miellyttääkseen, vaan ihan omaksi iloksi! Ja omasta mielestään, tämä fätsö, näyttää hyvältä!

Punatukka pullukka!
 
Eli, lihavat ihmiset ovat ihan samanlaisia elämässään, kuin muutkin. Ja kaikki te, pallerot, jotka kuvittelette ongelmienne johtuvan liikakiloistanne; EI PIDÄ PAIKKAANSA! Läski on viatonta, ei sen piikkiin voi asioita laittaa!

Erään urheiluliikkeen ikkunassa nöpöttää!

Tässä on nyt tullut viime päivinä eteen Kaisa Mäkäräisen kauhistelema, urheilijalle tarjotun makkara-annoksen kuva. Eräässä toisessa jutussa Arto Bryggare kirjoitti avoimen kirjeen Faceen, juoksija Noora Toivolle. Siinä hän arvosteli naisaitureiden rasvaprosentteja ym. Että näin! Hyvä hyvä! Ei ihme että ollaan ulkonäkönsä ja syömistensä kanssa ihan sekaisin!

Fuck the fitness, feel the fatness!!!

Tällä viikolla kuntosalilla tuli tämmöinen vastaan:

Dancing clouds and more, toivottavasti viihdyt blogini parissa! Mukavaa, että löysit tänne!
,





14 kommenttia:

  1. Mahtava teksti!!! Sinä olet ihana just sinuna, ja minusta on mahtavaa, että olet noin vahva ja hyvän itsetunnon omaava. Sitä ei moni ole, oli sitten minkä mallinen kropaltaan hyvänsä. Tosi paljon taatusti vaikuttaa ne läheiset ihmiset siihen, että tuntee olonsa hyväksi omana itsenään (edelleenkin, oli sitten minkä mallinen hyvänsä).

    Noi ohjelmat on kieltämättä aika kamalia... en niitä mitenkään erityisemmin seuraa, sillon jos nyt eteen sattuu saatan katsoa. On minusta kieltämättä aina ihan mahtavaa, miten joku on kyennyt vaikkapa 50kg pudottamaan - ihailen sitä tahtoa ja tarmoa millä siihen on tultu. Mutta surullista on, että tässä maailmassa ihminen arvotetaan sen mukaan, miten paljon kiloja on tai ei ole. Ja etenkin noissa ameriikan ohjelmissa on ihan karmeeta se, miten niitä ihmisiä suorastaan nöyryytetään, just noin niin kuin sä kuvailitkin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, Heli! Pointtihan on juuri siinä, ettei se kropan malli vaikuta itsetuntoon. Ja jos sen antaa vaikuttaa, sit on vika jossain muualla!
      Seuransa voi myös valita. Millaisia sellaiset rakkaat ovat, jotka kokoajan aukoo päätään? Jos siipan läskit häiritsevät, asiasta pitää voida keskustella rakentavasti.

      Näitä amerikkalaisia pudotusohjelmia en juuri katso. Mutta kotimaisia olen seurannut. Jutta ja puolen vuoden tehodieetti ja Rakas, sinusta on tullut pullukka- ohjelmat ovat ihan viihdyttäviä. Mutta Suurin pudottaja, siinä varsinkin lihavat korostavat, kuinka heidän kurja elämänsä johtuu vain ja ainoastaan heidän koostaan. Sitäkin varmaan aluksi seuraan silti, kun se taas alkaa.
      Mutta mitäs sitten, kun se 50kg on pudotettu? Hetken ihmiset jaksavat huomioida ja kehua. Huomaatkin, ettei se kroppa välttämättä hoikkanakaan ole niin kaunis. Venyneet nahat roikkuvat ja näin. Hirvittävä taistelu jatkuu ja häpeän tunne kalvaa: jos en saakkaan kiloja pysymään pois? Kokemusta tästäkin!

      Poista
  2. Läskillähän on automaattisesti huno kunto ja terveys. Ainakin jos näitä ohjelmia on uskominen ja en kyllä ihmettele, kun katsoo monen ruokavaliota, pelkkää sokeria ja vehnäjauhoja. Mutta sehän ei tosiaan tarkoita että kaikki muutaman liikakilon omaavat olisivat, tai että laihat olisivat jotenkin automaattisesti terveitä ja hyväkuntoisia. No nyt sitten pakko tunnustaa että aloitin itsekin taas laihduttamisen tai en varsinaista laihduttamista, vaan itselle terveellisemmän ruokavalion, mutta minulla on tarkoitus myös laihtua. Voi kun tässä yhteiskunnassa vielä arvostettaisi ihmisistä itseään, ja kaikki nähtäisi tärkeänä osana yhteiskuntaa, ei vain tuottavat, kauniit ja rohkeat. No erinomainen kirjoitus sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pointtia heität, Nannukka! Ei ole koskaan turhaa syödä terveellisesti ja huolehtia itsestään! Enkä missään nimessä halua kannustaa lihavuuteen. Kyllä minunkin nivelvaivani varmaankin kiittäisivät pienemmästä painosta! Olen ollut onnekas siinä mielessä, että olen ollut perusterve. Veriarvot ovat aina ollut kohillaan ja omaan alhaisen verenpaineen. Työterveyskään ei ole koskaan kauheasti voinut puuttua läskeihini, kun tulokset ovat puhuneet omaa kieltään. Lihaskuntotestitkin ovat menneet hyvin. Mutta nyt olen jäänyt kiinni! Kolesterolini on kohonnut 3:ssa vuodessa 4.2:sta 5.6:een! Siitä huolestuin itekkin enemmän kuin painostani. Olenkin hieman tarkkaillut syömisiäni tämän vuoksi. Ettei tämä läskinkään elämä nyt NIIN huoletonta ole! :)

      Poista
  3. Hyvä teksti. Inhoan näitä läskileiri ohjelmia! Minun edesmennyt äitini on ollut aina lihava lapsesta asti vaikka olikin sota ajan lapsia. Moni laiheliini ei pystyisi siihen työmäärään ja saavutuksiin mitä hän on tehnyt ja saavuttanut. Se että on ylpainoinen/läski/pullero/löllerö mitä näitä nyt nimituýksiä tukevalle ihmiselle onkaan ei tee hänestä sen huonompaa, sairaampaa jne.

    Muistan kun naapuruston lapset 70-luvulla ilkkuivat minulle että sun äitis on Lääääääääskiiiii. Itkin katkerasti, koska en ymmärtänyt, en ymmärtänyt miksi he sanoivat niin, minusta kun minun mamma oli vain pehmeä <3 Sitten kun taas olimme ulkomailla oli mammani muiden lasten mielestä aivan normaali äiti eikä kukaan ilkkunut mitenkään, sehän olisi ollut kerrassaan huonoa käytöstä. Tällaisena kahden/kolmen kultturin lapsena minun oli vaikea suhtautua suomielämään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset osaavat sitten olla julmia, vai mitä Mimosa! Joo, kyllä muakin koulussa kiusattiin. Huudeltiin perään, röh, röh ja muuta mukavaa. Mutta hei, EI OLE JÄÄNYT TRAUMOJA! En syytä elämäni ongelmista myöskään koulukiusaamista. Sekin tuntuu olevan nykyään niin trendikästä!
      Kyllä täytyy myöntää, kun joskus näkee näitä, jo keski-iän ylittäneitä, entisiä koulukiusaajia. Ei ole olleet vuodet armollisia heillekkään! Heh heh!:)

      Poista
  4. Hyvää asiaa ja tammikuussa erityisen ajankohtaista. Taas tuli huojennuksen tunne, etten katso telkkaria. Miltä kaikelta vältynkään!

    Muistelkaamme Mma Ramotswea. Hänen ei tarvitse laihduttaa eikä yrittää tunkea itseään makkarankuorivaatteisiin, koska hänellä on "perinteinen vartalo".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljolta tuohtumukselta säästyt, Keskeneräinen, kun et telsua katso! Yleltä tulee vain niin kiinnostavia dokkareita ja luonto-ohjelmia, että olen niihin koukussa! Joskus vain harhautuu näille hömppäkanaville ja katsomaan ihmisten nöyryytysohjelmia. Toisaalta, ovathan tietoisia mihin ovat ryhtyneet!
      Perinteisen vartalon ajatus on kiehtova...

      Poista
  5. Kertoo paljon nykyajasta, että näissä tv-ohjelmissa ihmisissä on aina joku vika, joka pitää korjata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mutta kyllähän näille ohjelmille on tilausta, eihän niitä muuten tehtäisi!

      Poista
  6. Olipa ihana teksti! :) Mä olen myös kasviksista tykkäävä pullero. :) Jostain syystä olen mieltänyt sinut hoikaksi..??!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Viv! Tässähän sen taas näkee, että pullukat tykkää terveellisistäkin herkuista! Kuten kasviksista!
      Olenko näin pahasti saanut sinua johdettua harhaan...? :)

      Poista