Ystäviltä saadut!

Olen viikon sisällä saanut pari kivaa "juttua". Beiben pikkusisko oli löytänyt kätköistään ihanan retro pöytäliinan. Hän on siitä puhunut jo kauan, että antaa sen minulle. Mutta aina kun me kaksi, latvasta lahoa, kohdataan, pöytäliina on unohtunut matkasta. Talvilomalla kun hain kummipoikaa heiltä, minä muistin pyytää ja hän muisti antaa pöytäliinan. Meitä ei siis ihan vielä tarvitse sulkea dementiaosastolle!

Kauan odotettu liina, vihdoin pöydässä!

Hän oli minulle liinaa kuvaillut, kuinka räikeän oranssit kukat siinä olisivat sonnanruskealla pohjalla. Mutta jos tälläisistä kuoseista pitää, liinahan on aivan mahtava! Minä olen varttunut näiden kuosien ympäröimänä 70 -luvulla ja vanhemmiten ne ovat alkaneet kiehtoa enenevissä määrin. Koska isäni teki pitkän työ-uran Finlayssonilla, eihän lapsuuden kodissani muita tekstiilejä ollutkaan. Harmi vain, että niitä on heitelty menemään, eikä säästetty. Mutta meillä ne olivat niin arkisia. Ne käytettiin loppuun. Ja kuka olisi uskonut, että ne olisivat niin haluttuja tänä päivänä!

Iso kukka liinan keskellä on kuin aurinko!

Pyöreään pöytään on muutenkin vaikeampi löytää liinoja, joten tämä upea tuuki, tuli kyllä tarpeeseen!
Toinen kiva ylläri oli eräänä aamuna töissä pukarilla. Kaverini antoi minulle lehmäpatalapun, jonka hänen tuttunsa oli tehnyt! Meillä on ollut töissä yleisesti "hieman" kireä tunnelma ja täytyy kyllä sanoa, että tämä lämmin ele, heti aamutuimaan piristi mieltä ihan hirvittävän paljon!

Patalappu on kuin karkki! Ihanan söpöt värit! Vaaleanpunainen eri sävyissään on myös heikkouteni. Ja lehmät, tietysti!!! Patalappu, söpöydestään huolimatta, joutui heti käyttöön. Ja on hyvin toiminut!

Suurkiitokset molemmille minua ilahduttaneille ystäville!

Iloitsen myös valtavasti, kun huomaan, että blogini on jälleen saanut uuden seuraajan. Pilviraitti, lämpimästi tervetuloa seuraan!