Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 15. tammikuuta 2015

Talviloman touhuja: Lumitöitä ja rekiajelua!



Nyt on lunta! Ja paljon! Kyllähän sitä koko syksy kaivattiinkin, mutta nyt, ehkä, alkaisi jo riittämään. Täällä itä-Pirkanmaalla on satanut muutamana päivänä, yhteensä, parikyt senttiä, kevyttä pakkaslunta. Joten on ollut pakko tehdä asialle jotain, että pääsee ulkona liikkumaan. Koska viime talvena en kolaan koskenut, tämä on tuntunut lievältä shokilta. Vaikka lumisesta talvesta pidänkin.
 Meidän lumikolakin on rikki. Piti viime talvena ostaa uusi, mutta kun ei ollut tarvetta, jäi ostamatta. Ja uusi kola on kallis, yhtä mallia katselin, 78 euroa! Mutta onneksi hankin edellistalvena lumentyöntimen. Sellaisen ihanan pinkin! Muistaakseni ostinkin sen, vain ja ainoastaan, värin takia. Sillä olenkin näitä lumia tuuppinut!



Onkin ollut näppärä peli! Sillä heittelin lisää lunta alppiruusujeni päälle ja lumesin taloa ja kanalaa. Olen kerran suojannut alppiruusut havuilla ja sillä pelillä tapoin ne. Kurkin talven mittaan havujen raosta, miten ne jakselevat. Ja kuinka satuinkaan aina katsomaan ainoan elävän oksan kohdasta. Muualta alppiruusut olivat kuivuneet! Tästä oppineena, olenkin peitellyt alppiruusuni lumella, jos sitä on ollut. Ja keväällä olen alkanut kastelemaan niitä, kun aurinko alkaa paistelemaan.


Meillä on tosiaan tapana lumeta talo. Eli kolataan lunta sokkelin ympärille. Kaikki nykysuosituksethan moisen touhun tuomitsee. Mutta meidän pikku talo, on rakennettu mäen päälle ja sulamisvedet valuvat kyllä muualle, kuin talon alle. Keväällä ollaan kyllä loppuja lumia tuupittu jo poiskin talon seiniltä. Mutta lumeamisella on huikea vaikutus töllin lämpimänä pysymiseen, sanoivat suositukset mitä tahansa! Mitä mieltä Te olette asiasta?


Onneksi koko pihaa ei tarvitse kolalla puhtaaksi tuuppia. Sen verran vain, että seinustat ja oven edustat. Beibe hoitaa Massikalla loput!



Eilen päätettiin tyttären kanssa, että nyt jos koskaan, on aika valjastaa Lillis reen eteen. Tytär lainasi kaveriltaan leveän, pitkän, rintaremmin, koska länkiä ei Lillikselle ole hankittuna. Talvi tuli, taas, niin yllättäen!
Tyrät rytkyen, hinattiin reki heinäladosta tallin eteen. Ilmassa oli hieman jännitystäkin! Olihan tämä ensimmäinen kerta Lilliksellä reen edessä! Odotettavissahan voi olla vaikka mitä!

Lakritsa- kissa on aina niin mukana touhuissa. Ihan ärsyttävyyteen saakka! Ja eikä väistä millään!

Minä ajan!
Reki on vanhan tukkireen etureki. Siitä on otettu irti pyörivä osa, mihin tukit kiinitetään ja laitettu vanerinpala tilalle istuimeksi. Jalasten väliin on naulattu muutama lauta, jotta on jaloille paremmin tilaa.
Olen yrittänyt opettaa kaikkia meillä olleita kavioeläimiä seisomaan paikoillaan niin, ettei ne ole sidottuna kiinni. Reen eteen on näin helpompi valjastaa, kun voi touhuta keskellä pihaa. Kyllä Lillis vähän ihmetteli, kun sen talutin maassa olevien aisojen väliin. Mutta siinä ei kauaa mennyt, kun tytön kanssa laitettiin aisat kiinni valjaisiin. Ja eikun menoksi!

Näin hienosti seisotaan, vaikka ei olla kiinni missään!

Ja niin kauan ollaan paikoillaan, että kuski pääsee kyytiin!

Rauhallinen liikkeelle lähtö! Hienoa!

Voi vitsi, että meni hienosti! Lillis toimi aivan mahtavasti! Kärryjen kanssa sillä on vähän tapana pyöriä. Se on vähän kärsimätön seisoskelemaan paikoillaan. Mutta se huomasi pian, että painavan reen kanssa ei niin pyöritäkään!

Missä ne menee???

Yritin ottaa Hehkusta kuvia, muttei siitä tullut mitään. Sen kun tarvi silmä kovana tarkkailla rekivaljakon etenemistä!
Beibe oli aurannut meille hyvän lenkin. Päästiin pihasta, pellon kautta, navetan takaa, takaisin pihaan. Tuli vähä ylä- ja alamäkeäkin ja piha viettää sivulle päin, niin poni joutui vähän laittamaan hanttiinkin reelle. Oli ilo katsella, kuinka se teki töitä ihan tosissaan!




Navetan takana, Lillis vähän riehaantui ja muutaman kerran heitti perää. Onneksi jalat pysyivät aisojen välissä! Mutta riehuminen loppui lyhyeen, reki pysähtyikin saman tien, kun veto loppui. Ei tehnyt mieli ponin riehua enempää, kun olikin raskas reki vedettävä uudestaan liikkeelle ylämäkeen. Oppi taisi mennä perille. Reki ei käyttäydykään samoin kuin kärryt!
Kymmenisen kiekkaan ajettiin, pelkkää käyntiä. Pidetään homma mielenkiintoisena, eikä heti vedetä piippuun. Kyllä huomasi, että voimille otti. Reki on niin erilainen vedettävä ja hevonen joutuuu käyttämään koko kehoaan sen vetämiseen. Tasapaino on myös säilytettävä eri lailla, kuin kärryjen kanssa. Mutta kivaa oli! Kunpa nämä hyvät lumikelit pysyisivät edes hetken!

Saudi-Arabiassakin on satanut lunta. Harvinaisesta ilmiöstä riemastuneena, paikalliset ihmiset innostuivat tekemään lumesta eläimiä ja lumi-ukkoja. No, tästähän joku uskonoppinut veti palkokasvin nenäänsä ja kielsi moisen hauskanpidon. Islaminuskon vastaisena hommana. Länsimaiseksi hapatukseksi touhun tuomitsivat. Koska meidän tontilla ei uskota kuin itseemme ja haluamme elää hauskaa pitäen, laitanpa loppuun kuvan tyttären tekemästä lumihepasta!



Nauttikaa lumesta!

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sopii ollakin kade!;) Lillis on hieno, pieni hevonen ja reki ajelu kivaa!

      Poista
  2. Näyttääpä hauskalta hommalta! Ja hauskalta näyttää tuokin, että teidän lehmä on ulkona lumessa!! ♥ (Nyt pitää virkistää muistia... siis onko tuo lehmä? hieho? sonni? lypsykäyttöön? siis paitsi jos on hieho tai sonni... =D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi rekihomma on sellasta mukavan rauhallista hommaa. Siinä vauhti on maltillista ja yleensä hevosetkin siitä tykkää!
      Hehku on lehmä. Kerran poikinut ennen meille tuloonsa ja sen jälkeen ei olla kantavaksi saatu. Useista ja useista siemennysyrityksistä huolimatta. Sonni pitäs sille löytää, mutta ovat niin harvassa, enkä ole oikein innostunut sellasta itellekkään ottamaan. Hehku ei lypsä, joten ei tarvitse pelätä niin noitten utareiden paleltumista. Sillä on vahva talvikarva, tisseissäkin! Se on meillä joka päivä ulkona, kelistä riippuen, jonkin aikaa. Se on kyllä hauska otus!

      Poista
  3. Just tänään muuten puhuttiin miehen kanssa tuosta lumeamisesta. Meilläkin on talo niin korkealla, että sulamisvedet kyllä valuu pois, mutta toisaalta jos haluaisi lumeta koko sokkelin yli olisi siinä aika homma kun näkyvää sokkelia on jossain kohden yli metrin. Ja jos olisi oikein hieno ja hyvä talo niin eipä tarttis lumeta ollenkaan kun ei olis mitään lämpövuotoja, ei vaan taida kovin moni vanha taikka uudempikan talo vaan olla niin hyvin eristetty.
    Voi kun tuo rekiajelu näyttää mukavalle, kylläpä olisi ihana päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on, onneksi vain toisen päädyn sokkeli korkea. Ei tarvi heitellä lunta niin paljon. Joskus kun näitä hommia täällä vanhassa talossa touhuaa, tulee väkisinkin mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Mutta kyllä uusissa taloissakin vetää! Luulisin...:)
      Tämmönen vanha on tullut hankittua ja tällä mennään!:)

      Rekiajelu on kivaa! Minä pääsin rekiajelulle, kun ostin ensimmäisen hevoseni ja se oli opetettu reelle. Sillä käytiin ajeluttamassa ihmisiä ja se oli upean rauhallinen reen edessä. Vaikka olikin vanha ravihevonen. Sellasen kopukan kun joskus vielä löytäs....

      Poista
  4. Tietysti pitää sokkeli lumeta, kylmä täällä tulee jos ei lunta riitä siihen!

    Tuo patsaantekokielto löytyy muuten Raamatustakin, kymmenestä käskystä, heti ensimmäisen käskyn jälkeen (2. Moos. 20). On vaan meillä tapana pudottaa pois niin kuin muutkin epämukavat raamatunkohdat. Niistä, jotka sopivat omiin oppeihin, sitten huudellaan sitäkin kovempaa.

    Hienoa työtä, Lillis ja Marketta! Siitä se lähtee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beiben kanssa muisteltiinkin, että raamatussa olisi jokin maininta ainakin jumalkuvan teosta. Kiitti, vinkistä, kävin lukasemassa ja sieltähän se löytyi!

      Kyllähän minä arvasin, että todelliset asiantuntijat lumeemisasiasta löytyvät Teistä, vanhoissa taloissa asujista!

      Poista
  5. Näyttä tosi kivalta!

    Kyllä minustakin lumetus on oikea tapa. Tärkeintä on keväällä ajoissa siirtää lumet pois, eikä jättää siihen sulamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa oli, usko pois!:)
      Näinhän se menee, toi lumetusjuttu! Kautta aikojen on niin tehty!

      Poista