keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Vääksyn mylly ja Lauran kauppa. Ja hieman Aromipesäkokeiluja!



 Joitakin viikkoja sitten, kaverillani oli asiaa Vääksyn myllylle. Koska satuin olemaan silloin sairaslomalla, lähdin mukaan. Oli ollut puhetta siellä käymiselle ja nyt sitten tarjoutui tilaisuus.
Kaverini on kehunut useasti kyseisen myllyn tuotteita ja varsinkin heidän risottospelttiään.



Olin kyllä vakaasti ajatellut, etten kauheasti mitään osta. Mutta kuinkas sitten kävikään!
Mukaan lähti pari kiloa sitä risottospelttiä. Toisen pussin annoin tyttärelle, koska se on kuulemma hyvin proteiinipitoista. He kun siellä kuntosalilla käyvät vävyn kanssa rautaa vääntämässä!
Kaurahiutaleita ostin ison pussin, kaurasuurimoita, ruismannaa ja.... 10 kiloa vehnäjauhoja! Että silleen!

  Beiben sisko sarkastisesti kysyikin, ostokseni nähtyä, että: "Eikös sun pitänyt tyhjentää kuivakaapin sisältöä?" Heh heh! Kaikki muut mahtuivatkin kuivakaappiin, paitsi se vehnäjauhosäkki!

Vääksyssä kun oltiin, niin poikettiin Lauran kaupassa. Kaverini mukaan, kaupasta oli ollut juttuja sisustuslehdissä. Muistankin hämärästi jotain lukeneeni siitä.



No, onneksi poikettiin. On meinaan sellainen kauppa että! Siellä on vaikka mitä! Sisustustavaraa, käytettyä ja vanhaa tavaraa, nippeleitä, koukkuja, nappeja, lamppuja, tekstiilejä, vaatteita jne. jne.. Kesällä täytyy käydä uudemman kerran, jos ollaan siellä päin liikkeellä. Poiketkaa tekin ihmeessä, on tutustumisen arvoinen paikka! Ja varatkaa aikaa, koska kaupassa on niin paljon katseltavaa!






Minun matkaani lähti lintukoukku meidän ulkoeteiseen. Siihen tuli roikkumaan Maurin ja Lakritsan kuratassupyyhe. Olisi siellä ollut koira- ja kissakoukkujakin, mutta lintukoukku sopii hienosti eteisen tapettiin ja värimaailmaan! Kaverini oli kyllä sitä mieltä, että Mauri loukkaantuu moisesta lintujutusta! =D





Ostin myös kivan peltisen lehmätaulun. Pidin kovasti sen väreistä. Ajattelin laittavani sen, jo aikaisemmin hankkimani peltitaulun kaveriksi. Siinä on myös lehmä.
No, ilmeisesti tämä lehmä on hyväksi todettu malli, sillä kotiin päästyäni huomasin, että sama lehmähän se on molemmissa tauluissa. Vaikka taulut ovat ihan erilaisia muuten!
En antanut tämän pienen asian haitata elämääni, vaan ripustin ylpeänä peltilehmäni telkkuhuoneen seinään. Ja ne ovat hyvät yhdessä!



 Ja sitten takaisin niihin Vääksyn myllyn ryyneihin! Sain Beibeltä pitkään kinuamani 80- ja 90- lukujen arjen pelastajan: Aromipesän. Beiben töissä niitä myytiin henkilöstömyymälässä. Tosin sitten selvisi, että se oli muutaman hassun euron siellä halvempi, kuin muualta ostettuna.




Seuraava takapakkihan oli, ettei meillä ollut siihen sopivaa kattilaa. Kaikki minun ja Beiben noilla vuosikymmenillä hankkimamme kattilat olivat liian isoja. Tai sitten niissä oli sen muotoiset kahvat, etteivät ne sopineet pesään sisään. Aargh! Hiemanko ärsyttävää! Aromipesää mainostetaan niin, että sinne sopivat kaikki yleisimmät kattilamallit. Just joo! Ei meidän Hacmannit!
Seuraavalla kauppareissullani, minulla oli tarkat mitat Aromipesän sisämitoista. Varmaan taas aiheutin hämmennystä mittaamalla rullamitalla marketissa kattiloiden strategistisia mittoja, paperilappu kädessä. Ihan sama, mutta löysinkin, kuin löysinkin sopivan kattilan. Mari, kotimaista tuotantoa. Maksoi vähän reilut 20 euroa. Joku halpakopio "Mira" kattila, olisi ollut kympin halvempi, mutta ajattelin, että ostetaan nyt kunnon kattila. Saa sitten likka sen perinnöksi, sen Aromipesän kanssa!



Sopivan kattilan löydettyäni, alkoivat Aromipesäkokeilut. Ensimmäisenä tein kaurapuuroa, niistä ostamistani hiutaleista. Pistin pesän heti kovaan testiin ja halusin tietää pysyykö puuro lämpimänä aamuun saakka pesässä.
Illalla myöhään kiehautin puuroaihion ja yöksi pesään. Hiutaleita laitoin pussin ohjeen mukaan. No, aamulla klo 4.40, puuro oli valmista kyllä, mutta eihän se enään kuumaa ollut. Edes lämmintä! Joten tulihan todistettua, ettei pesä tälläiseen käyttöön ole hyvä. Lisäksi puuro oli hieman liian vetelää. Mutta kyllä sillä aamu käyntiin lähti!


Kannen ja kattilan väliin täytyi laittaa folio, koska kannessa oli höyryreijät.

Pesä klipseillä suljettuna.

Valmis kaurapuuro!


Seuraava kokeilu koski ruismannaryynejä. Spelttimannaa olen kokeillut aikaisemmin ja tietysti täysjyvämannaa. Ruismannaa en ollut koskaan maistanut.
Sattui niin, että jääkaapissa oli purkki kaakaokauramaitoa. Tein mannapuuron siitä. Taas kiehautin kauramaidon ja ryynit ja keitin sitä n. 5 min.. Sitten pariksi tunniksi pesään muhimaan.





 Muuten tuli hyvää, mutta taas vähän liian löysää. Eli tästä oppineena, Aromipesällä kun puuroa tekee, täytyy laittaa hieman enemmän ryynejä.
Viimeisin kokeiluni on ollut kokonaiset kaurasuurimot. Tarvitsin jotain keitettyjä jyväsiä täytettyjen paprikoiden täytteeseen.
Taas kiehautin hetken ryynejä ja kattila pesään. Parin tunnin haudutus ja ryynit olivat valmiit, ehkä vähän liiankin pehmeiksi menivät. Maistuivat ihan kaurapuurolle. Sitä täytyykin tehdä näistä, niin on vähän enemmän purtavaa puurossa!




Paprikoista tuli maukkaita ja laitoin kypsiä suurimoita myös jauhelihapihvien massaan. Ne syödään huomenna, joten en tiedä vielä miltä ne maistuu. Uskon, että hyvältä!




Tähän astisten kokeilujen pohjalta voin Aromipesästä sanoa sen verran, että kyllähän se passaa lisäkeryynien tms. hauduttamiseen. Ei mikään välttämätön hankinta, mutta ihan kelpo kapistus!
Mutta kun sen tarkoitus on säästää aikaa ja rahaa, kannattaa kuitenkin tarkistaa ennen sen hankintaa, että kotoa löytyy siihen sopiva kattila. Ei se muuten kovin edulliseksi tule!
Ja tietysti, meillä kun varsinkin talviaikaan tehdään ruoka puuhellalla, tulee mieleen koko Aromipesän tarpeellisuus. No, ei ainakaan tarvitse seistä hellan vieressä hämmentämässä!



14 kommenttia:

  1. Olipas taasen mukava postaus, kiitos tästä. Ostit sitten samantien runsaammin jauhoja, mutta varmasti kuluvatkin kun ovat hyvää laatua. Saat niistä monet herkut. Tuo Lauran kauppa on varmasti upea kauppa. Täytyy laittaa nimi muistiin, jos joskus liikkuu siellä päin. Aromipesä - hieno homma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla aina lähtee ihan lapasesta, kun on jotain uutta ja mielenkiintoista ruokaan liittyvää hommattavaa! Nyt täytyy vaan pitää pesä ahkerasti käytössä, että saa ryynit kulumaan!

      Poista
  2. Ihan uusi juttu minulle tuo aromipesä.

    VastaaPoista
  3. Meilläkään ei ollut sopivaa kattilaa. Tai sen kattilan kansi ei enää sopinut pesään. Ratkaisin asian sillain, että laitoin lautasen kanneksi. Keitin taannoin yön yli karjalanpiirakoihin puuron aromipesällä. Oli aamullakin vielä tosi lämmintä. Ja hyvin ajoin kantena se lautanen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei mahtunut niiden kattiloiden kahvat, olivat liian neliskanttiset!
      Varmaan se lautanen piti lämpöä paremmin, kuin tollanen teräskansi!

      Poista
  4. Oih mikä ihana mylly!! Tulipa säästettyä kun en ollut paikalla. =) Ihana postaus ihanasta aiheesta!!
    Olen suunnitellut matkaa tähän lähistölle vastaavaan. Tästä innostuneena taidankin heti huomenna houkutella yhtä kaveria mukaan, voisi tehdä pienen perjantai-illan retken. Meillä kuivakaappi on nimittäin nyt vajaalla ja täyttöä pitäisi hankkia.

    Aromipesä on hauska. Itse pähkäilin pitkään viime syksynä painekattilan, tuon Crock Potin ja aromipesän välillä. Aromi ei toki ole täysin, jos lainkaan, samaan sarjaan kuuluva, mutta tuli nettihauissa kohdalle.
    Onhan näitä keittiöhärpäkkeitä. Kaiken jos hankkisi, pitäisi varmasti muuttaa osa muusta talosta keittiötiloiksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kaverisi lähtee matkaasi! Poiketkaa kahville johonkin mukavaan paikkaan!

      Pitäisi enemmän käyttää tälläisiä pienten myllyjen tuotteita. Varsinkin kun on tälläinen aikuinen perhe, jossa muutenkaan ruokamenot ei ole mitenkään hurjat. Ihan sama maksaako ryynipaketti muutaman euron enemmän.

      Hei! Meillä se Aromipesä lojuu nyt keittiön nurkassa lattialla. En uskalla viedä sitä vinttikomeroon, koska sinne se sitten käyttämättömänä jäisi. Kaappeihin se ei mahdu ja kun huone korkeus töllissämme on niin matala, niin kaapin päällekkään se ei sovi!

      Poista
  5. Onpa nyt jauhoja kerrakseen :) Kivoja paikkoja, voisi itsekin käydä noissa kun maalaiskodista ei tuu matkaakaan kuin reilut 140 km. Se lehmätauluhan sopii täydellisesti sen toisen kanssa, pienemmässäkin on samaa punaruskeaa sävyä kuin isommassakin. Ihan uutta avaruustiedettä mullekin toi aromipesä, polttaisin varmaan silläkin puurot pohjaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän nyt hetki pärjätä! =D

      Toi pienempi taulu on ollut mulla jo vuosia. En vain ole keksinyt, mihin sen laittaisin. Se näköjään vain tarvitsi kaverin!

      No, kyllä aika epeli olet, jos Aromipesällä saat poltettua ruuan pohjaan! ='D

      Poista
  6. No nyt selvis noiden metallijuttujen käyttötarkoitus! :D Mä luulin että ne on jotain kattilan pohjan suojia.. Meilläkin on Aromipesä, taloyhtiön roskiskatokselta dyykattu. Meillä kun on näitä remontteja meneillään niin ihmiset laittavat siististi saataville kaikkea semmoista tavaraa jonka joku saattaa haluta ottaa käyttöön. Aromipesästä olin haaveillut joten pitihän se mukaan napata. MUTTA en edelleenkään ole löytänyt siihen sopivaa kattilaa!!! Yhden pienen ostin ihan vaan Aromipesää varten mutta siinäkin on liian isot kahvat. Täytyy tutkailla jos tuollainen Mari tulisi jossain vastaan. On muuten TOSI iso miinus tuo että niin harva kattila siihen sopii. :/

    Aika ihania shoppailupaikoja ollut teillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä teillä kaupunkilaisilla on nykyään hyvät oltavat, kun roskiksista vain käytte hakemassa kaikkea kivaa. Olenkin aina kadehtinut ihmisten roskalavalöytöjä.
      Hei, mutta otinhan minäkin kerran lasten istuimen polkupyörään. Tosin en sillä mitään tee, kun tytärkin on jo aikuinen. Mutta jos joskus sattuis lapsenlapsia saamaan!

      Minä olin ihan sikapettynyt, kun jouduin yhden kattilan ostamaan lisää. Olin ihan varma, että meidän perus hacmannit sinne pesään mahtuu.

      Pitäisi enemmän poikkeilla tuollaisissa paikoissa ostoksilla!

      Poista
  7. Mitenhän tuolla aromipesällä onnistuisi riisipuuro? Meillä on vintissä käyttämättömänä samanlainen kapistus.

    VastaaPoista
  8. Ainakin ystäväni Päpä tuossa muutama kommentti ylöspäin kehuu tehneensä onnistuneesti riisipuuroa. Itseltä on vielä kokeilematta!

    VastaaPoista