Merisairautta, koiralle lasersäteitä ja emännän naama haisee pissalle!

Mä törmäsin heti pariin hyvään tyyppiin! Kiitos Päpä kuvasta!

Päästiinhän me sinne risteilylle ja kivaa oli! Huoli Maurin voinnista hieman varjosti reissuun lähtöä. Mutta tytär hoiti Mauria, plus muut elukat ja talon. Ihan huoletta voitiin olla reissussa!

Kuka sitä romantiikkaa kaipaa, kun on hyviä tarjouksia tarjolla!

Syötiin, juotiin ja höpötettiin ummet ja lammet. Ja ostoksilla hypättiin. Sitähän se risteilyllä olo on. Voiko siellä edes muuta tehdä? Ehkä käydä saunomassa tai jossain hoidoissa, mutta tuollainen 22h -risteily on mielestäni aikas lyhyt sellaiseen.

Maistoin GinTonicia ekan kerran. Kotimaisesta ginistä tehty!

Flank Steak chipotllekastikkeella, ranut ja ihanat kasvikset! Hyvää kuin mikä!

Virolaista tummaa käsityöläisolutta pihvin kans!

Meillä molemmilla pariskunnilla oli DeLuxe hytit. Silja Europahan on viime syksynä remontoitu ja kyllä hytit olivatkin ihan komeita.
Meidän risteilyä edeltänyt oli ollut Radio Rock -risteily. Hyttien siivous oli kesken, kun meidän alkoi. Oli kuulemma olleet aikas ryönäisessä kunnossa siistijärouvan mukaan.
Meidän risteilyllä oli väljää. Ei tarvinnut ruuhkassa rynniä edes kaupoissa. Me arvostettiin kyllä tätä!

Yökerhon käytävä klo 23.20!

Discossa ei juuri meininkiä ollut. Pari nuorta naista vetivät slaavikyykkyjä, parin meidän ikäisen miehen kanssa ja joivat kuoharia. Ei kauaa jaksettu kattella, mutta muuten musiikki oli hyvää!

Tämä oli hyvää!

Yökerhossa olikin sitten tanssikansaa. Teemu Roivainen oli illan starba. Me ei tanssittu, juotiin vaan muutamia drinksuja ja keskityttiin seurusteluun. Pina Colada vaan on niin hyvää tuolla laivalla!

Tupla rommilla. Baarimikko käski olla varovainen tän kanssa!

Kuohariaamupalan jälkeen lähdettiin käymään maissa. Siis, kyllä me syötiinkin! Mutta aamiaisella sai lasin kuoharia. Ihan vaan selvennykseksi...
Superalkossa käytiin, mitä sitä kiertelemään. Beibe osti muutamia viskejä ja sen sellasta. Minä otin giniä, jotta voin tehdä pari GT:tä sitten kotonakin!

Alkoholinäytteitä?

Maissakäynnin jälkeen vedettiin pikku tirsat. Meikä oli herännyt neljän jälkeen aamulla ihan sairaalloiseen selkäsärkyyn ja olin tosi väsy.
Laivan lähdettyä takaisin Suomea kohti, käytiin kahvittelemassa. Tarkoitus oli mennä siitä sitten syömään Buffettiin.

Kylmä tiramisukahvi, nam!

Kahvitellessamme, laiva oli jo kerennyt pois Viron saariston suojista. Aallokko alkoi olemaan aikasmoista ja se Siperiasta puhaltava tuuli otti ihan valtavasti paattiin.
Meitä naisia alkoi moinen keikutus kutittamaan kurkunpäätä ja Päpä putosikin ruokaporukoista suosiolla ja jäi makaamaan hyttiin.
Me muut suunnistimme urheasti syömään, mutta emme bufeeseen kuitenkaan menneet. Pojat otti linjastosta lihapulla-annokset ja minä katkarapuvoileivän ja lasin jaffaa.
Olin ihan tosissani ollut syömäaikeissa, mutta heti ensimmäinen haarukallinen jäi kyllä niin pahasti pyörimään suuhun. Jännä tunne! En saanut herkkuleipää kurkusta alas. Näin ei ole ihan montaa kertaa elämässäni käynyt. Jopa mahataudissakin saan syötyä ihan helposti!
Hoputin poikia hörppäämään ruokajuomansa ja riensin kipin kapin hyttiin makaamaan. Silmät kiinni makasin selälläni ja oli kyllä oksu niin lähellä. Päpä olikin naapurissa tyhjentänyt mahansa. Mutta minä en ole koskaan ennen kokenut meripahoinvointia. Hetken jo epäilin saaneeni jonkin mahapöpön. Mutta koska pahoinvointi lakkasi heti kun laiva pääsi Helsingin saariston suojiin, kyllä se vaan merisairautta oli. Kaikkea sitä kokee, kun vanhaksi elää!

Voi mikä herkku jäi minulta paitsi!

Maurin kunto oli vähän mennyt huonommaksi meidän ristellessämme. Beibe soitteli laivalta siskolleen, joka on pieneläinhoitaja. Hän vinkkasikin yhden tutun eläinlääkärin antavan akupunktiota ja laserhoitoa eläimille kotiklinikallaan. Beibe varasikin Maurille ajan Kaikenkarvaiselle Kipuklinikalle .
 Pitkä poika oli illalla kotiin tullessamme tosi kipuisen oloinen, eikä noussut edes tervehtimään meitä. Aamulla sen olo ei kohentunut edes kipulääkkeestä ja autossa hoitoon ajellessamme, se ei mennyt kopassa pitkäkseen, vaan istui koko ajan ja läähätti.
Pirkko kopeloi Maurin selkää ja oli kyllä vakaasti sitä mieltä, että se on juurikin selkä, mikä kipua aiheuttaa. Mäyräkoirien selkärankarappeuma on tosi yleistä. Mutta miksi juuri meidän Maukalle?
Mauri oli tosi reipas pitkulapoika, vaikka yksi akuneula teki tosi kipiää. Hieno eläin hoitaa, ei yritä purra ketään, vaikka sattuisikin!

Sitten me ihmiset laitettiin mustat lasit päähän ja Pirkko alkoi antamaan laserhoitoa Maurin selkään. Mauri ei tarvinnut laseja, koska ei joutunut katsomaan laseria päin.

Laaseroinnin jälkeen, Mauri pötkötteli hetken Beiben kanssa lattialla olevalla patjalla. Pikkuhiljaa koiran lihakset alkoivat antaa periksi ja Pirkko sai akuneulat irti.
Hetken päästä koirassa alkoi näkymään ihan selviä piristymisen merkkejä. Se alkoi kiinnostumaan äänistä ja muutenkin ympäristöstään. Kävi vähän  nuuskuttelemassa nurkkia edellisen potilaan jäljiltä. Pää ja häntäkin nousivat jälkojen välistä.
Sovittiin uusi aika loppuviikkoon ja nyt pitää tarkkailla koiran käyttäytymistä, että voidaan sitten Pirkolle kertoa miten hoito vaikutti.
Matkalla kotiin, sipaisin kädellä leukaani. Sormet alkoivat haisemaan ihan pissalle. Beibellekkin haistatin sormiani. Hän sanoi, että "Hyi helvetti!"
Ostin pari viikkoa sitten Lumenen hoitavan, tupasvillaa sisältävän päivävoiteen. Tämä oli Suomi 100-vuotta sarjaan kuuluva voide.
No, muutaman päivän sitä käytin ja huomasin, että muuten kuivan ihoni rasvaisemmat kohdat eli nenänpieleni ja leukani alkoivat haisemaan pahalle, ihan pissalle. Samassa muistin, että oli joitakin vuosia sitten joutunut luopumaan Lumenen päivä- ja yövoidepurnukoistani, koska naamani alkoi haisemaan pahalle näistä voiteista. Luulin silloin ensin, että valuin jotain vaihdevuosivisvaa naamastani ja se reakoisi jotenkin näiden voiteiden kanssa.
Mutta kerran tyttäreni oli sipaissut päivävoidettani naamaansa ja sanoi minulle, että hänen kasvonsa haisivat pahalle rasvastani. Joten oletus oli, että voiteet olivat jotenkin pilaantuneet ja heitin ne menemään.
Yleensä käytänkin jotakin apteekin perusrasvaa kasvoillani, mutta lankesin tähän kotimaiseen juhlatuotteeseen eräällä kauppareissullani. Urhoollisesti olen yrittänyt tätä voidetta käyttää, kun en ole raaskinnut pihinä ihmisenä sitä meneenkään heittää. No, uskottava se on, että Lumenen voiteet eivät minun kasvojen ihoni kanssa sovi. Muuten kyllä on ollut kasvot hyvän tuntuiset, mutta se haju. En voi uskoa, että kohdalleni olisi tullut kolmas pilaantunut Lumenen kasvovoide.
Ajatelkaa; Beibe sanoi minulle, että olikin haistellut minun haisevan jotenkin mummolle! Ja kysyikin, että miksi minä käytän moista rasvaa, kun naama haisee ihan virtsankarkailulta. Voin kertoa, etten tämän tokaisun jälkeen todellakaan enään käytä mitään Lumenen kasvovoiteita ikinä! ='D

Haisurasva!

Maurista vielä; se nukkui koko päivän Back on track -loimi päällä. Illalla se hieman piristyikin ja söi. Sille ei edellisiltana ja aamulla maittanut ruoka.

Oli taas toiveikasta katsoa, että sen selkä oli aikas suorassa ja takajalat pois mahan alta. Kyllähän Pirkkokin sanoi, että tää on nyt viikkojen prosessi ja toipuminen vie aikaa. Ja itekkin pari pullistumaa lannerangassa omaavana tiedän, ettei ne niin vaan parane.

Maurilla kuitenkin pelaa kaikki jalat ja tunto on tallella, ainaskin vielä. Vahtia sitä tarvitsee, ettei vaan pääse hyppäämään tms.. Tosin ei se kyllä yritäkkään. Se käy pissalla ja kakalla ja saattaa käydä ihan reippaasti tervehtimässä ja mennä sitten takaisin nukkumaan. Huomaa kyllä, että sille tulee kipuja liikkumisesta. Mutta ei nyt ihan vielä heitetä toivoa sen suhteen.
Tänään kävin illalla kävelylenkillä ilman koiraa. Tuntui ihan tyhmältä kävellä yksin, ilman mitään syytä, kun pakkastakin oli -18 astetta. Ekan kerran alkoi hieman itkettäänkin.

Kyllä tää on ihan perseestä, jos nyt suoraan sanotaan! Onneksi ollaan lomalla, voi kattoa ton koirulin perään ihan rauhassa!

Rakas arpinaama!

Ulla ja Erja, tervetuloa matkaan mukaan!