Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 3. helmikuuta 2017

Mauri kipeenä, Beibellä sormi tulehtunut ja "mummo" kumossa liukkaalla. Onko reissukohtalo tullut takaisin?



Meillä alkoi talviloma. Tai, maanantainahan se virallisesti alkaa, mut kuitenkin. Ja pikku risteily pitäisi lomalla tehdä kaverin pariskunnan kanssa. Kivaa siis tiedossa! Edellyttäen ettei enään nyt mitään sattuisi...
Mehän ei ihan hirvittävästi matkustella. Meidän liikkumisemme tontin ulkopuolelle ovat yleensä yhden yön yli kestäviä kotimaan reissuja. Tai juurikin noita Viron risteilyjä.
Reissut ovat hieman lisääntyneet viime vuosina, koska meidän tytär on aikuinen. Hän ja vävy pystyvät hoitamaan ranchia meidän pois olessamme. Mutta ei heitäkään voi jatkuvasti rasittaa, eikä totta puhuen hirvittävästi tee edes mieli matkustella. Onneksi viihdytään kotona!
No, minullahan on jo melkein kuuluisa "reissukohtalo". Aina kun minulla on joku matka tiedossa, alkaa tapahtumaan. Joku/jokin sairastuu, tai pahimmassa tapauksessa kuolee. Asioita alkaa hajoilemaan tms..
Äitini on kuollut, kun olen ollut Seinäjoella. Ponimme jouduttiin lopettamaan erään Mikkelin reissun lähtöpäivänä. Isäni joutui vaativaan leikkaukseen ollessani lehmäleirillä itä-Suomessa. Ensimmäisen Turin kukkamarkkinareissun jouduin perumaan, kun Beibeltä leikattiin kasvain eturauhasesta. Eräältä Linnanmäenreissulta meikäläinen kiidätettiin tippaan pitkälle edenneen ruusuntulehduksen vuoksi, johon meinasin kuolla. Ja seuraavana kesänä olimme lähdössä Beiben kanssa ihan vaan Tampereelle juhlimaan minun merkkipäivääni, kun taas oli ruusu kädessä ja terveyskeskuksen kautta mentiin. Enkä nyt sitten tarkoita mitään kukkakimppua!
Viime kesänä tultiin etelä-Suomen päiväreissusta ja autosta hajosi vaihdelaatikko. Reissukohtalo ulottuu myös materiaan!
Ja onhan näitä ollut muitakin, mutta muutamia pikku-reissuja ollaan viime aikoina tehty, eikä mitään ole sattunut. Olen jo saanut hieman rentouttakin, eikä ennen suunniteltua reissua ole enään jännittänyt, oksettanut ja valvottanut niin kauheasti.
Koska pois kotoa oleminen on meille niin vaikeata, sitä pitää suunnitella pitkään. Ja ehkä sen takia kerkiää sitten tapahtumaan kaikenlaista!
Tosiaan, lomasuunnitelmiin kuuluu 22-tunnin risteily Tallinnaa ystäväpariskunnan kanssa. Matka on varattu jo muistaakseni marraskuussa. Kohtalolla on ollutkin runsaasti aikaa miettiä kepposiaan! Ja sotkipa pahasti kaverimmekin mukaan, mutta onneksi heillä on kaikki hyvin. Siitä voit lukea ystäväni Päpän blogista .
Kohtalo siis on hyvin selvillä, että emäntä aikoo lähteä isäntä mukanaan Tamperetta kauemmaksi reissuun ja heittää kapuloita rattaisiin. Tällä viikolla onkin sitten taas alkanut tapahtumaan!
Alkuviikosta Beiben sormeen ilmestyi pari punaista läikkää. Sitten läikät alkoivat kutiamaan ja sormi turposikin ja punoitus levisikin koko sormeen. Tulehtunuthan se sormi on ja Beibe kävi lekurissa ja sai lääkekuurin, kortisonisalvaa ja maitohappoja mahaansa. Pari päivää on syönyt lääkkeitä, mutta ei ainakaan vielä ole parantumisen merkkejä ilmaantunut. Ei onneksi särje, muutakuin että on kankea turvotuksesta ja kutisee kovasti. No, ei ehkä toivottavasti estä ristelemään lähtöä...

Beiben sormi punasinisenä ja pulleana!


Se, mikä voi vielä estää matkaan lähdön on Mauri. Keskiviikkoaamuna pitkä poika heittäytyi tosi apeaksi ja kipuiseksi aamulenkin jälkeen. Vapisi kyssässä ja ulvahteli, kun koskin kylkiin.
Soitto töihin ja sain vapaata, jotta pystyin viemään poikaa elukkalääkäriin.
Itse epäilin, että olis saanut irti ulkona närsäämästä luustain jotain, koska maha oli ihan pinkeänä. Toisaalta en kyllä uskonut siihenkään, koska luu on iso naudan polvilumpio.
Lekurissa Maurin maha ultrattiin, eikä siellä mitään näkynytkään. Sisuskalut ok ja eturauhanen normaalin kokoinen. Toinen anaalirauhanen oli täynnä ja se tyhjennettiin. Maurin kakka on ollut aikas kovaa viime aikoina. Olen pistänyt sen luiden järsimisen piikkiin. Ihmettelinkin, miksi anaalirauhanen ei ollut tyhjentynyt. Täytyy tarkkailla sitä "osastoa"! Kuumetta ei ollut, eikä koira kakonutkaan ollut, joten epäilys siirtyi selkään.
Kipupiikki niskaan ja kipulääkettä kuuri. Lisäksi parafiiniöljyä parina päivänä nassuun, jotta kakka luistaisi paremmin.

Ihan rennosti odotellaan omaa vuoroamme!


Koira olikin ihan pirtsakka oma itsensä, kun kotiin päästiin. Huokaisin helpotuksesta ja olin ihan varma, että on vain jokin venähdys kyseessä. Onhan niin pirun liukasta koko ajan.
Koin meinaan liukkauden karvaasti itsekkin. Eläinlääkäristä tullessani vedin meinaan sellaiset löjöt meidän kotirapulla, että. Minun piti hiekoittaa aamulla pihaa, mutta jotenkin olin niin huolissani koirasta, että unohdin. Ja se sitten kostautui!
Astuin alimmalle ulkorapulle ja samantien lähti tossu alta. Kun lähes sata kiloa lössähtää jäiseen maahan/liuskekivetykselle ihan kuin heitettynä, luulisi että sattuu. Ja kipeää tekikin! Maurille, joka onneksi oli turvassa rapulla, sanoin että katteellaas vähän täytyykö mammaa lähteä viemään johonkin. Selkään lavan kohdalle sattui aikas lailla ja makasinkin aika tovin jalat rappusilla ja kuulostelin tilannetta.

Nyt on jo hiekoitettu!


Pikkuhiljaa aloin liikahtelemaan ja totesin, että maidon juontia en lopeta. Taisin selvitä pelkillä mustelmilla ja kipeillä lihaksilla. Tosin, niskat vetivät ihan jökkiin ja päätä onkin särkenyt heittäytymisestäni saakka. Sekä vasemman käden etusormi on kipeä, sellainen venähtäneen tuntuinen. Hämmentävää, mitenkähän sen kaatuessani teloin!
 Meilläpäin on satanut monta päivää jäätävää tihkua. Joka paikka on sellaisen jääkuorrutuksen alla. On ihan sikaliukasta!


Autotkin on ihan jääkuorrutteessa!

Kyllähän meikäläiselle leuto talvi kelpaa, mutta tälläiset kelit alkaa ketuttamaan todenteolla. Jatkuva, viikkotolkulla liukasteleminen alkaa ilman kaatuilemisiakin tuntumaan kropassa. Vaikka olisikin nastoja jalan alla!
No, torstaina aamulla kävin Maurin kanssa ihan pienen pissa lenkin ja koira vetäisi heti sen jälkeen taas huonoksi. Ei ihan niin pahasti, kuin edellisenä aamuna. Ja sen olo helpottuikin, kun annoin kipulääkkeen sille. Lähdin töihin ja sain neuvoteltua perjantaille vapaapäivän, jotta pääsisin viemään pitkistä taas lekuriin. Oltiin sovittu eläinlääkärin kanssa, että ottaisin yhteyttä, jos Mauri ei olisi perjantaina kunnossa. Kiitos ymmärtäväisten esimiesteni, että olen saanut vapaata koiran takia! Vähän on hävettänytkin vinkua vapaata, mutta ihanaa että pekkaset järjestyivät. Pakkohan koiran asiat olisi jotenkin ollut järjestää, mutta näin tämä kävi jouhevasti ulkopuolisia vaivaamatta.
Tänään kuitenkin sama juttu aamulla; Mauri ihan reipas, mutta kun käytiin pikku pissalenkki, aristi kylkeään ja ulvahti, kun vedin valjaat sen pään yli.
Onneksi olin jo valmiiksi vapaalla, joten oli aikaa soitella koiran tilanteesta. Pitkä tovi juteltiin aamulla ensi eläinlääkärin hoitajan kanssa ja aamupäivällä ite lekurin kanssa. Sovittiin, että kipulääkitystä jatketaan ja koira pidetään mahdollisimman liikkumattomana ainakin viikon verran. Back on track- loimea ja pikkuvilttiä pitetään sen päälle. Onneksi on tullut joskus sellaisetkin hankittua ja onhan niitä aiemminkin käytelty koiralla.
Jos tila ei kohene, kipulääkettä voidaan vaihtaa kovemmaksi. Varmaan jossain vaiheessa viedään Mauri selkärangan kuvaukseen.

Sydämestä ottaa, kun tuota kattelee!


Koira on nukkunut koko päivän ja herätessään olikin ihan pirtsakka. Kakka kulkee hyvin ja on iloinen. Liikkumista vaan pitää rajoittaa, ettei telo itteensä. Tuolla se nytkin haukahtelee petillään, kun on taas kuulevinaan jotain ääniä!

Viltin alta on hyvä konahdella!


Kovasti olen parin päivän aikana mietiskellyt meidän koiranpitoa. Ollaanko pidetty sitä niinkuin pitäisi, vai olisko pitänyt tehdä jotain toisin. Olisinko voinut estää tapahtuneen?
Mauri on kuitenkin saanut olla paljon vapaana, kulkea rappusiakin, juosta mettällä ja toteuttaa viettejään luolalla. Hyppiä mihinkään korkealle ei olla sen annettu. Ollaan pidetty se sutjakassa ja hyvässä kunnossa.
Sen mahdollinen selkävaiva on todennäköisesti tapahtunut jo aiemmin, koska nyt se ei ole sitä telonut. Mäyräkoirien selät vaan ei ole luotuja kestämään elämää! En vain uskonut sen tapahtuvan meidän pötkylälle.

Kyllähän tuon Maurin kipuilu hieman rajoittaa talvilomafiilikseen pääsyä. Mutta ehkä me kuitenkin päästään risteilyllemme; tytär on tulee pitämään "uppoavaa laivaa" pinnalla. Kunhan ite pysytään hengissä!

10 kommenttia:

  1. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, sairaat paranee ja pysytte pystyssä ja olis kiva reissu!

    VastaaPoista
  2. Voi Mauri rassua. Toivotaan että hän siitä paranee. Ja toivotaan että te pääsette risteilylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me ollaan ihan toiveikkaita Maukan suhteen. Jalat toimii ja silleen. Ja kyllä me risteilyllekkin mennään, tytär hoitaa ongelmat, jos niitä tulee!

      Poista
  3. Voi Mauria! ♥ Niin tiedän ton tunteen, kun sydäntä särkee katella toista kipeenä... meilläkin kun on täällä parhaillaan toipuva koiranen. Ne pitäis kyllä kerta kaikkiaan opettaa puhumaan, niin osaisivat sitten ilmaista mihin sattuu. Tai jos jotain sellasia kortteja, missä on kuvia... sitten tökkäisivät nenällään, että "toi tällä kertaa". No, vitsi vitsi. Joka tapauksessa toivon, että Mauri pian siitä tokenee ja saatte reissata huolta vailla.

    Täälläkin on auto kuorrutettu tolla lailla jääkerroksella. Ihan kivan näköistä ehkä, mutta pirullinen raapata... Liukasta täällä on myös.

    Oikein ihanaa talvilomaa, ja koittakaahan nyt huijata sitä kohtaloa jotenkin jatkossa, ettei aina ennen reissua tule tuollasia harmillisia tapahtumia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin mua nyt toi koira koskettaa. Oon aina ollut tosi järkevä noitten elukoiden kanssa, enkä inhimillistänyt niitä. Kai tää on jotain iän tuomaa empaattisuuttakin, kun olen normaalia enemmän huolissani.

      Ei ollenkaan huono ajatus, mitä heitit tosta puhumaan opettamisesta. Ehkä sekin päivä vielä tässä kehittyvässä yhteiskunnassa nähdään. Kyllä mekin ollaan heitelty Dr. Doolitlle vitsejä täällä. Oothan nähnyt Eläintohtori leffan, missä eläimet puhuu Eddie Murphylle?

      Just tultiin ulkosaunalta taas henkemme edestä liukastellen. Lumen päällä on sellanen sentin kova jääkerros. Kissa oli aikas hupasan näköinen, kun se luisui mäkeä alas. Tassu ei pitänyt sitten yhtään jäällä! ='D

      Kiitos, ehkä se talvilomamoodi iskee viimeistään maanantaina, kun tajuaa, ettei tarvitse mennä töihin! Ja täytyy lopettaa se kovaääninen lomasuunnitelmien huutelu, ettei se kohtalo kuule!

      Poista
  4. Koittakaahan nyt selvitä reissuun sieltä. Pidetään yhdessä toisiamme pystyssä ja vertaillaan kuka kipein :) Itsellä kylki kanssa niin kipeä, ettei parane aivastella, saatika nauraa yhtään. Otetaan reissussa pyörätuolit alle ja terveimmät lykkii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän me selvitä! Ja kuka on sanonut, että reissussa naurettaisiin? Vakavin naamoin istutaan ja muita arvostellaan! ='D

      Poista
  5. No kylläpä on ollut oikeita reissukohtaloita! Ihme että ylipäätään enää uskaltaa mitään suunnitella :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä olikin monta vuotta etten käynytkään missään.

      Poista