Luonnon helmassa: Anni Rapinojan näyttely Hämeenlinnan taidemuseossa.

Tytär jäi kolmisen viikkoa sitten virallisesti äitiyslomalle ja minä satuin olemaan kotona opinnoiltani. Niinpä päätettiin tehdä jotain yhdessä juhlistaaksemme äippäloman alkua.

Minä ehdotin, että lähtisimme käymään Hämeenlinnan Taidemuseossa . Minäkään en ahkerana museokävijänä ollut koskaan siellä ennen käynyt. Tytär ei nyt ihan hirveästi museoissa välitä käydä, mutta nyt oli tarjolla mielenkiintoinen näyttely.

Näyttely on Anni Rapinojan Luonnon helmassa. Taiteilija tekee upeita teoksia luonnon materiaaleista.

Lepän kävyistä tehty hattu

Kenkiin oli käytetty puolukan ja juolukan lehtiä.

Takana olevissa kengissä ja laukuissa materiaalina oli
pajunkissat.

Takki oli järvikaislan höytyviä.

Minua varsinkin näyttely kiinnosti ihan valtavasti! Itsekin keräilen kaikenlaista luonnosta. Tosin en kyllä ikinä meinaa keksiä mitä keräämistäni risuista ja kävyistä tekisin. Minulta puuttuu se taiteilijan näkemys!

Tyttären olisi tehnyt mieli puhaltaa laatikkoon! ='D

Yhdessä näyttelyhuoneessa oli kolme seinällistä hyllyjä, missä oli laatikoita täynnä kaikenlaista luonnosta kerättyä materiaalia. Alkoi naurattamaan, kun minullakin on kahdessa kaapissa vaikka mitä! Mutta ei kyllä tälläisiä määriä ja näin siististi arkistoituina.

Purkeissa on hirven papanoita ja muidenkin eläinten sellaisia.
Niitä minä en ole sentäs keräillyt. Vielä...

Puolikkaita hasselpähkinöitä.

Anni Rapinoja todellakin käyttää teoksissaan jopa eläinten jätöksiä! Hirven-, peuran- ja jäniksenpapanoista tehtyä taidetta oli monta teosta esillä.

Eipä uskoisi tämän...

... ja näiden olevan pa..aa!

Teoksia oli tehty myös jäkälästä, sammaleesta ja kävyistä. Yhdessä huoneessa oli luista ja kalloista tehtyjä teoksia. Tytär sanoikin, että nyt äiti tunsi olonsa kodikkaaksi!

Anni Rapinoja mainitsi joka teoksen nimen lisäksi, mikä luonnon elementti oli hänen työtoverinsa. Eli noissa luuteoksissakin hänen työtoverinsa oli hirvi.

Yksi videoteos vaati 3D -laseja.

Yksi huone oli sellainen, että siellä oli isoja lattiatyynyjä, millä sai pötkötellä. Seiniin heijastui kuvia suomalaisesta metsästä eri vuodenaikoina. Humiseva musiikki soi huoneessa.

<3

Mummu heittäytyi oikei rennoksi!

Tässä olisi voinut maata vaikka kuinka kauan!

Nauratti, kun noin 15 minuutin pötköttelyn jälkeen
tyttären aktiivisuusranneke näytti stressaantunutta!

Minä pidin kovasti näyttelystä ja tytärkin ihan viihtyi. Sanoi että oli ihan jees, kun hänen mielestään näyttelystä ymmärsi jotain. Oli kiva, kun ehdittiin se yhdessä näkemään ennen koronarajoituksia.

Nythän valitettavasti museot ovat kiinni hallituksen päätöksestä. Mutta toivottavasti koronakaaos hellittää ja mahdollisimman moni ehtii vielä nähdä tämän näyttelyn. Sehän olisi nähtävillä 10.5. asti.
Instassa kyllä väläyteltiin, että Hämeenlinnan taidemuseo on tekemässä näyttelystä virtuaalikierroksia. Käypä katsomassa tietoa niistä heidän nettisivuiltaan!