torstai 2. helmikuuta 2017

Arkikuvia 5/52

VIIKKO 5

"Arki-aamun aamupala!"

Me molemmat syödään aina arkena varhainen aamupala ennen töihin lähtöä. Aamupala on lähes aina samanlainen; ruisleipä, jonka päällisenä on vaihtoehtoisesti juustoa, kylmäsavulohta tai jotain uunissa paistettua lihaa. Valmiita leikkeleitä syömme todella harvoin. Vihanneksena leivällä on yleensä kurkkua tai suolakurkkua tai paprikaa. Beibe ei oikein diggaa tomaatista leivän päällä.
Joskus saatamme vetäistä jonkin hedelmän vielä leivän lisäksi.
Me emme syö muuten leipää paljon. Usein aamulla syöty leipä on päivän ainut. Paitsi jos lounaana tai päivällisruokana on jotain keittoa. Keiton kanssa pitää olla leipää. Mutta leipä on melkein aina ruisleipää. Vaalealla leivällä herkutellaan!

Arki-aamuna juodaan aina teetä. Ja sekin on ihan perus mustaa teetä. Minä maidolla, Beibe mustana. Molemmat ilman sokeria.
Kahvit juodaan vasta töissä. Ja töissä syödään toinen aamiainen ja se on puuroa!

On tosi vaikeaa löytää sellaista ruisleipää, jonka valmistusaineet ovat vesi, ruisjauho ja suola. Sellaisia joitakin löytyy, joissa on edellämainittujen lisäksi hiivaa. Mutta suurin osa ruisleivistä on ihan jotain muuta kuin ruisleipiä. Tuntuu, että leipää saa kutsua ruisleiväksi, jos siinä on yhtenä ainesosana ruista.
Maltaidenkin käyttö on jotenkin nousevana trendinä ruisleivissä. Eikä siinä mitään, sellaisetkin leivät ovat ihan paikallaan välillä. Saaristolaislimppuhan on todellista herkkua!

Koska suomalaiset valitsivat ruisleivän Suomen kansallisruuaksi , toivoisin kovasti, että leipomot ottaisivat tämän päätöksen vakavasti ja alkaisivat tarjoamaan sitä oikeaa ja aitoa ruisleipää kansalaisille.
Mieleeni kyllä, vanhana ruisleivän tekijänä ja paistajana, heräsi pienoinen epäilys äänestyksen tuloksen nähdessäni... Kuinkahan moni tarkoitti sitä ihan oikeaa ruisleipää? Vai sellaista, missä ruista on vain nimeksi?

4 kommenttia:

  1. Juuri näin. Vaikka meillä menee paketillinen Puikuloita helposti parissa päivässä, eipä niissä ruista ole kuin nimessä.
    Pitäisikin taas sulattaa tuo juuri ja tehdä satsi oikeita ruisleipiä. (Minäkin muuten liotan siihen ihan pikkumäärän hiivaa, koska minusta ne nousee paremmin kuin pelkällä juurella....)
    Saaristolaisleipä kuuluu meidän perheen vakioeväisiin. Teen sitä n. kerran kuussa kaksi isoa limppua. Mutta tosiaan sen verran makeaa se on, että sitä kaipaa ihan kunnon suolaista leipää...

    Ruisleipä on kyllä ehdottomasti mitä Suomalaisin tuote!! Siitä saa olla ylpeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee ihan liian harvoin leivottua ruisleipää tai edes tota saaristolaislimppua. Me kun ollaa Beiben kans kahden, leivän kulutus on niin vähäistä, että tuntuu nykyään turhalta leipoa. Jos leivon leipää, teen sämpylöitä tai jotain nopsaa teeleipää. Toisaalta, saaristolaislimppuhan säilyy "viikkotolkulla", joten taitaa olla mulla vaan tekosyitä nämä edellä mainitut!

      Kun olin kesän paistajana eräässä edesmenneessä leipomossa paistamassa ruisleipää, en sen rupeaman jälkeen syönyt kahteen vuoteen ruisleipää. Siellä ruisleipä tehtiin oikein raskiin ja kun aamuyöstä nuorena likkana könysin töihin siihen happameen hajuun, ei todellakaan tehnyt mieli enään moista leipää syödä. Nykyään kyllä jo maistuu. Mutta jännästi tuli kesällä hajutakauma, kun kävin yksi aamu hakemassa erään leipomon myymälästä leipää ja ulkona haisi samalle, kuin silloin kesäduunileipomossa. Tuli ihan yökkö kurkunpäähän!

      Poista
  2. Mä syön aamuisin keksin kahvin kera...en niin aikaisin pysty syömään kauheesti. Töissä sitten ekalla kahvitauolla leipää yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, kun joutuu heräileen tosi aikaisin. Ei oikein maistu aamupala. Mutta itestäni ainakin tiedän, että jos ei mitään suuhunsa laita, tulee paha olo hetken päästä. Kumma kyllä, keho ei tota vararavintoa ota käyttöönsä sitten millään! ='D

      Poista