maanantai 28. tammikuuta 2019

Pastelliset aamut ja eläinlapsia katsomassa



Nyt on kovia pakkasia ollut ja tälläinen talvesta nauttijakin on ollut kovilla, jotta on pysynyt lämpimänä.


Vaikka ulkona on ihan törkeän kylmä, (tätäkin postausta tehdessä -27 astetta), niin onhan siellä ihan järkyn kaunista!


Koska olen ollut sairauslomalla, olen saanut nauttia näistä ihanista aamuista ja nähdä luonnon kauneuden auringon noustessa. Olenkin paljon miettinyt sitä, että kuinka paljon tälläistä kauneutta menetämme, kun on pakko olla hyödyllinen osa yhteiskuntaamme.


Värit luonnossa on ihanan pastellisävyisiä ja todella kirkkaita hempeydestään huolimatta. Ääriviivat ovat teräviä ja selkeitä.


Jotenkin tuntuu, että tämä on ollut kaunein talvi, mitä muistan. Varmaankin johtunee siitä, että minulla on ollut nyt mahdollisuus sitä havainnoida näin rauhassa.


Olen ollut suurin piirtein koko aikuiselämäni aina tähän kellonaikaan, kun ulkona on tämän näköistä, ikkunattomassa tehdashallissa. Tai iltavuoron jälkeen niin koomassa, ettei juurikaan pysty mitään ympärillään havainnoimaan.


Tuossa yhtenä päivänä Beibelle puhuin tästä luonnon kauneudesta ja siitä, että en muista tälläisiä vaaleanpunaisia taivaita olleen silloin, kun olin lapsi ja nuori. Hän vain totesi, että kyllä näitä aina on ollut. Minä vaan en ole siellä kaupungissa eläessäni niitä huomannut. Voi olla totta tämä!


Kävin saamassa ihanuutta elämääni vierailemalla Beiben siskon perheen luona. Heillä on lampaat alkaneet karitsoimaan. Ja onpa heillä uusi heppakin; puolivuotias Irish cob -rotuinen orivarsa.


Tästä kakarasta tulee sellainen reilut 150 cm säkäkorkeudeltaan ja sille kasvaa tuuhea harja ja tupsut jalkoihin.


Oli kiva huomata, että itselle ei kyllä yhtään tullut hevoskuumetta. Ei ole näköjään aika kullannut muistoja hevosenpidon suhteen. Hyvä niin! Niin ihania kuin ne ovatkin, mutta vain toisten omistamina. Joskus nuorempana tallilla käynnin jälkeen, ei voinut pestä edes käsiä, kun ne haisivat hevoselle. Nyt ei kyllä ollut tätä ongelmaa!


Mutta jos oli heppavarsa söpö, ei silti karitsoja söpömpiä mikään paljon olla voi! Kahdelle uuhelle oli jo syntynyt yhteensä viisi karitsaa.


Tää näytti ihan poronvasalta!

Lampaissa on kyllä jotain sellaista hellyyttä ja pehmeyttä, niin ulkonäöllisesti kuin olemuksellisestikkin. Tälläiset käsittelyyn tottuneet lampaan ovat niin luottavaisia vierastakin ihmistä kohtaan.

Tämä uuhi on meidän lampaiden äiti!

Vitsi, mikä asento nukkua!

Saas nähdä, maaliskuun puolen välin jälkeen meilläkin pitäisi alkaa karitsoja syntymään, jos kaikki on mennyt niinkuin nappiin.

Voi tätä perheidylliä!

Kanien astuttamisiakin hieman suunniteltiin ja ihasteltiin komeaa nuorta urosta, joka jossain vaiheessa saattaa tulla meille riiuureissulle. Katsotaan nyt!


Vaikka ittelläkin noita elukoita on ja niiden kanssa saa viettää kaiken vapaa-aikansa, kyllä sitä saa silti elämyksiä toistenkin eläimistä.

14 kommenttia:

  1. On kyllä järkyn kaunista, niin ulkona, kuin nuo ihanat eläinvauvelit. <3 Mahtavaa uutta viikkoa sinne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotenkin ihan yliluonnollisen kaunista! 💙
      Kyllähän nuo eläinkakarat niin ihania on! 😃

      Samoin sinne! 😍

      Poista
  2. Ihania kuvia! Pihalla on todellakin ihan mielettömän kaunista, tämä on ihan kaunein vuodenaika mun mielestä! ♥ Ja mä saan onnekseni nauttia tästä kauneudesta usein. Oikeasti tuntuu niin vaikealta ajatukselta palata jonnekin työelämään tämän ihanan vapauden jälkeen...

    Mutta kylmäkin kyllä on. Meillä ei eilen lämmitetty, ja voi elämä miten kylmä täällä oli aamulla... =/ Mulla oli sitten pari ekaa tuntia jalassa toppahousut ja kahdet villasukat, kauluri kaulassa jne. Nyt alkaa vähän helpottaa, kun uunit alkaa olla lämpimät. Puulämmitys on ihana, mutta lämpö sisätiloissa on kyllä tosi epätasaista sen kanssa!

    Ja voi eiiiii mitä eläinvauvoja...!!! ♥♥♥ Mä en ole koskaan tainnut nähdä pientä karitsaa ihan läheltä. Se on varmasti maailman hellyttävin! ♥ Samoin tuo heppa on aivan hurmaava. Mä oon todennut muuten tuollasta "ei tuu yhtään vauvakuume"-olotilaa koirien suhteen. Meillä on ollut pentuja neljä kertaa ja onhan ne söpöjä aina olleet. Ja mun kaverilla on sen jälkeen ollut pari kertaa pentuja. Mutta ei YHTÄÄN ole tullut sellasta oloa, että tahtoisin yhden itselleni... ei todellakaan! Eli mieluiten mäkin ihailen niitä jonkun muun omina, vaikka omat eläimet toki on ihania ja rakkaita. =)

    Nautinnollisia saikkupäiviä sulle, toivotaan että saat ihailla monen monta kertaa noita kauniita pastelliaamuja! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihan sairaan hienoa tuolla ulkona! Mutta sinähän alat tekemään töitä tuolla ulkona, sitten kun valmistut, eikös vain! =D

      Siis, meillä ei ole laitettu yläkerrassa pattereita päälle ollenkaan. Kynttilät vaan lämmittää viikonloppuisin, kun elokuvia kattellaan. Kyllä me naurettiin mulle, kun Aliens-paluu leffaa kattottiin ja mulla hupparinhuppu päässä ja tekokarvaviltti ympärillä. Olikin se kuva instastoryssa. Yks kaveri kommentoikin, että onkos toi nyt sitä kuuluisaa maalaisromantiikkaa! ='D

      Tollaset just syntyneet karitsat, varsinkin jos niitä syntyy monta, ovat just ja just tavallisen kissan kokoisia. Aikas rimpuloita!
      Jos meille tulee karitsoita, tuut sitten Jukolanviesti reissullas kattoon niitä! Jos tänne Kangasalle oot tulossa suunnistaan kesällä! =)

      Jotain hyötyä tosiaan näistä saikuista on ollut!

      Poista
    2. Jaa-a, en tosiaan tiedä mitä tulevaisuudessa työkseni teen. Ja onko ulkohommia. Saa nähdä.

      Meilläkään ei ole patterit päällä yläkerrassa, mutta toisaalta meillä on sellanen talo, että olohuoneen uunin lämmöt pääsee ylös. Ja tytön makkarissa on se muuri, joka myös lämpiää samalla kun uuni. Meidän makkari on kaikkein kylmin paikka, mutta toisaalta siellä ollaan peiton alla ja nukutaan, ei muuten vietetä aikaa, joten se saakin olla viileä.

      Voi, tuun oikein mielelläni käymään teillä sitten! ♥ Aikomus on Jukolaan mennä, jos vaan jalka on ees suht ok silloin. Palaan asiaan kyllä ihan varmasti sitten lähempänä! =)

      Poista
    3. Pakkohan meidän on tavata tuolloin, kun olet kangasalle tulossa. Eihän me ihan keskustassa asuta, mutta puolen tunnin ajomatkan päässä. Me ollaan vähän niin kuin täällä kaupungin viheralueella! =D

      Ja varmaan tullaan kyllä isolle kylälle ihmettelemäänkin tapahtumaa. Onhan se iso juttu meidän kaupungille, kun oikein hotellikin rakennetaan!

      Poista
  3. Ihania söpöläisiä nämä eläinvauvat. Olisi ihanaa nähdä tällaisia. Kyllä luonto on kaunis talvellakin ja vaikka vain ruudun takaa katsottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinvauvat ovat kyllä sydämenmurskaajia! <3

      Juu, ei tonne ulos kylmään tartte mennä talvesta nauttiakseen! =D

      Poista
  4. Oijoi mikä varsuli! ♥
    Ja karitsat....

    Paljon työtä. Huh!

    Minäkin olen nyt saikkarilla havainnoinut näitä vaaleanpunaisia aamuja! Todentotta, liikaa aikaa vietetty aina sisätiloissa kun tällaisen on menettänyt. Harkitsen ensi vuoden talvilomaa tähän aikaan juuri siitä syystä, että luonto on kyllä nyt tosi kaunis.

    Toipumista ja hyvää lomaa itsellesi! Nautitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne ihania! <3

      Ihan liikaa työtä me tehdään, vanhat ihmiset! ;'D

      Aattele, mitä kaikkea tässä elämässä lipuu ohi! Kyllä mää olin niin iloinen, että olin saikulla sen kuunpimennyksenkin aikaan. Vaikka olinkin isää viemässä Tayssiin, niin sain kattellla koko tunnia ajomatkan sitä punaista molloa ja nauttia! <3

      Poista