Hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla -näyttö, muita koulujuttuja ja uuden alku!

Tippi ja Uppi!

Alkuvuosi on ollut tosi hektinen koulun suhteen! Olen puristanut kiinni ihan tötöilyksi mennyttä syyslukukautta. Syksyllä sain suoritettua "huimat" 4 osaamispistettä ja se ei oikein riittänyt minua itseni tyydyttämään ja jouduin myös opintoni maksavaa tahoakin hieman "lepyttelemään".
Tosin siihen olen tyytyväinen, että Digitaidoissa osaaminen on suoritettuna ja niinkin huikealla arvosanalla kuin K5!
Ihan alkusyksystä suoritimme koko luokka Yrittäjämäinen toiminta (H4) ja Kestävällä tavalla toimiminen (K5).

Itse jouduttiin tekemään pohjaa opinnoillemme joulu-
loman jälkeen.

Tämä koulu on ollut yhtä oppimisen etsimistä ja ajattelin, että nyt siihen tulee loppu! Minulla on kuitenkin puristettavana nämä yhteiset tutkinnon osat ja ne vievät aikaa ja energiaa luontoalan opinnoilta. Päätin, että nyt hoidetaan näitä pois niin paljon kuin vaan mahdollista!

Väkipakolla tyrkytin fyssan ja kemian tehtävät opelle ja pääsin ne yhden toisen luokkakamun kanssa tenttimään, vaikka kurssi ei ollut vielä alkanut. Viisi päivää tenttasin alkuaineita, sähkö- ja lämpöoppia ja sun muita juttuja. Sain arvosanaksi H3 ja olen siihen erittäin tyytyväinen.

Ostin Hidastaja art ilta koulukorvikset! ;'D

Samoin sain äikän puristettua. Kiitos tämän blogin, minulla oli valmiina mielipidekirjoituksia, runoja ja osoitus siitä, että osaan etsiä lähdetiedostoja. Myös pystyin hyödyntämään blogissani julkaisemiani ruoka- ja askarteluohjeita. Enpä olisi uskonutkaan, että tästä mukavasta harrastuksestani näin hyötyisin ja K5 saisin äikästä blogin avustuksella!

Tälläinenkin kirja olis pitänyt ostaa hintaan n. 45e.
Matikka on sitten se syvin suo, mihin noissa YTO -
aineissa uppoan!

Äidinkielen puheosuutta tentin jo viime vuoden puolella meillä olleessa Kulmakivipäivässä, jossa esittelin meidän alaa. Samoin sain siellä osoitettua "taiteellisuuttani" Taide ja luovan ilmaisun pakolliseen osuuteen. Vein myös tekemiäni luutöitä näytille opettajalle ja sain siitäkin pisteeni kerättyä. Sain tästä myös K5.

Kävimme Laurea ammattikorkealla seminaarissa ja
ja siellä oli hevosenluuranko!

Ruotsi on plakkarissa myös! Huonolla T1 arvosanalla, mutta sain siitä säälipisteen kuitenkin. Olen kielen ihan unohtanut, kun en sitä ole yli 30 vuoteen käyttänyt. Kirjallinen tentti ei mennyt kovinkaan hyvin. Mutta sain lähtötasokokeesta H3 ja kävin aktiivisesti järjestettävillä pulinapajoilla. Sanat ovat hukassa, samoin oikeinkirjoitus ja sanajärjestys lauseissa. Mutta reippaana tyttönä yritin ruotsiksi jutella ja ymmärrän kieltä paremmin, kuin osaan puhua.
Olen tyytyväinen huonoonkin arvosanaan, koska minulle se osaamispiste tällä hetkellä merkkaa enemmän. Ja ainahan sitä voi yrittää korottaa, jos aika ja energia riittää!

Meidän kielten- ja taideaineiden ope on tosi
huippu tyyppi ja erittäin huumorintajuinen!

Meille kuului pakollisena myös Opinto- ja urasuunnitteluvalmiudet. Tätä kritisoin, koska juurihan olen tälläisen tehnyt tätä ammatillista kuntoutusta ja opintojani varten. Mutta niitä en saanut hyväksi luettua, vaan piti tehdä uudet ajatellen nyt tätä hetkeä.
Kirjalliset tehtävät olivat tosi turhauttavat! Jotenkin tuli ihan mieleen, että ne ovat 16 -vuotiaille. Mutta lähipäivä oli ihan mukava ja hyödyllinen ja kannatti osallistua, koska arvosanaksi pamahti K5!

Päätin jo joululomalla, että minun on pakko saada jotain isompaakin pistemäärää kerrytettyä. Koska pakollisia tutkinnonosia ei pysty vielä tekemään, päätin yrittää näyttöä jostain valitsemastani valinnaisesta.

Mielenkiintoista "läppää" villiyrttien keruusta, tuotteista-
misesta ja markkinoinnista.

Tarjottavatkin oli kohillaan!

Valmistelinkin jo joululomalla aineistoa Hyvinvoinnituottaminen eläinten avulla -tutkinnon osasta. Olin ensin miettinyt, että menisin johonkin kosoilemaan eli koulutussopimuspaikkaan. Mutta sitten tutkin näytön ammattivaatimuksia eperusteista ja totesin, että ne hallitsen jo tämän pitkän harrastuneisuuden ansiosta. Onneksi näyttö sitten toteutuikin!

Koska nämä ammattitaitovaatimukset on tehty niin, että näyttö suoritetaan jollain työpaikalla, se hieman vaati minulta miettimistä. Miten osoittaisin työvälineiden käytön, eläinten kouluttamisen tai vaikkapa sen että seuraan ja noudatan lainsäädäntöjä. Päätinkin tehdä näytön niin, että se koostui teoriaosuudesta ja sitten meillä kotona paikan päällä olevasta asiakastapahtumasta. Asiakkaiksi pyysin luokkakavereitani.
Tein turvallisuussuunnitelman ja riskianalyysin, esimotorolan, kululaskelmia ja liitteitä lainsäädännöistä näyttösuunnitelman lisäksi.

En ole näyttöä tehnyt sitten 80 -luvun lopun! Oli vähän miettimistä siinäkin, että miten se yleensäkin toteutetaan, koska emme olleet saaneet minkäänlaista ohjeistusta koulusta tähän. Meidän luokalta ei ollut kukaan vielä näyttöä suorittanut.
Kyselinkin eräältä vuotta pidemmällä olevalta luontoalanopiskelijalta neuvoa ja sitten vaan sovelsin!

Tein teoriapäiväksi PowerPoint esityksen meidän eläimistä. Tekstin lisäksi olin liittänyt kuvia, mitä sitten yleisölle avasin.
Kerroin mitä eläimiä meillä on, mitä rotuja, mihin niitä käytetään ja miksi juuri nämä eläimet/rodut ovat meille valikoituneet. Avasin sitä, miten hoidetaan niitä päivittäin; ajankäyttöä, välineitä, ruokintaa, lääkintää, yleistä siisteyttä ja tietysti kuluja. Kerroin myös eläinten koulutuksesta ja siitä, miten esimerkiksi opetan konehaudottuja tipuja syömään. Kotieläinten pitoon liittyvistä laeista ja säädöksistä kerroin hieman ja sen, mistä tietoa näistä asioista löytyy.

Ajattelin, että kerron esityksen muodossa tälläiset faktat etukäteen eperusteiden vaatimuksia myötäillen, koska meillä tapahtuvassa eläinten rapsutuspäivässä ketään ei lakipykälät ja niiden kuuntelu kiinnosta!
Lisäksi hyödyin esityksestä äidinkielen valinnaisiin ja sainkin siitä lisäpisteitä 3 ja arvosanaksi K5. Että kyllä kannatti!

Seuraavana päivänä meille tulikin sitten kymmenkunta luokkakaveria ja valmentaja, sekä työelämän edustaja näyttöä valvomaan.
Se miksi halusin itselleni valinnaiseksi juuri hyvinvoinnin tuottamisen eläinten avulla oli se, että minulla on niin paljon omakohtaisia hyviä kokemuksia eläinten hyvää tekevistä vaikutuksista. Niin itselleni, kuin muille. Lisäksi halusin jakaa tätä muille luokkakavereilleni, joista monella on valittuna tämä sama eläinvalinnainen.

 Päivän tarkoituksena oli ihan erilaisiin eläimiin tutustumista, rapsuttelua, paijaamista, valokuvaamista ja ihan vaan seurustelua eläinten kanssa. Välillä syötiin tekemäni ja Beiben meille tarjoilema lounas. Sitten jatkettiin antamalla iltapäiväruuat elukoille ja seurustelua niiden kanssa. Ihan sellaista rauhallista ja rentoa touhua!

En itse ehtinyt/halunnut kuvata näyttöni aikana. Joten
kiitos Riinalle tästä ja seuraavista kolmesta kuvasta!

Käytiin kuuntelemassa, kuinka mehiläiset pörisivät
pesälaatikossaan.

Päivä kuluikin hyvin ja tuntui, että porukka viihtyi. Minulla oli tosi kivaa itsellänikin, vaikka olin jännittänyt niin, että maha oli ihan sekaisin monta päivää! Oli kuitenkin kiva järjestää mukaville tyypeille elämyspäivä, vaikka minullehan kyseessä oli ihan minun arkeni ja elämäni.
Kissa ja koira olivat ihan rätti poikki saamastaan huomiosta ja rapsutuksista. Ne nukkuivat koko lopun päivää!
Mutta niin olin minäkin! Väsynyt, huojentunut ja onnellinen! Meillä oli näytön arviointikeskustelu heti perään valvojien kanssa ja suoritin näyttöni arvosanalla K5 saamalla 15 osp lisää.
Sain kyllä tosi hyvää palautetta näytöstä, kehuttiin jopa ammattitutkinnon arvoiseksi! Minähän siis opiskelen "vaan" perustutkintoa.

Lakritsakin suvaitsi olla kotona ja suostui jopa
seurustelemaan vieraiden kanssa!

Yksi tosi painava syy sille, että olen "riehunut" näiden osaamispisteiden keräämisen kanssa on ollut se, että minun kouluasiani tulevat maaliskuun alusta muuttumaan. Vaihdan koulua.

Sain ihanalta luokkakaveriltani Ullalta ihan mahtavan
läksiäislahjan.

Tähän ei liity mitään sen kummempaa draamaa kuin se, että en ole ollut tyytyväinen nykyisen oppilaitoksen tapaan "opettaa" luonto- ja ympäristöalaa ja varsinkaan tätä heille uutta luonnonvaratuottajan tutkintoa. Päätökseni ei siis henkilöidy kehenkään eikä mihinkään muuhun!

Olin syksyllä vierailemassa Rautajärven koululla
luokkakaverini Susannan luotsaamassa Luontokerho
Lupsakassa. Kiitos Sussu tästäkin muistosta! <3

Syyslukukauden loputtua ja jäätyäni joululomalle olin aivan tyhjä! Minusta tuntui, että olin jäänyt unelmani vangiksi ja en saanut opintojani edistymään. Tiesin, että pystyn jo olemassa olevalla tietotaidollani valmistumaan ja paperit kouraan saamaan. Mutta koin kuitenkin tosi raskaaksi sen, että joudun itse kaiken haluamani opin hankkimaan tahi kustantamaan. Olin kuitenkin valinnut ammatinvaihtoon kokopäiväkoulutuksen ja oletukseni oli se, että jotain uuttakin oppisin tänä aikana. Ja ihan koulun puolesta, enkä vain muilta oppilailta ja itse oppien. Minullehan jopa sanottiin, että vaatimukseni ovat liialliset opintojeni suhteen. Että minun piti muistaa, että olen opiskelemassa "vain perustutkintoa".
Muutenkin koko jutusta puuttui sellainen perusta ja tuntui tosi raskaalta koko ajan yrittää keksiä, mitä tässä nyt oikein tekisi, että jotain projektia saisi aikaan. Lisäksi koulun puolelta tuli koko ajan painostusta yrittäjämäiseen toimintaan ja siihen, että pitäisi rahaprojekteja tehdä. Tälläinen painostus tuntui ahdistavalta ja vei mielestäni oppimisrauhaa.
Koululla ei oikein voinut mitään tehdä, kun ei ollut paikkaa/materiaaleja mitään kokeilla tai opetella. Saati, että oltaisiin saatu joku meitä jotain opettamaan, kuten esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Niinpä salvojen ja saippuantekoa kokeilin sitten yksin kotona!

Aikamme kuluksi värjäilimme lankoja sienillä alkuvuodesta.
Ihan oikeasti, kun emme keksineet, mitä muutakaan olisimme
tehneet. Tehtiin sitten jotain, jota jo osataan. Mutta kun
halusimme jotain konkreettista tekemistä kaiken sen
ringissä istumisen ja asioiden vatvomisen jälkeen.

Joululoman jälkeen muutkin olivat vähän samoilla ajatuksilla ja teimmekin valituksen huonosta opetuksesta. Kai siitä jotain hyötyä oli, koska hieman jotain taitopäiviä alettiin meille tarjoamaan. Ihan sellaista perusteista lähtevää, kuten miten nuotio sytytetään ja sen sellaista. Mutta me luonnonvaratuottajat emme mitään saaneet. Kaikki liittyi enemmänkin luonto-ohjaaja puoleen.

Olin kuitenkin jo ottanut yhteyttä kuntoutuksen yhteyshenkilööni ja ilmaissut huoleni siitä, että opintoni ei edisty haluamallani tavalla. Olin jo tässä vaiheessa ottanut yhteyttä toiseen oppilaitokseen ja tiesin, että olisi mahdollista hakea ja vaihtaa sinne.
Pitkien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen sain luvan vaihtaa koulua, kunhan ei tule lisäkustannuksia, kuntoutusaika ei pitene ja ennen kaikkea opiskeltava ala pysyy samana. Joten, tässä sitä nyt sitten ollaan vaihtamassa Osaraan luonnonvaratuottamista opiskelemaan.

Kuva on syksyltä, kun pidin esitelmää luontoalan
opiskelijoille kallojen ja luiden käsittelystä.
Kiitos kuvasta taas Susannalle!

Tämähän hieman vaikeuttaa meidän elämäämme sen suhteen, että joudun asumaan koululla lähiviikkoina ja Beibe joutuu yksi hoitamaan niinä aikoina kotiasiat. Normaalisti lähiviikkoja on noin kerran kuukaudessa. Mutta kun joudun puristamaan opintoni siellä lyhyemmässä ajassa, lähiviikkoja tulee varmasti useammin. Toisaalta, ajan koulusta kotiin 1,5 tuntia. Voin käydä myös kotoa siellä, jos tilanne niin vaatii.
Onneksi sain kuitenkin hankittua osaamispisteitä alkuvuoden aikana ja ne siirtyvät mukanani Osaraan. Hetken meinaan jo näytti siltä, että joudun aloittamaan ihan nollasta.

Ja taas Sussun ottama kuva projektistani, missä
kutsuin Kuhmalahden koululaiset puu- ja eläin-
aiheista päivää meille viettämään. Ihana päivä
lasten kanssa! <3

Tämä on ollut raskas vuoden aloitus! Huoli oman koulutukseni edistymisestä, koulun vaihtosuunnitelmat ja samalla kuitenkin on pitänyt yrittää edistää opintojaan sillä suunnitelmalla, ettei koulun vaihto onnistukaan. Monen tahon kanssa asioiden hoitaminen on ollut väsyttävää ja se, etten ole halunnut oikein kellekkään asioista kertoa, ennen kuin ne ovat olleet varmoja. En ole halunnut luoda itselleni turhaa toivoa. Mutten myöskään halunnut, että koulunvaihto suunnitelmani olisi vaikuttanut minun opiskeluiden edistymiseen nykyisessä koulussani ja siihen, miten minuun olisi suhtauduttu.

Tämmöisiä fiiliksiä on ollut aika ajoin!

Itkulla vaihdan koulua, koska minulla on tosi mukavat luokkakaverit. Olemme hitsautuneet hyvin yhteen ja heitä tulee ikävä. Kaikki valmentajia myöten suhtautuivat kuitenkin tosi ihanasti lähtööni! Tämä on kuitenkin minun elämäni ja päätökseni! Koen nyt, että tämä on paras ratkaisu minulle ja koska olen tähän saanut mahdollisuuden, pidän siitä kiinni.

Tuntuu, että minun elämäni on ollut viimeiset pari vuotta
pelkkiä vaikeita päätöksiä. Mutta silti olen varma, että
ne ovat olleet oikeita!

Kaikista suurin tuki minulle on ollut tässäkin prosessissa läheisteni  tuki! Arvostan sitä, että Beibe, tyttäreni perheineen ja läheiset ystävät ovat olleet tukenani ja apunani tärkeissä päätöksissä. Tässäkin asiassa voi vain todeta, että asioiden on tapana järjestyä ja lopussa kiitos seisoo!

Minulla on vielä talviloman jälkeen yksi koulupäivä Ahlmanilla. En ole lähdössä sieltä siltoja takanani polttaen, vaan ollaan puhuttu jopa yhteistyömahdollisuuksista ja minun käyttämisestäni joissakin asioissa asiantuntijana. Siitäkös minä tykkäisin!

Näillä ajatuksilla ja mietteillä on mukava jäädä viettämään hyvin ansaittua talvilomaa! Lomalle ei ole mitään mullistavia suunnitelmia. Kuukuna tulee mummun ja papan muruksi pariksi päivää. Loppuloma meneekin sitten varmaan hänen vierailustaan toipumiseen! ='D