Nuotiobanaaneja Kuukunan kanssa ja nokipannukahvit risukeittimellä

Tämä kääpä muistutti ihan jotain toukkaa! Tai kakkaa...

Ollakseni luontoalan opiskelija, kirjoitan tänne harvoin, jos koskaan mitään muuta luontoaiheista, kuin jostain metsässä samoilustani tai pilkkireissusta.
No, jos totta puhutaan, enpä minä nyt juuri muita luontohommia teekkään! En juurikaan samoile muualla, kuin noissa meidän lähimetsissä ja omassa pihassa. En ole ollenkaan kansallispuistotyyppiä ja minulle riittää tämä lähiluonto. En muutenkaan miellä itseäni mitenkään erityisesti luontoihmiseksi. Ihan vain tavalliseksi!
Minun on pitänyt ja pitänyt koluta näitä lähiseutujen eli Kangasalan, Oriveden, Kuhmoisten ja Pälkäneen ulkoilureittejä. Sekä Tampereen, mutta yhdellekkään luokan järjestämälle luontoretkelle en ole osallistunut syystä tai toisesta, paitsi sille pakolliselle Kintulammen reissulle . Tosin sielläkin me istuttiin lähes koko aika mökissä dialogiringissä ja vatvottiin mitä me halutaan opiskelultamme.

Jäiset lammikot ja lätäköt ovat olleet viime päivinä erityisen
kauniita!

Jotenkin tuntuu hölmöltäkin, että pitäisi lähteä johonkin kauemmaksi, kun omassa pihassaan ja lähiympäristössä pystyy luontoilemaan. Joo-o, tiedän kyllä, että saisin luontoelämyksiä ja näkisin uusia, hienoja paikkoja. Ehkä sitten jonain päivänä!

Maa on ollut niin märkää, että jäätyessään vesi tunkee
hienon näköisesti ylös maan sisästä!

Mutta nyt talvilomallani olen luontoillut ihan näissä kotinurkissa. Kuukuna oli mummun ja papan muruna pari päivää ja hänen kanssaan tuli oltua ulkona tosi paljon. Meille sattui kyllä ihan huiput ilmat! Aurinko paistoi ja oli kuiva pakkaskeli.

Upeita kuvioita kivenpinnassa meidän tontin laidalla.

Kuukunan kanssa kuvioita ihasteltiin.

Tuokin kivirykelmä on ollut tuossa vuosia ja nyt vasta
kiven hienot kuviot huomasin.

Meillähän on kota meidän pihapiirissä ja se on saanut taas käyttöä tuon lapsenlapsen myötä. Monesti mennään makkaraa tai lättyjä paistamaan sinne.
Myös nyt paistoimme makkaraa, mutta teimme jälkkäriksi nuotiobanaanin. Kuukunasta on tullut kovin perso makealle ja "keekkiä ja kaakkua" pitäisi olla jatkuvasti tarjolla. Yritänkin keksiä kaikkia sellaisia hieman terveellisempiä herkkuja pojalle tarjottavaksi.
No, eihän tämä banskukaan pojalle kovin hyvin uponnut! Suklaat hän söi päältä, mutta muuten mummu ja pappa saivat banskun lusikoida ihan kerallaan omiin suihinsa. Banaania poika kyllä muuten syö, mutta olisikohan tekstuuri ollut liian outoa pieneen suuhun.

Hieman rivon näköinen, mutta herkullinen!

NUOTIOBANAANI

1 banaani/syöjä
3-4 palaa suklaata/ banaani

Tee kuorimattomaan banaaniin viilto, niin että se halkeaa, mutta kuori jää pohjasta ehjäksi. Laita suklaanpalat viiltoon.
Laita banaani nuotiolle niin, ettei se ole ihan suoraan liekeissä. Hauduttele ja tarkkaile banaanin "kypsymistä". Banaani alkaa pikkuhiljaa pehmenemään ja tummumaan.
Syö lusikalla ja varo polttamasta suutasi! Pala jäätelöä ei olisi lainkaan liioittelua banskun kanssa!

Banaania ei turhaan tarvitse kietoa folioon. Onnistuu
ihan tuollaisenaankin!

Banaanin väliin voi kokeilla suklaan lisäksi myös vaahtokarkinpalasia. Ei varmaan makua huononna nekään!
Me käytimme banaaneihin joululta jääneitä Budapest -konvehteja. Joten tästä tuli vähän niin
kuin vahingossa hävikkiruokaresepti!

Kuukuna ihmettelee, että mitä ihmettä se mummu taas
meinaa hälle syöttää!

Minun on pitänyt hommata itselleni jonkinlainen retkikeitin. Mutta koska kaikki mitä teen on sellaista "5 vuotissuunnitelmallista", hankkimatta on jäänyt. Olen oikeastaan painiskellut sen kanssa, että hommaanko kaasulla vai jollain palavalla nesteellä toimivan.

Risukeitin menee pieneen tilaan ja se on helppo kasata ja
purkaa. Pussissaan se ei sotke noella reppuakaan.

Eräs luokkakaverini puhui minulle, että ovat poikansa kanssa paistaneet monet makkarat risukeittimellä. Tämä joitakin vuosia sitten jonkilaiseksi hitiksikin noussut keksintö on kyllä ollut minulle tuttu. Näitähän on "tee se ite" - tyypit väsäilleet säilyketölkeistä ja vaikka mistä!

Kun tässä asiassa yhdistyi vielä kummipojalle ja hänen isälleen syntymäpäivälahjan hankinta, ostin itselleni ensi risukeittimen ja kokeilun jälkeen myös sitten toisen lahjaksi. Ajattelin, että kummipoika, joka nuoresta iästään huolimatta juo kahvia, voisi isänsä kanssa risukeittimellä nuotiokahvit vaikkapa heidän omassa pihassaan aina välillä keitellä.

Erittäin helppo koota!

Yhtenä iltapäivänä ajattelin keittää kahvit Beibelle ennen hänen iltavuoroon töihin lähtöä. Ja kas, keittimen kokoomisesta höyryävän kuumaan kahvikupposeen taisi mennä noin 15 minuuttia!

Keitin ladattuna!

Risukeittimen paketissa ei ole mitään kokoamisohjetta. Mutta jopa tälläinen epätekninen stupido kuin minä, sen osasin koota. Tämä keitin on ostettu Prismasta ja on House -merkkinen . Tämä ei ollut maksettu mainos!

Risut paloivat aikas raivolla, kun sattui olemaan
tosi tuulinen päivä!

Keräsin pienen nipun maahan pudonneita männynrisuja, muutaman kuusenkävyn ja hain puuliiteristä vähän koivuntuohta sytykkeeksi. Näillä tarpeilla sain kahvin nopsasti keittymään.
Tämähän juuri on risukeittimen idea! Ettei tarvitse kantaa nuotiotarpeita mukana, eikä risukeittimen käytöstä tule mitään jätettä. Ei kaasu- eikä sytytysnestepulloja.

Pannun olen ostanut kirppikseltä joskus vuonna nakki. 

Keittimeen sai kyllä pientä risunpätkää syöttää aikas tiuhaan, jottei tuli hiipunut. Samalla sai varoa keittimen todella kuumia pintoja.

Lisää pökköä pesään!

Keitintä suositellaan laitettavaksi sellaiseen paikkaan, missä se ei ole ihan maassa kiinni. Minä keittelin kahvit meidän talonpääty kalliolla, missä oli tasainen kivi ja sain keittimen siihen tukevasti.
Lueskelin, että risukeitintä voisi käyttää metsäpalovaarankin aikana. Mutta silloin se pitää olla reilusti irti maasta, vaikkapa kiven päällä. On myös huolehdittava, ettei kipinöitä pääse lentelemään maastoon. Tässäpä onkin kyllä järjen ja harkinnan käyttö suotavaa ja minä henkilökohtaisesti kyllä suosittelen olemaan tulta tekemättä edes risukeittimellä metsäpalovaaran aikana.

Elävä tuli on kaunista, vaikka hieman pienempänäkin nuotiona! <3

Nuoti- ja pannukahvin keittoon on ohjeita varmasti niin monta kuin on keittäjiäkin. Mutta tässä ihan sellainen perusohje, jolla varmasti onnistuu!

NOKIPANNUKAHVIT

1 l vettä
2 dl kahvia (pannukarkeus)

Keitä vesi kiehuvaksi, kaada kahvinporot sekaan ja sekauta. Anna kahvin kiehahtaa ja nosta pois tulelta hetkeksi selkeytymään. Nauti!

Itse kiehautan kahteen kertaan ja joskus "säikäytän" kahvin tilkalla kylmää vettä. Se saa ainakin minun tietämykseni mukaan porot painumaan pohjaan paremmin. Niin tai näin, aina on kaffeesta juotavaa tullut!

Lahjaan tulee risukeittimen lisäksi kahvipaketti, -pannu ja -mitta.
Tein myös ohjeet keittimen käyttöön. Ai että, kun olin taas
taiteellinen! ='D

Minullahan on koulussa valinnaisaineena Maastossa ruokaileminen. Tämmöiset touhut nuotion äärellä on hyvää harjoitusta sitä ajatellen. Toisaalta, nämähän on nyt sellaisia perusjuttuja, mutta mukavaa puuhaa ja ajanvietettä!

Ja tietysti ohjeen kahvin keittoon!

Onko Sinulle nokipannukahvit ja nuotiobanaanit tuttuja herkkuja? Entäs, oletko koskaan kokeillut risukeitintä?

Kuukuna kokkaa; kahden aineksen banaani-kookoskeksit

Kuukunasta kasvaa päivä päivältä reippaampi, mutta samalla myös vilkkaampi pikkupoika. Hän kokeilee kovasti rajojaan ja saa välillä aikasmoisia kilareita, kun joku asia häneltä kielletään.

Kaatosateessa ulkoilu on tosi
kivaa ja se näkyy mummun ilmeestä!

Isovanhempina yritämme Beiben kanssa keksiä hänelle mummulassa mielekästä tekemistä. Koska poikaa kuitenkin kiinnostaa kaikenlainen touhuaminen ja ohjattuna pienet hermotkin ehkä pysyvät tyynempinä. Meidän isojen hermoista puhumattakaan!

Kesää ja mönkkärikelejä
odotellessa!

Kuukuna on kovin innostunut kokkaamisesta. Hän useasti tönää jakkaraa hellan viereen, kun teen ruokaa. Annankin hänen sekoitella ruokaa ja sellaisia muita helppoja juttuja.
Hän saa kotonaankin välillä tehdä kaikenlaista. Varsinkin sämpylöitä leipoo usein äitinsä "apuna".

Yritänkin etsiä kaikkia tosi helppoja ja yksinkertaisia ohjeita, mitä voisin sitten Kuukunan kanssa tehdä, kun hän tulee mummulaan.
Yksi tälläinen tosi yksinkertainen ohje on kahden aineksen keksit. Niitä teimme Kuukunan kanssa viikonloppuna.

KAHDEN AINEKSEN BANAANI-KOOKOSKEKSIT

1 tosi kypsä banaani
1,5 dl kookoshiutaleita

Muussaa banaani haarukalla huolellisesti. Sekoita kookoshiutaleet banaanimössön joukkoon.

Nostele lusikalla massa 5 kasaksi paistopellille ja tasoittele niitä ohuemmiksi.

Paista keksejä 20 min 175asteessa .
Tarjoile hieman jäähtyneenä.

Kuukuna ei pitänyt kekseistä. Hänellä on meneillään kökötön kausi ruuassa ja ilmeisesti keksien koostumus ei poikaa miellyttänyt. Mummun mielestä keksit olivat ihan hyviä!

Yök! Kielellä on vielä keksiä!

Oli kuitenkin kivaa näitä keksejä tehdä! Tai keekkiä, kuten Kuukuna sanoo!

Onneksi pikkukokki oli hakenut
äitinsä kanssa munkkia kaupasta!

Se maistui mukisematta!

Hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla -näyttö, muita koulujuttuja ja uuden alku!

Tippi ja Uppi!

Alkuvuosi on ollut tosi hektinen koulun suhteen! Olen puristanut kiinni ihan tötöilyksi mennyttä syyslukukautta. Syksyllä sain suoritettua "huimat" 4 osaamispistettä ja se ei oikein riittänyt minua itseni tyydyttämään ja jouduin myös opintoni maksavaa tahoakin hieman "lepyttelemään".
Tosin siihen olen tyytyväinen, että Digitaidoissa osaaminen on suoritettuna ja niinkin huikealla arvosanalla kuin K5!
Ihan alkusyksystä suoritimme koko luokka Yrittäjämäinen toiminta (H4) ja Kestävällä tavalla toimiminen (K5).

Itse jouduttiin tekemään pohjaa opinnoillemme joulu-
loman jälkeen.

Tämä koulu on ollut yhtä oppimisen etsimistä ja ajattelin, että nyt siihen tulee loppu! Minulla on kuitenkin puristettavana nämä yhteiset tutkinnon osat ja ne vievät aikaa ja energiaa luontoalan opinnoilta. Päätin, että nyt hoidetaan näitä pois niin paljon kuin vaan mahdollista!

Väkipakolla tyrkytin fyssan ja kemian tehtävät opelle ja pääsin ne yhden toisen luokkakamun kanssa tenttimään, vaikka kurssi ei ollut vielä alkanut. Viisi päivää tenttasin alkuaineita, sähkö- ja lämpöoppia ja sun muita juttuja. Sain arvosanaksi H3 ja olen siihen erittäin tyytyväinen.

Ostin Hidastaja art ilta koulukorvikset! ;'D

Samoin sain äikän puristettua. Kiitos tämän blogin, minulla oli valmiina mielipidekirjoituksia, runoja ja osoitus siitä, että osaan etsiä lähdetiedostoja. Myös pystyin hyödyntämään blogissani julkaisemiani ruoka- ja askarteluohjeita. Enpä olisi uskonutkaan, että tästä mukavasta harrastuksestani näin hyötyisin ja K5 saisin äikästä blogin avustuksella!

Tälläinenkin kirja olis pitänyt ostaa hintaan n. 45e.
Matikka on sitten se syvin suo, mihin noissa YTO -
aineissa uppoan!

Äidinkielen puheosuutta tentin jo viime vuoden puolella meillä olleessa Kulmakivipäivässä, jossa esittelin meidän alaa. Samoin sain siellä osoitettua "taiteellisuuttani" Taide ja luovan ilmaisun pakolliseen osuuteen. Vein myös tekemiäni luutöitä näytille opettajalle ja sain siitäkin pisteeni kerättyä. Sain tästä myös K5.

Kävimme Laurea ammattikorkealla seminaarissa ja
ja siellä oli hevosenluuranko!

Ruotsi on plakkarissa myös! Huonolla T1 arvosanalla, mutta sain siitä säälipisteen kuitenkin. Olen kielen ihan unohtanut, kun en sitä ole yli 30 vuoteen käyttänyt. Kirjallinen tentti ei mennyt kovinkaan hyvin. Mutta sain lähtötasokokeesta H3 ja kävin aktiivisesti järjestettävillä pulinapajoilla. Sanat ovat hukassa, samoin oikeinkirjoitus ja sanajärjestys lauseissa. Mutta reippaana tyttönä yritin ruotsiksi jutella ja ymmärrän kieltä paremmin, kuin osaan puhua.
Olen tyytyväinen huonoonkin arvosanaan, koska minulle se osaamispiste tällä hetkellä merkkaa enemmän. Ja ainahan sitä voi yrittää korottaa, jos aika ja energia riittää!

Meidän kielten- ja taideaineiden ope on tosi
huippu tyyppi ja erittäin huumorintajuinen!

Meille kuului pakollisena myös Opinto- ja urasuunnitteluvalmiudet. Tätä kritisoin, koska juurihan olen tälläisen tehnyt tätä ammatillista kuntoutusta ja opintojani varten. Mutta niitä en saanut hyväksi luettua, vaan piti tehdä uudet ajatellen nyt tätä hetkeä.
Kirjalliset tehtävät olivat tosi turhauttavat! Jotenkin tuli ihan mieleen, että ne ovat 16 -vuotiaille. Mutta lähipäivä oli ihan mukava ja hyödyllinen ja kannatti osallistua, koska arvosanaksi pamahti K5!

Päätin jo joululomalla, että minun on pakko saada jotain isompaakin pistemäärää kerrytettyä. Koska pakollisia tutkinnonosia ei pysty vielä tekemään, päätin yrittää näyttöä jostain valitsemastani valinnaisesta.

Mielenkiintoista "läppää" villiyrttien keruusta, tuotteista-
misesta ja markkinoinnista.

Tarjottavatkin oli kohillaan!

Valmistelinkin jo joululomalla aineistoa Hyvinvoinnituottaminen eläinten avulla -tutkinnon osasta. Olin ensin miettinyt, että menisin johonkin kosoilemaan eli koulutussopimuspaikkaan. Mutta sitten tutkin näytön ammattivaatimuksia eperusteista ja totesin, että ne hallitsen jo tämän pitkän harrastuneisuuden ansiosta. Onneksi näyttö sitten toteutuikin!

Koska nämä ammattitaitovaatimukset on tehty niin, että näyttö suoritetaan jollain työpaikalla, se hieman vaati minulta miettimistä. Miten osoittaisin työvälineiden käytön, eläinten kouluttamisen tai vaikkapa sen että seuraan ja noudatan lainsäädäntöjä. Päätinkin tehdä näytön niin, että se koostui teoriaosuudesta ja sitten meillä kotona paikan päällä olevasta asiakastapahtumasta. Asiakkaiksi pyysin luokkakavereitani.
Tein turvallisuussuunnitelman ja riskianalyysin, esimotorolan, kululaskelmia ja liitteitä lainsäädännöistä näyttösuunnitelman lisäksi.

En ole näyttöä tehnyt sitten 80 -luvun lopun! Oli vähän miettimistä siinäkin, että miten se yleensäkin toteutetaan, koska emme olleet saaneet minkäänlaista ohjeistusta koulusta tähän. Meidän luokalta ei ollut kukaan vielä näyttöä suorittanut.
Kyselinkin eräältä vuotta pidemmällä olevalta luontoalanopiskelijalta neuvoa ja sitten vaan sovelsin!

Tein teoriapäiväksi PowerPoint esityksen meidän eläimistä. Tekstin lisäksi olin liittänyt kuvia, mitä sitten yleisölle avasin.
Kerroin mitä eläimiä meillä on, mitä rotuja, mihin niitä käytetään ja miksi juuri nämä eläimet/rodut ovat meille valikoituneet. Avasin sitä, miten hoidetaan niitä päivittäin; ajankäyttöä, välineitä, ruokintaa, lääkintää, yleistä siisteyttä ja tietysti kuluja. Kerroin myös eläinten koulutuksesta ja siitä, miten esimerkiksi opetan konehaudottuja tipuja syömään. Kotieläinten pitoon liittyvistä laeista ja säädöksistä kerroin hieman ja sen, mistä tietoa näistä asioista löytyy.

Ajattelin, että kerron esityksen muodossa tälläiset faktat etukäteen eperusteiden vaatimuksia myötäillen, koska meillä tapahtuvassa eläinten rapsutuspäivässä ketään ei lakipykälät ja niiden kuuntelu kiinnosta!
Lisäksi hyödyin esityksestä äidinkielen valinnaisiin ja sainkin siitä lisäpisteitä 3 ja arvosanaksi K5. Että kyllä kannatti!

Seuraavana päivänä meille tulikin sitten kymmenkunta luokkakaveria ja valmentaja, sekä työelämän edustaja näyttöä valvomaan.
Se miksi halusin itselleni valinnaiseksi juuri hyvinvoinnin tuottamisen eläinten avulla oli se, että minulla on niin paljon omakohtaisia hyviä kokemuksia eläinten hyvää tekevistä vaikutuksista. Niin itselleni, kuin muille. Lisäksi halusin jakaa tätä muille luokkakavereilleni, joista monella on valittuna tämä sama eläinvalinnainen.

 Päivän tarkoituksena oli ihan erilaisiin eläimiin tutustumista, rapsuttelua, paijaamista, valokuvaamista ja ihan vaan seurustelua eläinten kanssa. Välillä syötiin tekemäni ja Beiben meille tarjoilema lounas. Sitten jatkettiin antamalla iltapäiväruuat elukoille ja seurustelua niiden kanssa. Ihan sellaista rauhallista ja rentoa touhua!

En itse ehtinyt/halunnut kuvata näyttöni aikana. Joten
kiitos Riinalle tästä ja seuraavista kolmesta kuvasta!

Käytiin kuuntelemassa, kuinka mehiläiset pörisivät
pesälaatikossaan.

Päivä kuluikin hyvin ja tuntui, että porukka viihtyi. Minulla oli tosi kivaa itsellänikin, vaikka olin jännittänyt niin, että maha oli ihan sekaisin monta päivää! Oli kuitenkin kiva järjestää mukaville tyypeille elämyspäivä, vaikka minullehan kyseessä oli ihan minun arkeni ja elämäni.
Kissa ja koira olivat ihan rätti poikki saamastaan huomiosta ja rapsutuksista. Ne nukkuivat koko lopun päivää!
Mutta niin olin minäkin! Väsynyt, huojentunut ja onnellinen! Meillä oli näytön arviointikeskustelu heti perään valvojien kanssa ja suoritin näyttöni arvosanalla K5 saamalla 15 osp lisää.
Sain kyllä tosi hyvää palautetta näytöstä, kehuttiin jopa ammattitutkinnon arvoiseksi! Minähän siis opiskelen "vaan" perustutkintoa.

Lakritsakin suvaitsi olla kotona ja suostui jopa
seurustelemaan vieraiden kanssa!

Yksi tosi painava syy sille, että olen "riehunut" näiden osaamispisteiden keräämisen kanssa on ollut se, että minun kouluasiani tulevat maaliskuun alusta muuttumaan. Vaihdan koulua.

Sain ihanalta luokkakaveriltani Ullalta ihan mahtavan
läksiäislahjan.

Tähän ei liity mitään sen kummempaa draamaa kuin se, että en ole ollut tyytyväinen nykyisen oppilaitoksen tapaan "opettaa" luonto- ja ympäristöalaa ja varsinkaan tätä heille uutta luonnonvaratuottajan tutkintoa. Päätökseni ei siis henkilöidy kehenkään eikä mihinkään muuhun!

Olin syksyllä vierailemassa Rautajärven koululla
luokkakaverini Susannan luotsaamassa Luontokerho
Lupsakassa. Kiitos Sussu tästäkin muistosta! <3

Syyslukukauden loputtua ja jäätyäni joululomalle olin aivan tyhjä! Minusta tuntui, että olin jäänyt unelmani vangiksi ja en saanut opintojani edistymään. Tiesin, että pystyn jo olemassa olevalla tietotaidollani valmistumaan ja paperit kouraan saamaan. Mutta koin kuitenkin tosi raskaaksi sen, että joudun itse kaiken haluamani opin hankkimaan tahi kustantamaan. Olin kuitenkin valinnut ammatinvaihtoon kokopäiväkoulutuksen ja oletukseni oli se, että jotain uuttakin oppisin tänä aikana. Ja ihan koulun puolesta, enkä vain muilta oppilailta ja itse oppien. Minullehan jopa sanottiin, että vaatimukseni ovat liialliset opintojeni suhteen. Että minun piti muistaa, että olen opiskelemassa "vain perustutkintoa".
Muutenkin koko jutusta puuttui sellainen perusta ja tuntui tosi raskaalta koko ajan yrittää keksiä, mitä tässä nyt oikein tekisi, että jotain projektia saisi aikaan. Lisäksi koulun puolelta tuli koko ajan painostusta yrittäjämäiseen toimintaan ja siihen, että pitäisi rahaprojekteja tehdä. Tälläinen painostus tuntui ahdistavalta ja vei mielestäni oppimisrauhaa.
Koululla ei oikein voinut mitään tehdä, kun ei ollut paikkaa/materiaaleja mitään kokeilla tai opetella. Saati, että oltaisiin saatu joku meitä jotain opettamaan, kuten esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Niinpä salvojen ja saippuantekoa kokeilin sitten yksin kotona!

Aikamme kuluksi värjäilimme lankoja sienillä alkuvuodesta.
Ihan oikeasti, kun emme keksineet, mitä muutakaan olisimme
tehneet. Tehtiin sitten jotain, jota jo osataan. Mutta kun
halusimme jotain konkreettista tekemistä kaiken sen
ringissä istumisen ja asioiden vatvomisen jälkeen.

Joululoman jälkeen muutkin olivat vähän samoilla ajatuksilla ja teimmekin valituksen huonosta opetuksesta. Kai siitä jotain hyötyä oli, koska hieman jotain taitopäiviä alettiin meille tarjoamaan. Ihan sellaista perusteista lähtevää, kuten miten nuotio sytytetään ja sen sellaista. Mutta me luonnonvaratuottajat emme mitään saaneet. Kaikki liittyi enemmänkin luonto-ohjaaja puoleen.

Olin kuitenkin jo ottanut yhteyttä kuntoutuksen yhteyshenkilööni ja ilmaissut huoleni siitä, että opintoni ei edisty haluamallani tavalla. Olin jo tässä vaiheessa ottanut yhteyttä toiseen oppilaitokseen ja tiesin, että olisi mahdollista hakea ja vaihtaa sinne.
Pitkien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen sain luvan vaihtaa koulua, kunhan ei tule lisäkustannuksia, kuntoutusaika ei pitene ja ennen kaikkea opiskeltava ala pysyy samana. Joten, tässä sitä nyt sitten ollaan vaihtamassa Osaraan luonnonvaratuottamista opiskelemaan.

Kuva on syksyltä, kun pidin esitelmää luontoalan
opiskelijoille kallojen ja luiden käsittelystä.
Kiitos kuvasta taas Susannalle!

Tämähän hieman vaikeuttaa meidän elämäämme sen suhteen, että joudun asumaan koululla lähiviikkoina ja Beibe joutuu yksi hoitamaan niinä aikoina kotiasiat. Normaalisti lähiviikkoja on noin kerran kuukaudessa. Mutta kun joudun puristamaan opintoni siellä lyhyemmässä ajassa, lähiviikkoja tulee varmasti useammin. Toisaalta, ajan koulusta kotiin 1,5 tuntia. Voin käydä myös kotoa siellä, jos tilanne niin vaatii.
Onneksi sain kuitenkin hankittua osaamispisteitä alkuvuoden aikana ja ne siirtyvät mukanani Osaraan. Hetken meinaan jo näytti siltä, että joudun aloittamaan ihan nollasta.

Ja taas Sussun ottama kuva projektistani, missä
kutsuin Kuhmalahden koululaiset puu- ja eläin-
aiheista päivää meille viettämään. Ihana päivä
lasten kanssa! <3

Tämä on ollut raskas vuoden aloitus! Huoli oman koulutukseni edistymisestä, koulun vaihtosuunnitelmat ja samalla kuitenkin on pitänyt yrittää edistää opintojaan sillä suunnitelmalla, ettei koulun vaihto onnistukaan. Monen tahon kanssa asioiden hoitaminen on ollut väsyttävää ja se, etten ole halunnut oikein kellekkään asioista kertoa, ennen kuin ne ovat olleet varmoja. En ole halunnut luoda itselleni turhaa toivoa. Mutten myöskään halunnut, että koulunvaihto suunnitelmani olisi vaikuttanut minun opiskeluiden edistymiseen nykyisessä koulussani ja siihen, miten minuun olisi suhtauduttu.

Tämmöisiä fiiliksiä on ollut aika ajoin!

Itkulla vaihdan koulua, koska minulla on tosi mukavat luokkakaverit. Olemme hitsautuneet hyvin yhteen ja heitä tulee ikävä. Kaikki valmentajia myöten suhtautuivat kuitenkin tosi ihanasti lähtööni! Tämä on kuitenkin minun elämäni ja päätökseni! Koen nyt, että tämä on paras ratkaisu minulle ja koska olen tähän saanut mahdollisuuden, pidän siitä kiinni.

Tuntuu, että minun elämäni on ollut viimeiset pari vuotta
pelkkiä vaikeita päätöksiä. Mutta silti olen varma, että
ne ovat olleet oikeita!

Kaikista suurin tuki minulle on ollut tässäkin prosessissa läheisteni  tuki! Arvostan sitä, että Beibe, tyttäreni perheineen ja läheiset ystävät ovat olleet tukenani ja apunani tärkeissä päätöksissä. Tässäkin asiassa voi vain todeta, että asioiden on tapana järjestyä ja lopussa kiitos seisoo!

Minulla on vielä talviloman jälkeen yksi koulupäivä Ahlmanilla. En ole lähdössä sieltä siltoja takanani polttaen, vaan ollaan puhuttu jopa yhteistyömahdollisuuksista ja minun käyttämisestäni joissakin asioissa asiantuntijana. Siitäkös minä tykkäisin!

Näillä ajatuksilla ja mietteillä on mukava jäädä viettämään hyvin ansaittua talvilomaa! Lomalle ei ole mitään mullistavia suunnitelmia. Kuukuna tulee mummun ja papan muruksi pariksi päivää. Loppuloma meneekin sitten varmaan hänen vierailustaan toipumiseen! ='D