Suuntana omavaraisuus 2021, osa 7; uusia tuttavuuksia ja kokeiluja Leppämäessä!

 

Hei hulinaa ja hyvää heinäkuuta kaikille! Kuumuutta on piisannut täällä Itä-Pirkanmaalla ja se on kyllä kieltämättä vienyt mehut Leppämäen emännästä ja vähän isännästäkin. 

Minähän olen kesätöissä kauppapuutarhalla ja työpäiväni vietän kasvihuoneissa, taimistolla ja pellolla. Helle ottaa koville, kun siinä joutuu koko päivän olemaan. Kotona sisätilat ovat olleet kultaa, koska meillä on kuitenkin ihan suhteellisen viileätä.
Beibe sen sijaan saa viettää viileässä pääosan työpäivästään, mutta hän on nyt aikaisessa vuorossa ja menee joka päivä töihin jo aamu viiteen. Joten aikaiset herätykset taas puolestaa rasittavat häntä. Ei ole vanhaksi tulemista!

Kuusenkerkät keräsin pakkaseen, koska en vain
ehtinyt niitä silloin keittelemään siirapiksi.
No, se onnistuu talvellakin!

Oli niin tai näin, mutta aika on kuitenkin taas Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjan. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9, julkaiseen suuri joukko omavaraisuutta harjoittavia, siitä haaveilevia tai muuten vaan kestävämmästä elämäntavasta ja omatoimisuudesta kiinnostuneita bloggaajia postauksen. Kuukauden aihe on päätetty etukäteen ja sen lisäksi kertoillaan kuulumisia, sekä mahdollisten suunnitelmien toteutumisesta. 

Olin kissavahtina tyttären perheen Pasi-kissalle.

Muutama vuosi sitten istuttamani tuurenpihlaja
kukki parin kukan voimin ensimmäistä kertaa.

Suuntana omavaraisuus postaussarjan ovat monta vuotta sitten kehittäneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He ylläpitävät myös Facebookin puolella Omavaraisuutta bloggareille-ryhmää. 

En edes tiedä mitä mössöä pastan seassa tällä
kertaa on. Salaatitkin ovat olleet kuvan
tapaisia koko kesän.

Aiemmat tämän vuotisen Suuntana omavaraisuus -postaussarjan kirjoitukseni löydät alle laittamistani linkeistä. Aiempien vuosien postaukset löydät tunnisteilla; suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö.

Olen kerran ehtinyt kalaan Pajulanjärvelle.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Hankittiin muruille trampoliini käytettynä
naapurista.

Tämän kuukauden aiheina oli kuulumisten lisäksi kertoa, onko tänä kesänä kokeilussa jotain sellaista, mitä ei ole ennen kasvattanut. Tai jotain muuten vaan uutta elämässä!

Johtuen työstäni kauppapuutarhalla, Leppämäessä
on kesäkukkaa enemmän kuin vuosiin!

Olen tehnyt orvokeista pikkukimppuja sisälle.

Minulle tämä kesä on ollut aikas kova koitos, niin henkisellä, kuin fyysiselläkin tasolla. Olen joutunut kahden opiskeluvuoden jälkeen palaamaan työelämään ja se on vienyt minulta taas voimia, sekä tuonut takaisin voimakkaita kipuja. On ollut ihan hyvä muistutus minulle, että minähän todellakin lähdin opiskelemaan ammatillisella kuntoutustuella, mitä nyt ei ihan pikkuvaivoihin saa. 

Kesäruokaa!

Heinätkin on ladossa!

Koska olen ollut niin hemmetin kipeä ja väsynyt päivittäin töiden jälkeen, kotihommat ovatkin sitten jääneet retuperälle. Ja sekös puolestaan käy nupin päälle! Niin hyvin kuin esimerkiksi kasvimaahommat lähtivät käyntiin hyvissä ajoin keväällä, ne sai totaalisen topin sitten kun sain kouluni päätökseen ja ansityöt alkoivat todenteolla. 

Oman maan satoa!

Lisäksi kasvimaalla tuli tappioita, kun kirpat vetivät nassuunsa kaikki upeat kaalintaimeni. Muutama hassu siellä reikäisenä sinnittelee. 

Kovasti olin kattanutkin lavoja oljella, sekä kitkenyt urakalla juolavehnät ynnä muut pois. Todetakseni vain, että siellähän ne rehottavat taas! Ison kasvimaan pitäminen on ainakin näissä puitteissä ihan koko päivä hommaa. Jossain vaiheessa jo ajattelin, että tämä on viimeinen prleen kesä, kun edes yritän. Ja jos tästä lähin olen aina kesäisin töissä, niin en todellakaan ehdi ja jaksa näitä hommia enään.

Kuumaa on piisannut! 

Beibe on onneksi hoitanut kalaa meidän
ruokapöytään.

Näitä syviä vesiä on kahlattu ennenkin ja aina olen sieltä noussut. Tänä kesänä raskaan työn lisäksi voimia on vienyt tämä järjetön helle ja verta imevien hyönteisten jättisuuret määrät. 

Ulkona on ollut hyttysten vuoksi lähes mahdotonta ollut tehdä mitään kymmentä minuuttia kauemmin. Olen tehnyt itse kaiken maailman ekologisia hyttyskarkoitteita ja todennut ne ihan tehottomiksi. Ei ole kaupankaan myrkyt riittäneet hyttysiin. Saunassa ollaan oltu kuin entisajan kapakassa. Ihmeellisesti hyttyssavut tuoksuvat siltä, kuin joskus muinoin sai röökiä vetää ravintoloissa. 

Keräsin pariin otteeseen kuivuriin
Valamonruusun terälehtiä.

Kovasti käytiin keskustelua Thermacell-laitteesta ja sen haitallisuudesta pölyttäjille, sekä vesieliöille. En ole ottanut itse selvää kovinkaan paljon laitteessa käytettävistä myrkyistä, mutta olen kyllä laitetta meillä käyttänyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä ihmiselläkin on jokin oikeus ulkona olla! 
Minua on suorastaan raivostuttanut joidenkin ihmisten kommentit, että pitäisi ripustaa linnunpönttöjä tai tehdä elinympäristöstään monimuotoisempi. Näin on minulle sanottu, käymättä meillä! Olenkin toivottanut epäilijät meille tervetulleiksi ja luvannut keittää kahvit, jotta saavat nauttia kahvittelusta ulkona, vaikkapa meidän paviljongissa istuen. Voisivat samalla katsella, kuinka paljon lintuja pesii kymmenissä ripustamissamme pöntöissä, talon vuorilaudoituksen alla ja jopa aitan oveen jääneessä sammalkranssissa. Lupasin jopa ottaa, sisältä käsin, aikaa kuinka kauan pystyvät olemaan ulkona. Voidaan sitten yhdessä katsella meidän tontin monimuotoisuutta ikkunoista!

Mansikkamehua janojuomaksi helteisiin.

Tosiaankaan en muista täällä Leppämäessä vietetyistä 21-vuodesta toista näin pahaa hyttyskesää! Ja kun hyttyset hieman alkoivat vähentyä juhannuksen jälkeen, tulivat paarmat. Voi morjens! Ja koska on kuumaa, ne lentävät iltamyöhään. 

Muistattekos muuten parin vuoden takaista uutista Ruotsista, kuinka siellä eräät alueet uhkasivat tulla elinkelvottomiksi kesäaikaan valtavien hyttysmäärien vuoksi, koska valtiolla ei ollut enään varaa myrkyttää niitä helikopterein? Yrittäjien elinkeinot menivät ja ainoastaan vanhimmat alueella asuneet ihmiset eivät niin paljon kärsineet hyttysistä, koska olivat tulleet immuuneiksi niiden pistoksille. 

Mietinkin tätä itsekin ihan vakavasti. Onko minulla mitään mahdollisuuksia ajatellakkaan minkäälaista yritystoimintaa tänne, jos kesät alkavat tulevaisuudessa olemaan näin hyttystäyteisiä!

Ruotsin hyttysinvaasioista pääset lukemaan tästä .

Kesäkuu oli hyttyssavun tuoksuinen!

Omppu mummun ahomansikka paikalla!

Jätetään valitus sikseen ja mennään niihin kokeiluihin, mitä Leppämäessä on tänä kesänä tehty. No, oikeastaan osa kokeiluista on istutettu jo muutamia vuosia sitten, mutta alkavat tekemään nyt satoa.

Yksi tälläinen kokeilu on ollut marjasinikuusamat, jotka ostettiin joitakin vuosia sitten Lepaan puutarhamessuilta. 

Kolme pensasta, jotka ovat kolmea eri venäläistä lajiketta. Koska olen ylipäänsä todella huono pitämään kasvien nimilappusia tallella, niin en näidenkään nimiä tähän hätään löytänyt. Josko löydän ikinä!

Marjasinikuusamat kypsyivät kesäkuun lopulla.

Nämä pensaa on pakko suojata verkolla heti loppukesästä, koska maittavat rusakoille enemmän kuin hyvin. Meidänkin pensaat on pariin otteeseen parturoitu. Sen vuoksi ne varmaan vasta nyt tekivät ensimmäisen kerran kunnolla marjaa. 

Toiseksi, marjat maistuvat linnuille erittäin hyvin! Aikaisempina vuosina olen päässyt pari marjaa maistamaan ja sitten ne onkin mennyt parempiin nokkiin. Meidän monimuotoisuudessa kun asustaa suuret joukot erilaisia rastaita. Nehän ei niitä hyttysiä syö, mutta kaikki viljellyt marjat kyllä kelpaa!

Niinhän sitä kävi tänäkin vuonna, että linnut söivät suurimman osan marjasinikuusaman marjoista. Parista pensaasta kävin aamuisin hakemassa puurooni ihania, isoja mustikalle maistuvia vitamiini pötkylöitä. Kunnes eräänä päivänä töistä tullessani näin rastaan lentävän pensaasta marja suusta. Viimenen marja... Josko ensi kesänä sitten olisin taas hieman viisaampi, enkä luottaisi luonnon hyvyyteen!

Hauskoja pötkylöitä!

Toinen pitkäaikainen kokeilu, joka on istutettu vielä aikaisemmin, on kiinanlaikkuköynnös, jota minikiiviksikin kutsutaan. Meidän laikkuköynnös on kotimaista lajiketta nimeltään 'Annikki', jonka ostin heti sen tultua markkinoille. Istutin sen meidän kanalan oven pieleen ja siinä se on tähän päivään asti saanut rauhassa kasvaa. 

Kiinanalaikkuköynnös kanalan oven pielessä!

'Annikki' on sellainen laikkuköynnös, joka ei tarvitse toista laikkuköynnöstä pölytykseen. Monta vuotta epäilin, että näinköhän mahtaa olla, kun ei se koskaan ole kukkinut, saati hedelmää tuottanut. Viime kesänä siinä oli pari kukkaa ja hedelmää, mutta hedelmät taisi pudota pois, koska en niitä enään syksymmällä löytänyt.

Lupaus isosta sadosta!

Mutta tänä kesänäpä 'Annikki' kukki ihan valkoisenaan ja nyt se on täynnä raakileita. Olisiko se vain ollut liian nuori aiempina kesinä tuottamaan hedelmää? Tai sitten paikka on jotenkin epäsuotuisa sille? Mistä näistä tietää! Joka tapauksessa jään innolla seuraamaan, että miten noi hedelmät tuosta kehittyvät. Koska olen istuttanut laikkuköynnöksen juurella olevaan penkkiin kesäkukkaa, sekin saa vettä säännollisesti. Muutenkin kanalalla tulee käytyä monta kertaa päivässä, niin hedelmien kehitystä tulee seurattua. Voin sitten kertoa teille ainakin sen, että minkälaiselle elukalle ne maistuvat!

Lehdet ovat hauskat. Ihan kuin olisi maalia
niihin roiskunut.

Yhtä "juttua" minun on pitänyt kokeilla useampana vuonna, mutta aina se on jäänyt. Nyt tuli kuitenkin valmis taimi vastaan Hankkijalla ja ostettavahan se oli. Nimittäin maapähkinä!

Maapahkinä

Maapähkinähän ei ole varsinaisesti pähkinä, vaan se on hernekasvi. Se kukkii keltaoranssein kukin ja kukista muodostuu palot, jotka painuvat maan alle. Kyllä! Sinne pitäisi sitten muodostua pullea palko, jonka sisällä on 2-3 maapähkinää.

Pähkinöiden pitäisi olla kypsiä noin 5 kuukauden kuluttua kukkimisen alkamisesta. Voipi siis olla, että Leppämäen kesä loppuu kesken tämän kokeilun suhteen. Olisi ehkä pitänyt istuttaa taimi isoon ruukkuun, jonka olisi saanut sisälle syksyn uhatessa. 

Mutta samapa tuo tässä muutenkin katastrofaalisen huonossa viljelykesässä, jos yksi maapähkinä ei onnistu! 

Kukat ovat ihan tuolla alhaalla maan rajassa.

Onneksi kuitenkin tomaatit kasvavat ja ollaan muutama oma jo saatu maisteltua. Kurkkuakin tulee omiksi tarpeiksi kivasti. Paprikat ja chilitkin näyttävät ihan hyvältä sadon suhteen ainakin tässä vaiheessa kesää.

Perhospenkki

Ollaan yrittetty erilaisilla toimilla parantaa pölyttäjien asemaa meidän pienellä ekosysteemillä. Meillähän on tällä hetkellä oma mehiläispesäkin ja jaokkeeseen on kuningatar tilattu. Viime vuonna jaokkeestahan kuoli emo, joten jouduimme yhdistämään jaokkeen takaisin toiseen pesään.

Mehiläisiä ei vaan meidän tontin kukissa ja puissa näy. Emme ymmärrä missä ne käyvät ruokaansa keräämässä, kun niitä ei ole missään. Yhdessä pesässä näin keskikesällä on kuitenkin 60 000 mehiläistä ja enemmänkin!

Kyllä ne kuitenkin hyvin voivat, kun hunajaakin tuntuisi tulevan. Tämäkin voi muuttua, koska jos luonnon kukinta on näiden helteiden myötä nopeasti ohi, mehiläiset voivat alkaa syömään itse keräämäänsä satoa. 

Syrikät talonseinustalla

Jos meidän pihan tarjoilut eivät omille pörriäisille kelpaa, niin kimalaisille ja perhosille senkin edestä. Meillä on vuosi vuodelta lisääntynyt kimalaisten ja perhosten määrä. Olemme jättäneet ojan pientareita niittämättä, jotta luonnon kukat saisivat kukkia ja siementää. Lisäksi olen hankkinut ja istuttanut vuosittain lisää monivuotisia pensaita, jotka ovat joidenkin perhosten toukkien ravintokasveja. Kuten syreenejä, jotka ovat syreeniperhosen toukan ravintokasvi. 

Joka vuosi laitan tilliä oikeastaan vaan ritariperhosen toukkia varten. Olen aivan innoissani aina, kun löydän niitä tillikasvustoista!

Perhoset tykkäävät niistä kovasti!

Toukokuun alussa oli Rustassa myynnissä syyssyrikän taimia. Tästä pääsemmekin viimeiseen tämän kesän uutuuteen ja kokeiluun. Ostin tohkeissani yhden kaikkia värejä. Tai ainakin niin kuvittelin, kunnes kotona huomasin kahden olevan valkoisia ja minulta oli jäänyt se kaikkein pinkeimmän värinen ottamatta. Näin siinä käy, kun on liian innoissaan, että tarkkaavaisuus pettää!

Kukinnot ovat tosi kauniita läheltä katsottuna!

Syrikät istutin ruukkuihin, koska ajattelin talvettaa ne kellarissa. Niille kun luvataan menestymistä I-II vyöhykkeille ja Leppämäki on III:sta. Muutenkin meillä ei ole läpäisevää hiekkaista maata, jollaista syrikät suosivat. Vaan sinistä savea, joten yritän talvisäilytystä keltsussa. Syrikät ovat kyllä kasvaneet jo nyt tosi isoiksi, että täytyy varmaan ensi kesänä miettiä, josko ne istuttaisi kesäksi maahan ja kaivaisi sitten syksyllä ylös ja veisi kellariin. Katsotaan nyt sitten ensi keväänä, ovatko edes hengissä!

Sarin puutarhat -blogista luin aikanaan syriköistä ja niistä innostuin. Kuulin kyllä eräältä Hämeenkyrössä asuvalta tuttavaltani, että hänellä syrikkä talvehtii ihan maassa, hyvin lehdillä peitettynä.

Nokkosperhonen valkoisen syrikän kukinnossa.

Varsinkin alkuillasta, syriköissä on ihan hirveästi kimalaisia ja perhosia. Ei niitä suotta perhosmagneeteiksi kutsuta! Syyssyrikkää kutsutaan myös syyssyreeniksi ja se tuoksuukin ihanasti syreenille. Monta hyvää syytä siis hankkia niitä.

Minullahan nämä jo tosiaan ovat täydessä kukassa, koska ostin ne isoina taimina. Normaalistihan ne kukkisivat paljon myöhemmin.

Ompun kanssa uimarannalla.

Onneksi olen kuitenkin ehtinyt ja jaksanut olla murujen kanssa, vaikka työt ovat verottaneet voimia. Kuukunasta on tullut kova yökyläilijä ja hän jatkuvasti kyselee, että koska hän voisi taas tulla mummulaan yökylään. Hän perustelee yökyläilyn tarvetta sillä, koska hänellä on nyt kesäloma!

Kuukuna pötköttelee!

💗

Kunhan tämä kesä tästä elokuuksi vaihtuu ja minä jään työttömäksi (jos jään) ja Beibe kesälomalle, otamme varmasti muksuja yökylään. Tosin Omppu ei sitä niin arvosta. Hänelle oman äidin seura on sitä parasta. Voi tyttö-rukkaa, kun joutuu kohta päiväkotiin!

Kaksi peräkkäistä päivää vapaana töistä, niin sain
Beiben avustuksella jotain sentäs aikaiseksi
kasvimaalla. Näihin istutan vielä yrttejä tai 
jotain, etteivät jää paljaalle mullalle.

Mutta, mitähän muille bloggareille kuuluu? Heidän kuulumisistaan ja kokeiluistaan voi käydä lukemassa alla olevista linkeistä.

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-mehilaiset/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/07/uusia-kokeiluja-omavaraistelun-suhteen.html

Kakskulma https://kakskulma.com/uuden-pihan-kasvatuskokeiluja/

Vyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/07/heinakuu-2021.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/tomaatit-vattumaalla-kokeilu.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/07/satokausi-alkoi.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-7/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/07/kokeiluja.html

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2021/07/05/uusia-kasveja-ja-kokeiluja/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/07/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-uusia.html

Caramellia https://caramellia.fi/heinakuu2021/

MetsäHeini https://metsanheini.wordpress.com/2021/07/05/kesan-uudet-tuttavuudet/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21379

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/unelmana-omavaraisempi-elama-uusia.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/kokeiluita-ja-kokemusta-21/

Vyöhyke 5

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/07/05/7-heinakuu-uudet-kokeilut-kasvimaalla/

Töistä kukkasia kasvimaalle paikkaamaan 
menetettyjä kaaleja. Tässä kehäkukkaa.

Oikein ihanaa heinäkuuta teille kaikille! 

Valoa ja väriä -näyttely ja Kahvila ChefBug Vihasjärven vanhalla kansakoululla

 

*postaus tehty yhteistyössä Kahvila ChefBug:n kanssa

Kävin tutustumassa Vihasjärven vanhalla kansakoululla 26.kesäkuuta alkaneeseen taidenäyttelyyn, Valoa ja väriä -taidetta vuosikymmenten varrelta. Näyttelyssä on mukana kymmenen paikallisen taiteilijan ja kädentaitajan teoksia ja töitä. 

Näyttelyyn kutsutut taiteilijat ovat Vihasjärven kylän alueelta tai sen lähistöltä. Hieno ajatus koota oikeasti paikallista taidetta näyttelyksi ja ihan mahtavaa, että paikalliset tekijät ovat näin mittavasti lähteneet mukaan näyttelyyn. Todellista lähitaidetta!

 Osa mukana olevista taiteilijoista ovat edesmenneitä, mutta heidän taiteensa elää hienosti vanhan koulurakennuksen upeissa huoneissa.

Tuula Sipilän tekemät ja Tiina Anttilan maalaamat
linnut koulun takapihalla.

Vihasjärven vanhan koulun omistavat Aija Viitaniemi ja Tapani Virtanen. He ovat kunnostaneet koulun hienosti vanhaa kunnioittaen ja saaneet herätettyä rakennuksen takaisin loistoonsa. 

Koulurakennus on valtavan kokoinen ja hirrestä rakennettu vuonna 1906. Koulutoiminta Vihasjärvellä lakkautettiin vuonna 1968. Sen jälkeen siellä on ollut 70 -luvulla kansalaisopiston kurssitoimintaa ja siellä on järjestetty 80 -luvulla vaalitilaisuuksia. Koululla on asunut kesäasukkaita ja maalaiskirppis toimi osassa koulua monia vuosia.

Nyt koululla toimii Aijan luotsaama Kahvila ChefBug, joka on avoinna näyttelyn ajan joka päivä klo 12-18. Kahvila on yhdessä koulun isoista saleista ja siellä voi nauttia edulliseen hintaan paikan päällä valmistettuja kahvilatuotteita, niin suolaisia, kuin makeitakin.

Koululla valmistetaan myös ChefBug-herkkuhyönteiset tuotemerkillä sirkkatuotteita, sekä villiyrteistä jalostettuja siirappeja ym. herkkuja. Tuotteita voi ostaa kahvilan yhteydessä olevasta minipuodista tai tilata yrityksen nettisivuilta .

Olemme käyneet aikaisemminkin koululla järjestettävissä tapahtumissa, kuten nyt keväällä järjestetyissä Oriveden vanhat talot ja pihat -tapahtumassa ja viime kesänä vierailimme kesän taidenäyttelyssä, sekä useasti ohi kulkeissamme ihan vain kahvittelemassa. Koulu on niin ihana tunnelmaltaan ja viihtyisä kahvittelupaikkana. 

Postauksen viime kesäisestä taidenäyttelystä ja koulun esittelystä voit käydä lukemassa täältä .

Tämän kesän näyttely on tosi laaja. Koska taiteilijoita on mukana niin monta, katseltavaa ja koettavaa on paljon. Ison koulurakennuksen suuriin saleihin ja huoneisiin näyttely on koottu niin, että kaikkien teokset on saatu hienosti esille omiin tiloihinsa, eivätkä ne vie huomioita toisiltaan. 

Tuula Sipilä tekee taidokasta taidetta ja luotsaa
pientä Taidemyllyä, josta olen pariinkin otteeseen
postannut .

Tuula Sipilä 'Naiset kotirintamalla'
Suomi 100-vuotta-teos

Näyttelyn laajuudesta huolimatta, sen jaksaa kiertää hyvin ja keskittyneesti. Näyttely on niin monipuolinen ja taiteilijoiden teokset poikkeavat toisistaan, että vierailijan mielenkiinto pysyy taatusti yllä koko kierroksen ajan. Toisaalta jää sellainen tunne, että tulikohan kaikki nähtyä. Silloin voi tulla uudelleen katsomaan taidetta, koska näyttelyyn ei ole sisäänpääsymaksua.

Risto Jokela 'Illan viimeiset kuormat'

Jelena Salosen neula- ja märkähuovutustöitä

Aivan uskomattoman kauniita, hienoilla
yksityiskohdilla.

Näyttelyssä on maalauksia, hyvin perinteisiä ja esittäviä, sekä modernimmalla lähestymisellä tuotettuja. 

Yläkerran vanhaan liikuntasaliin ja veistoluokkaan
vievät portaat.

Taidetta ja kädentaitoa on esillä huovuttettuina töinä ja jopa nukentekijän taidonnäytteinä vanhassa keittiössä. Mukana on sarjakuvataidetta ja tekstiilejä. Harvoin pääsee yhdellä kertaa tutustumaan näin mittavasti erilaisiin taiteen aloihin ja -tekniikoihin.

Sarjakuvataiteilija Jukka Tilsan näyttelyn osuus
on ripustettu portaikon yläpäähän.

Aivan loistavaa huumoria!

Osa taiteilijoista ovat itseoppineita, mutta moni on myös opiskellut taidetta. Mukana on tunnettujakin nimiä, että suurelle kansalle tuntemattomiakin. Kaikki ovat silti tunnettuja Eräjärvellä, omalla kylällään. Pidin kovasti siitä, että ketään ei olla "nostettu" muita ylemmäksi, vaan kaikki ovat näyttelyssä saman arvoisina töineen. 

Teija Willman kuvaa itseään "luovuuden 
harrastajaksi". Kädentaitojen lisäksi hän
on muusikko.

Teija on tässä yhdistänyt upeasti virkkausta
vanhaan lautaan.

Juttelin Aijan kanssa taiteilijoista ja heidän taiteestaan samalla kun nautin kahvin kera herkullista raparperipullaa. Aija kertoi, että ajatus koota näyttely Vihasjärveläisten ja lähistön taiteilijoiden yhteisnäyttely koululle, oli hänen omansa. Kyselin, että oliko taitelijoita vaikea saada houkuteltua mukaan. "Ei todellakaan ollut!" Aija huudahti. "Kaikki olivat olleet heti innoissaan mukana." 

Vanha jumppasali, jossa on myös veistoluokka toiminut.

Koska olen sen verran Eräjärveläisten touhuja seurannut ja Järvenpää-Vihasjärvi kylätoimikunnan tapahtumissa vieraillut, uskon, että ilman korona-ajan tuomia rajoituksia ja niiden purkuja, tämä näyttely olisi järjestetty ihan yhtä suurella innolla ja osallistumisella. Noilla kylillä elelee aktiivista ja kekseliästä porukkaa!

Asta Viitaniemen taidetta yläkerran jumppasalissa.

Vaikka kaikki näyttelyyn osallistuneet taiteilijat ovat Aijalle tärkeitä, kuitenkin kaikista tärkeimmäksi kohoaa hänen edesmenneen äitinsä, Asta Viitaniemen taulut ja teokset. Kuten Aija sanoi, "Äidit ne ovat tärkeimmät!"

Asta Viitaniemen tauluja voi ihailla koulun
yläkerrassa.

Aija oli tuonut näyttelyyn mittavan kokoelman äitinsä tauluja ja muita kädentaitoja. Hän kertoi, että äitinsä oli innokas käymään kaikenlaisia kursseja ja kokeilemaan, sekä opettelemaan erilaisia kädentaitoja. 

Asta Viitamäen tekemiä tuohitöitä

Sekä poppanaliinoja.

Mielestäni aivan ihana ja liikuttava ele tyttäreltä äidille. Rakkaudella tehty! Ja kyllä Aijalta itseltäänkin löytyy taiteellisuutta ja kauneuden tajua. Sen huomaa koulun aivan ihanasta värimaailmasta ja kahvilassa tarjolla olevista, taidolla tehdyistä herkuista.

Näyttelyn avajaispäivänä sattui pieni hetki, ettei
kahvilan salissa ollut muita asiakkaita, kuin minä
ja sain napattua kuvan.

Vihasjärven koululla on turvallista vierailla näin poikkeusaikana. Rakennus on iso ja sen huoneet suuria ja korkeita. Etäisyyksiä pystyy pitämään hyvin näyttelyä kiertäessä. Kahvilasaliinkin pääsee nauttimaan virvokkeita, kuten raparperimehua, etäisyydet huomioiden.

Raija Saramäen, Eräjärven kirkon vanhoihin kattopaanuihin
maalattuja teoksia. Nämä ovat myynnissä 25 e kappalehintaan.

Tilavissa huoneissa pystyy nauttimaan taiteesta
väljästi.

Koululla järjestetään myös näyttelyyn liittyviä tapahtumia ja työpajoja. Musiikkia unohtamatta! Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat jakavat osaamistaan huovuttamisen opettamisesta, nukenteon saloihin. Myös esitellään näyttelyn edesmenneitä taiteilijoita. Kannattaa ottaa seurantaan Kahvila ChefBug Facebookissa ja Instagramissa , joissa julkaistaan ajankohtaista tietoa tapahtumista. Myös Kahvila ChefBugin nettisivuistoilla tiedotetaan koulun tapahtumista.

Elis Lindroosin tekemiä piirroksia ja akvarelleja
Järvenpään kylän jo puretuista rakennuksista.

Elis Lindroos oli myös räätäli. Koulun isännän
omistuksessa oleva lampaanturkilla vuorattu
takki.

Pidin kovasti Tiina Anttilan taiteesta. Siinä oli sellaista minulle
sopivaa synkkyyttä.

Näyttelyyn voi tuoda myös keskeneräisen
maalauksen!

Minulle jäi näyttelystä vahva tunne, että se on käytävä kiertämässä vielä monta kertaa. Siinä oli niin paljon erilaisuutta, että haluan paneutua teoksiin syvällisemmin.

Vanhassa koulun keittiössä oli Airi Huhtakallion
nukkeja.

Pykkäreillä oli maitokärryt ja kaikki!

Lämpökaapissa oli orkesteri!

Ajankohtainen maalaus, koska meidän kotilammella
sudenkorennot kuoriutuvat.

Jälleen kerran en voi muuta kuin hämmästellä ja ihastella, kuinka taitavia, sekä kekseliäitä ihmiset ovat taiteessaan. Näyttelyn monipuolisuus on upeaa, koska joka huoneessa, eri taitelijan teoksia katsellessa, pääsee aina uuteen tunnelmaan. 

Kuppi kahvia ja raparperipulla nautittavaksi 
näyttelyn lomassa.

Jos Sinulle mahtuu kesäsuunnitelmiin vielä kohteita, suosittelen lämmöllä käymään katsomassa taidenäyttely Vihasjärven kansakoululla ja kahvittelemaan Kahvila ChefBugissa. Ja vaikka suunnitelmat olisi jo tehty, niihin silti kannattaa mahduttaa tämä hieno paikka. 

Minä aioin viedä Beiben näyttelyyn ja kahville. Ehkä näen Sinutkin siellä?

Vanha ilmakuva koulusta

Kahvila ChefBug ja Valoa ja Väriä -taidenäyttely

Vihasjärven kansakoulu, Järvenpääntie 223, 35240 Ristakallio

Avoinna 26.6.-1.8.2021 joka päivä kl 12-18

Näyttelyyn ilmainen sisäänpääsy!