Lammen iso hämähäkki!

Siellä se jossain väijyy osmankäämien seassa. Lumpeen
lehden vieressä on juuri suursukeltaja painumassa
pinnan alle.

Olen monesti kertonut postauksissani meidän lammesta. Se kaivettiin joitakin vuosia sitten vesi- ja viemäritöiden yhteydessä. Meidän tarkoitus oli tehdä siitä meille virkistäytymispaikka saunottelun jälkeen ja vedenottopaikka kasvimaalle.

Lammen vesi ei kuitenkaan kirkastu ja on aikas savista. Ei silleen kympillä huvita sinne pulahtaa! Tyttären koiraa ei moinen seikka haittaa ja se kyllä nauttii lammessa kylpemisestä.
Kasvimaan kastelussa lampi on ollut kyllä ihan ehdoton! Viime kesän kuivuudenkin vaivatessa, lammessa pysyi vesi koko kesän. Olemmekin varmoja, että lammessa on itsessään vesisuoni.

Toinen asia mikä ei veden sameuden lisäksi houkuta pulahtamaan lampeen, on siellä asustelevat pedot. Luonto on ottanut kyllä lammen täydellisesti haltuunsa ja siellä asustelee iso joukko kaikenlaisia pieniä vesipetoja.

Tai isoja, ainakin minun mielestäni! Suursukeltajien ja niiden, sekä sudenkorentojen toukkien lisäksi, lammellamme on asustellut vuosia rantahämähäkki. Ainakin yksi naaras ja olen joskus pienemmän koiraankin nähnyt.

Tätä tyyppiä pääsee harvoin näkemään. Olen nähnyt sen alkukeväästä ja nyt se on hengaillut osmankäämien seassa reilun viikon verran. Oliskohan tässä välillä ollut lisääntymishommia?

Tämä on siis rantahämähäkki eli raitarantuli . Olen virheellisesti luullut tätä vesihämähäkiksi , mutta se onkin ihan eri tyyppi.

Minullahan on pahanlaatuinen hämähäkkikammo. Samoin minua hirvittää yleisesti kaikki elukat, millä on enemmän kuin 4 jalkaa. Jalattomat menee ihan hyvin, kuten käärmeet.

Jotkin hyönteiset menevät ihan hyvin, kuten mehiläiset, kimalaiset, perhoset ja muut "söpöt" ötökät. Mutta hämikset ovat kyllä pahoja minun sietokyvylleni. Tätäkin postausta kirjoitan silleen kädet suorana, jotta olen mahdollisimman kaukana näytöstä. ='D On tää ihmismieli kummallinen!

Mutta onneksi uteliaisuus voittaa pelon ja sain otettua noita kuvia hämiksestä. Koska onhan se aikas hieno ja mielenkiintoinen elukka!

Harmittavasti kamerassa sattui olemaan lyhyt putki, joten saadaan tyytyä suurennettuun kuvaan.

Onko Sinulla ötökkäkammoa? Vai pelottaako kenties käärmeet, rotat vai peräti joku muu?

Juhannus 2019 kuvin!

Raparperipaistoksellam jäätelöllä, kahvilla ja mansikoilla
jussi käyntiin!

Meidän juhannus ei tänä vuonna poikennut juurikaan normiviikonlopusta. Ihana, pitkä viikonloppu! Ehti puuhailemaan paljon pihalla; lähinnä kitkemään, mutta kuitenkin nauttimaan lämpimistä kesäkeleistä!

Perhoset olivat juhannuksena liikkeellä!

Vähän leikittelyä!

Mummun huoli oli turha. Pojalle kotimainen mansikka maistuu!

Olimme Beiben kanssa kahdestaan melkein koko juhannuksen. Tyttären perhe toi Benjan mummulaan hoitoon torstaina ja hakivat sen sitten lauantaina kotiin. Koirien kanssa menikin jussi kivasti ja ne saivat olla aamusta iltaan ulkona.

Koirat saivat jäiset lampaanluut hellettä
helpottamaan ja ajanvietteeksi.

Ihmeen sovussa tämäkin sujui!

Vaikka vähän tarvitsi tarkkailla, miten
 kaverinluunjärsintä sujuu!

Kuukuna auttoi mummua ja pappaa elukkahommissa! <3

Jos jotain tuli jussinpyhinä tehtyä, niin syötyä ja vähän juotuakin! Rosvopaistia, mansikkakakkua, pyttipannua, lättyjä ja paljon muuta. Muutama gin tonicin lirvahti kurkusta alas!

GT!

Rosvopaistia

Aah!

Juhannusaaton lounas! ;'D

Mansikkakakkua ja skumppaa

Lättysunnuntai!

Iltaisin oli ihana mennä saunaan. Ulkosauna lämpisikin joka ilta ja oli rentouttavaa löylytellä ihan rauhassa päivän puuhien tomut pois.

Maailman paras paikka! <3

Sain vihdoista viimein syksyllä kylvetyt palsternakatkin harvennettua. Pikawokkasin pikkupalsternakat valkosipulinkukintojen, pinaatin, sipulin, paprikan, chilin ja herneiden kanssa. Hyvää perunan, voin ja sillin kera!

Ihanaa, kun kasvimaalta alkaa saamaan ruokatarpeita!

Olin ajatellut, että en poistu tontilta koko viikonloppuna. Mutta kun maito loppui pahasti kesken, oli pakko lähteä käymään kaupassa. Joten, kaivoin pyöräni esiin puimalan uumenista. Se ei olekkaan päivän valoa tainnut nähdä pariin kesään!

Mummopyörä! ='D

Leveä satula pitää olla leveälle pyllylle!

Ja vähän asennettakin!

Metsämansikat pikkukasvarin ja lämpölavan välissä alkoivat kypsymään. Ne ovat siihen ittekseen levinneet, mutta en kyllä pistä pahaksi.

Osa oli ihan kivan kokoisiakin!

Namskis!

Myös kamomilla on levinnyt kasvihuoneen eteen itsestään. Olen kyllä sitä joskus muistaakseni kylvänyt johonkin, mutta en kyllä tuohon. Mutta ei se mitään. Se on nättiä ja sitä voi heittää kuivuriin teeainekseksi talvea varten.

Kukat tuoksuvat omenalle! <3

Lötkö-kanikin pääsi asustelemaan koiratarhaan. Me ei juurikaan pidetä Mauria tarhassa. Ihan siitäkin syystä, koska se ei tee tarpeitaan siellä. Se mieltää sen jotenkin sisätiloiksi. Joten, ihan sama onko koira tarhassa työpäivän ajan vai sisällä, se täytyy käydä pissattamassa joka tapauksessa.
Niinpä Lötkö sai mennä koiratarhaan. Siellä on sille tilaa loikkia ja koppi sääsuojaksi. Likka tuntuikin tykkäävän!

Mauria vaan alkoi turhan paljon tarhan asukki kiinnostamaan!

Ihana, ihana pitkä viikonloppu kivoine touhuineen. Ja mikä parasta, oli kyllä mahtavat kelit! Viikko vielä töitä ja sitten LOMA, LOMA, LOOOOOMAAAA!

Harjoittelin jo juhannuksena rentoutumista päikkäreiden
muodossa riippumatolla makoillen.

Täytyy vain muistaa, ettei käännä rivakasti kylkeä. Saattaa
löytää itsensä riippumaton alta, maassa makaamassa. Niin
kuin minulle kävi. Onneksi ei sattunut ja saatiin hyvät naurut!

Miten Sinun juhannus meni? Ja mitäs, oletko lomalla, onko se pidetty vai kentien edessä päin? Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Mansikankantamehu

Hain ensimmäisen 5 kilon mansikkalaatikon juhannusaatonaattona töistä tullessani. En kyllä muista, olisinko näin koskaan aiemmin tehnyt. Ja onko yleensäkkään mansikkaa ollut meidän kylän mansikkatiloilla myynnissä jo juhannuksena.

Koko on ainakin komeata ja eikä maussakaan valittamista ole!

Laijike on muistaakseni Fair ja marjat olivat kyllä tosi isoja! Laatu oli aivan priimaa; yhtäkään pilaantunutta mansikkaa ei laatikossa ollut, vaikka perkasin ne vasta seuraavana päivänä.
Tarkoitukseni oli tehdä mansikkakakku, syödä niitä ihan hulluna sellaisenaan ja laittaa loput pakkaseen. Mutta nämä olivat hieman liian isoja sellaisenaan pakastettavaksi, joten vetäisin ne soseeksi. Sosetta onkin sitten mukava laitella vaikkapa tuorepuuroon talvella.

Mansikanperkuujuomana gin tonic!

Monena vuonna olen syöttänyt perkausjätteenä tulleet mansikankannat meidän elukoille. Varsinkin ensimmäinen hevoseni oli todella perso mansikoille. Asuihan se monta vuotta ystäviemme tilalla, jossa kasvattettiin mansikkaa ja tomaattia. On kai turha mainita, että se rakasti myös tomaattia!

Mutta nyt ajattelin hyötykäyttää kannat mehun aineksiksi. Olen jo vuosia sitten kuullut mansikankantamehusta ja nyt ajattelin sitä kokeilla. Pieni positiivinen ongelma vaan oli se, että kantoja tuli aikas vähän. Koska ostamani mansikat olivat niin jättikokoisia, ettei viidessä kilossa ollut lukumäärää niin paljon.

MANSIKANKANTAMEHU

• mansikankantoja (niin paljon, kuin 5 kilosta mansikkaa tulee. Minulla tuli n. 2 l.)
• n. 2 l kiehuvan kuumaa vettä
• 1,5 dl sokeria
• (2 tl sitruuna- tai viinihappoa)

Laita kannat ämpäriin tai isoon kattilaan. Laita kantojen päälle sokeri (ja sitruuna- tai viinihappo). Kaada päälle kiehuvan kuuma vesi. Vettä on hyvä olla niin paljon, että kannat peittyvät. Mutta älä kuitenkaan liioittele, ettei mehusta tule liian laimeaa.

Vettä on hyvä olla niin paljon, että kannat peittyvät.

 Laita kansi astian päälle. Jätä tekeytymään huoneenlämpöön yön yli. Siivilöi kannat mehusta, pullota puhtaisiin pulloihin ja nauti.

Mehu säilyy noin viikon kylmässä säilytettynä ja hieman pidempään jos lisäät siihen happoa. 

Yllätyin itsekin, kuinka punaista mehusta tuli. Se tuoksui mansikalta ja maistui laimealta mansikkamehulta. Oikein hyvää kylmänä! Tästä lähtien meillä ainakin jalostuu kaikki mansikoiden perkuujätteet ihanaksi mehuksi. Jääkööt elukat ilman kantoja!

Malja kesälle! <3

Jos epäilyttää mansikoiden kannoista mahdollisesti irtoavat myrkkyjäämät, kannattaa suosia luomumansikkaa!  

Kaari, sametti, nuokku ja moni muu, sekä upeat kiitäjät!

Viime kesänä istutettu kaarisyreeni 'Veera' kukkii jo hienosti!

Minä rakastan syreenejä! Sitä, miltä ne näyttävät ja tietenkin niiden tuoksua. Syreeneissä on minusta jotain sellaista lapsuuden muistoa.

Sairaan kaunis väri ja tuoksukin on ihana!

Monta vuotta saimme ihailla parissa syreenissämme lenteleviä syreenikiitäjiä. Kyllä meinaan oli tälläiselle kaupunkilaislikalle aikas elämys nähdä pienen linnun kokoisten yöperhosten öiseen aikaan liihottelevan syreeninkukasta toiseen.

Isabellansyreenikään ei ole kovin monta vuotta vanha,
mutta kukkii runsaasti.

Päätin silloin, että istutan pihaamme mahdollisimman monta, eri aikaan kukkivaa syreeniä. Jotta mahdollisesti meillä vierailevilla kiitäjillä olisi yllin kyllin ravintoa.
Ne pitävät myös angervoista. Joten niitäkin pitäisi hommata.

Puhtaan valkoinen, ihanasti tuoksuva kukinto!

Tällä viikolla, monen vuoden jälkeen teimme havainnon syreenikiitäjästä tontillamme!  Olimme  kasvimaalla istuttamassa kurpitsantaimia ja Beibe lähti yläpihalta hakemaan turvesäkkiä. Ja niin hän havaitsi peräti kaksi isoa kiitäjää meidän talon kulmalla. Oltiin ihan onnessamme!

Tämä on hieman pienempi...

... kuin tämä!

Meistä on tullut niin "vanhoja ja väsyneitä", että emme jaksa enään valvoa kesäiltaisin hämäränhyssyyn. Joten näiden öiseen aikaan syreenin kukissa liihottelevien isojen perhosten näkeminen on tosi sattuman varaista. Kuten nytkin oli aivan säkästä kiinni, että nämä kaunokaiset meidän talon seinällä huomattiin!

Yleensähän nämä isot yökköset lepäilevät puiden rungoilla. Ja sieltähän niitä on lähes mahdoton löytää ja nähdä.

Vähän emännän kättä vertailun vuoksi!

Mutta kyllä mieltä piristi nähdä, että nämä ihanat, isot kiitäjät viihtyvät edelleen Leppämäessä! Ehkäpä mekin jaksamme keskikesän juhlan varjolla valvoa hieman pidempään tarkkailemassa, josko näkisimme nämä kaunottaret lennossa.

Ja kännykkää!

On ne upeita!

Monta vuotta syreenien lisähankinta kuitenkin pysyi ihan vain hyvänä aikeena. Mutta nyt lähivuosina olen hankkinut monta uutta syreeniä.

Edessä samettisyreeni ja takana nuokkusyreeni.

Ja himo uusiin syreenihankintoihin kasvaa vain! Nyt haluttaisi hankkia jalosyreeni 'Moskovan kaunotar'. Epäilyttää vain sen talvenkestävyys tällä III-IV vyöhykkeellä.

Samettisyreenin kukinto on hauskasti moniosainen.

Tätä nuokkusyreeniä rakastan ihan älyttömästi! <3

Kukinnot on tälläisiä patukkamaisia!

Pari vuotta sitten ostin jalosyreeni 'Sensationin' Virosta. Ensimmäisen talven se oli valeistutuksessa, kun en keksinyt sille mitään paikkaa. Viime vuonna loppukesästä istutin sen viimein maahan. Se selvisi talvesta, mutta ei ainakaan vielä mikään kaunotar ole. Päin vastoin, kärsineen näköinen ränkky! Mutta josko se siitä lähtisi vahvistumaan ja jonkun vuoden päästä kukkisi ihanin, kaksivärisin kukkasin.

Jotta ei hommat kesken loppuisi, pitää aina omista "varastoista" löytyä istutettavaa. Niinpä pikkusyreeni on etsinyt paikkaansa tältä tontilta jo viime kesästä.

Pikkusyreeni.

Tämä pikkukaveri on viihtynyt ihan hyvin purkissaan ja kukkii valloittavasti tuoksuen ihanalta. Minulla on ehkä sille jo paikka katsottuna. Kunhan vain saisi aikaiseksi!!

Niin kaunis! <3

Ehdin parahiksi kuvaamaan kukkivat syreenit ennen kuin raju ukkoskuuro rankkasateineen pyyhkäisi Leppämäen yli. Tänne ei usein ukkosmyrskyt yllä. Mutta silloin kun ne osuu, ne ovat kovia.

Vettä sataa "like a Ester's ass!"

Kuvasinpa vielä yhden kukassa olevan ihanuuden, vaikke se syreeni olekkaan. Olen meinaan niin iloinen tämän pikkupuun runsaasta kukkailoittelusta, koska se ei viime kesänä tehnyt kukan kukkaa!

Helmiorapihlaja

Ostin tuon helmiorapihlajan varmaan 10 vuotta sitten 5 eurolla syksyn taimialesta. Jänis sitä on rankaissut monena talvena nakertamalla sen runkoa. Mutta aina se vaan porskuttaa menemään ja välillä meitä ilahduttaa mahtavalla kukinnallaan!

On se nätti!

Syreenit mielletään juhannusruusun ohella keskikesän kukkioiksi. Maailman meno on muuttunut ja ne molemmat ovat kukintansa suorittaneet ainakin täällä meillä juhannukseksi. Haluankin tuoda syreenit ja kauniit kukkaset luoksenne näin postauksen muodossa ja toivottaa kaikille aivan ihanaa juhannuksen aikaa. Nauttikaa Suomen suvesta sydämenne kyllyydestä! <3